Lue keskustelun säännöt.
Eronnut ystäväni ärtyi parisuhdetilanteestani - onko tavallista?
05.12.2024 |
Olemme tunteneet ystäväni kanssa kauan, molemmilla meistä on lapsia. Ystäväni lapset ovat alakoulu- ja päiväkoti-iässä, minulla päiväkoti-ikäisiä. Ystävälleni tuli avioero muutama vuosi sitten omasta aloitteestaan. Ystävä on käytännössä yksinhuoltaja, mies tapaa lapsiaan satunnaisesti viikonloppuisin ja joskus loma-aikoina.
Ystävällä ei ole isovanhempia tai muita tukiverkkoja. Ystävä on usein kertonut olevansa tosi väsynyt. Emme asu ihan lähellä, mutta olemme yrittäneet olla ystävälle avuksi arjen asioissa silloin kun näemme. Alkuun ystävä antoi meidän auttaa. Sittemmin ystävä on alkanut suhtautua torjuvasti avuntarjouksiimme ja sanoo, että ei tarvitse auttaa. Hän on ollut ärtynyt, kun olen kysynyt, miten hän jaksaa tai voidaanko jotenkin auttaa.
Erosta on kulunut aikaa ja ystävääni on selvästi alkanut ärsyttää parisuhdetilanteeni. Kerran totesi minulle, ettei jaksa katsella onnellisia pariskuntia, kun on itse yksin. Taustatietona siis, että olemme yhdessä mieheni kanssa ja meille menee hyvin. Ei siis sanallisesti hierota sitä ystävän naamaan, mutta hän näkee, millaista keskinäinen arkemme on. Hoidetaan yhdessä lasten asiat, kotityöt ja kumpikin käy töissä. Meillä on ollut isojakin vastoinkäymisiä elämässä (ei parisuhteeseen liittyviä vastoinkäymisiä), mutta on oltu toistemme rinnalla ja tukena.
Ystävä on alkanut ottaa etäisyyttä, kun perhetilanteeni ärsyttää. Onko tällainen tavallista ja mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä?
Kommentit (26)
Ihan perusjuttu, että ihmisillä nyppii toisten elämässä ne asiat, jotka omassa elämässä ovat viturallaan.
Fiksut kätkevät nuo fiilikset, tyhmät eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen tilanne, ystävä selkeästi ottanut etäisyyttä. Uskon, että käy läpi lapsettomuuskriisiä nyt nelikymppisenä eikä halua kuulla musta ja mun lapsista. Jotenkin sääli..
On ihan tavallista. Sama juttu, kun tahattomasti lapsettomat eivät joskus jaksa tavata lapsiperheitä tai raskaana olevia. On ihan fiksua ottaa etäisyyttä silloin, kun asiat tuntuu kipeiltä ja vaikeilta.
Et pysty tekemään mitään. Se menee ohi, jos on mennäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse poden myös huonoa oloa kun kaverilla vaikuttaa olevan asiat niin mallillaan. Se ei vaan yksinkertaisesti tunnu hyvältä kun se korostaa niitä omia keturallaan olevia asioita. Siitä sitten minua haukutaan kun en onnesta pompi toisen puolesta vaan totean vain että kiva homma. Vähän sama kuin ihmettelisi miksei nälkäänäkevät ole onnellisia niiden puolesta jotka saa mässätä.
Sama tilanne itsellä. Tosin se ero, että ystävä ei sano ääneen, että parisuhteeni nyppii, vaikka näkeehän sen kilometrin päähän.
Itseäni ärsyttää se, miksi ystäväni ei voi suoda tätä onnea minulle. Minulla on takana todella vaikea avioero, kun mies petti todella törkeästi ja lähti toisen matkaan. Olen saanut ns. toisella kierroksella kokea vasta onnea. Silti tämä nyppii ystävääni. Hän siis tietää tilanteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkunaiset yrittää aina sabotoida ystäviensä parisuhteet kun heidön mielestä muutkaan ei ansaitse parisuhdetta kun ei saa itsekään yhtään suhdetta toimimaan ja haluaa että ystävätkin kärsivät niin kuin itsekin kärsii
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne itsellä. Tosin se ero, että ystävä ei sano ääneen, että parisuhteeni nyppii, vaikka näkeehän sen kilometrin päähän.
Itseäni ärsyttää se, miksi ystäväni ei voi suoda tätä onnea minulle. Minulla on takana todella vaikea avioero, kun mies petti todella törkeästi ja lähti toisen matkaan. Olen saanut ns. toisella kierroksella kokea vasta onnea. Silti tämä nyppii ystävääni. Hän siis tietää tilanteestani.
No ystäväsi ei ilmeisesti ole saanut kokea sitä onnea edes toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohdalla kaverit kohotteli ihmetellen kulmia, kun aloin seurustella. Mies ei ollut muiden silmään mikään komistus ja monelle esim. miehen ylipaino oli kynnyskysymys. Minä taas katsoin miehessä luonnetta, halusin lämminsydämisen, perhekeskeisen ja kotona viihtyvän puolison. Sellainen mieheni on. Minulla ei painanut vaakakupissa miehen ulkonäkö, tietty paino, harrastukset tai "jännittävä luonne". Mieheni on monen mielestä "tylsä", käy töissä ja ei ole mikään rento ja iloluontoisin tapaus. Mies ei ole muiden mielestä maailman sosiaalisin tai sosiaalisesti taitavin tapaus, vaikka kohteleekin toisia ystävällisesti. Miehen huumori tai intohimo muutamiin harrastuksiin ei aukea ihan jokaiselle. Ihmeteltiin, että miksi sinä tuollaisen otit. Mies ei ollut "kelvannut" naisille, vaan oli ollut suuren osan aikuisiästään yksin.
Kas kummaa, kun enää ei kohotella kulmia kulmia sille, miksi olen miehen kanssa. Mies on ollut hyvä, tasavertainen isä. Empaattinen puoliso, joka ei lähtenyt sairastuessani vakavasti. Hän otti koppia perheen arjesta, kun olin huonossa kunnossa. Huolehtii asioista ja on luotettava. Minun kanssani keskustelut sujuvat, mies on syvällinen ja mielestäni maailman hauskin ihminen. Kun on nähty, että mies on pysynyt rinnallani sairastumisesta huolimatta ja mies on hoitanut kodin, lapset ja muut velvollisuudet, on se herättänyt kavereissa kateutta. Minä taas ajattelen, että tällaisen miehen minä halusin ja tällaista etsinkin. Ei tämä mikään vahinko ollut. Tiesin, että toisenlaisesta miehestä ei olisi ollut samalla tavalla hyväksi isäksi ja puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta aloitteesta ero. Ja nyt sitten ei jaksa katsoa onnellisia ihmisiä.
Tyyppiesimerkki ihmisestä joka tietää eronneensa liian heppoisin perustein ja nyt on kateellinen kun totuus lyö vasten kasvoja.
Ottaisin etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunaiset yrittää aina sabotoida ystäviensä parisuhteet kun heidön mielestä muutkaan ei ansaitse parisuhdetta kun ei saa itsekään yhtään suhdetta toimimaan ja haluaa että ystävätkin kärsivät niin kuin itsekin kärsii
Tämä! Kun on itse rikottu asiat niin ollaan kateellisia muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana mummo! Aina valmis auttamaan muita 😍😍😍😍😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunaiset yrittää aina sabotoida ystäviensä parisuhteet kun heidön mielestä muutkaan ei ansaitse parisuhdetta kun ei saa itsekään yhtään suhdetta toimimaan ja haluaa että ystävätkin kärsivät niin kuin itsekin kärsii
Tämä! Kun on itse rikottu asiat niin ollaan kateellisia muille.
Katkeruus ilmentyy kun lopulta joutuu katsomaan itseään peiliin. Syyllinen omaan pahaan oloon kun löytyy sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla kaverit kohotteli ihmetellen kulmia, kun aloin seurustella. Mies ei ollut muiden silmään mikään komistus ja monelle esim. miehen ylipaino oli kynnyskysymys. Minä taas katsoin miehessä luonnetta, halusin lämminsydämisen, perhekeskeisen ja kotona viihtyvän puolison. Sellainen mieheni on. Minulla ei painanut vaakakupissa miehen ulkonäkö, tietty paino, harrastukset tai "jännittävä luonne". Mieheni on monen mielestä "tylsä", käy töissä ja ei ole mikään rento ja iloluontoisin tapaus. Mies ei ole muiden mielestä maailman sosiaalisin tai sosiaalisesti taitavin tapaus, vaikka kohteleekin toisia ystävällisesti. Miehen huumori tai intohimo muutamiin harrastuksiin ei aukea ihan jokaiselle. Ihmeteltiin, että miksi sinä tuollaisen otit. Mies ei ollut "kelvannut" naisille, vaan oli ollut suuren osan aikuisiästään yksin.
Kas kummaa, kun enää ei kohotella kulmia kulmia sille, miksi olen miehen kanssa. Mies on ollut hyvä, tasavertainen isä. Empa
Tämä. Mun mies ei ollut muiden mielestä mikään saalis, mutta minulle oli. Tämä on tullut nähtyä varsinkin siinä, miten isoja terveydellisiä vastoinkäymisiä kohdalleni on osunut. Ihmiset ovat ihmetelleet, miten mies ei ole lähtenyt kävelemään. Yleensä kun moni lähtee naisen sairastuessa. Mies ei ole lähtenyt, enkä pelkää, että lähtisi. Mies on ihan kultakimpale ja arvostetaan toisiamme.
Olen onnistunut välttämään toiselta draamalta, kun lapsia on, ystäviä ei.
Voisitko lainata miestäsi ystävälle esim yöksi tai pariksi? Oletko tiedustellut miehen kantaa tähän?
kadehan se on