Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan sinkkuuden hyviä puolia
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käytä taloudellisesti hyväkseen.
Mutta ei myöskään elätä, ei vie shoppailemaan, ei anna upeaan autoon avaimia, ei vie ihaniin paikkoihin syömään, ei vie matkoille, jne....
Tapahtuuko tällaista useastikin tavallisten suomalaisten parisuhteissa? Luulisin että matkat yms maksetaan yleensä yhdessä ja Suomessa useimmat naiset käyvät töissä eivätkä ole elätteinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin vanhana vanhainkodissa ei ole enää kauaa elämää jäljellä ja siellä lienee kohtalotovereita samassa tilanteessa. Elämä eletään ennen sitä."
Sinkkuna bilettämiseen ja ympäriinsä paneskeluun kyllästyy viimeistään 30 tienoilla. Sen jälkeen vielä pitäisi 50 vuotta elää aikalqilla yksin kun kavereilla on jo työt, perheet ja vaimot eikä aikaa toissijaisille suhteille ole.
Ei ainoat vaihtoehdot todellakaan ole avioliitto+perhe tai "bilettäminen ja ympäriinsä paneskelu".
Ja jos jollekin on, sen voi aloittaa myös esim. nelikymppisenä, jolloin siihen voi kyllästyä paljon myöhemmin :)
Ei voi tulla kumppaninsa tappamaksi tai muun väkivallan kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole naisena juuri kuullut naisilta mitään hyvää heidän parisuhteistaan, tuntuu vaan olevan kovaa työtä ja aina jokin asia toisessa ärsyttää/huolettaa/on raskasta muuten. Miehet vaikuttavat olevan aikamoinen riippakivi, ja useat ovat ala-arvosia ihmisiä ihan oikeastikin. Olen onnellinen, että tuollainen ei kuulu omaan elämääni.
Jos itse olen hankala tai huono olemaan ihmisten kanssa jne, niin ainakaan en sinkkuna kuormita sillä ketään noin paljon ja pode jatkuvasti huonoa omaatuntoa.
Kyllä olen todennut myös että elämä näyttää naisilla olevan todella vaikeaa kun niitä ongelmia pitää ihan hakemalla hakea joka paikasta. Tästä syystä en eräälle naiskaverillenikaan laita enää mitään kuvia kämpästäni kun se on heti zoomailemassa että mikä on pielessä ja siitä sitten naputtaa. Paljon helpompi tosiaan olla van erossa kaikesta tällaisesta ettei vaan olemassaolollaan aiheuta ahdistusta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käytä taloudellisesti hyväkseen.
Mutta ei myöskään elätä, ei vie shoppailemaan, ei anna upeaan autoon avaimia, ei vie ihaniin paikkoihin syömään, ei vie matkoille, jne....
"Ei anna autoon avaimia"? :D Mikä juttu tämä on, palkinto jollekin Dubain luxus-escortille palveluista, jotta hän voi esittää Instagramissa vielä rikkaampaa kuin on? Ei kuulu normaalien ihmisten elämään millään lailla.
Lisäksi...ei teillä inisijöillä mitään "upeita autoja" ole, saati että ketkään naiset niitä kuolaisivat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuuden ja irtosuhteiden hyvät puolet ovat väliaikaisia ja päättyvät heti kun naisilla tissit rupsahtaa ja miehellä ei seiso. Sen jälkeen sinkkuudesta ei ole kuin haittaa. Sitoutuminen avioliittoon taas on ikuista ja sen hyödyt jatkuvat pitkälle parhaimmillaan elämän loppuun asti. Joo, parisuhde rajoittaa elämää, mutta otan mieluummin sen pienen pahan kuin yksinäisyyden.
Voiko olla yksinäinen, jos on työ, harrastuksia ja edes joku kaveri?
Kysy asiaa sitten vanhainkodissa kun kukaan ei sinusta välitä, harrastuksia ei voi enää harrastaa ja kaverit ovat kuolleita. Puoliso, hänen kanssaan kasvatetut lapset ja lapsen lapset ovat kutakuinkin pysyvä ratkaisu yksinäisyyden ongelmaan. Mitä luulet miksi ihmiset tuntevat niin paljon yksinäisyyttä?
Ei kaikkien lapset tai lapsenlapset välitä vanhenevasta vanhemmasta tai isovanhemmasta. Olin nuorempana harjoittelussa vanhainkodissa niin todistin tämän omin silmin. Osalla vanhuksista ei käynyt koskaan vieraita vaikka lapsiaan käymään kaipailivatkin.
Mistä sitä edes tietää elääkö vanhaksi. Kannattaa elää tänään. Huomista ei ole kenellekään luvattu.
"Kukaan ei käytä taloudellisesti hyväkseen.
Mutta ei myöskään elätä, ei vie shoppailemaan, ei anna upeaan autoon avaimia, ei vie ihaniin paikkoihin syömään, ei vie matkoille, jne"
Tähän on jo pakko reagoida. Minkä satukirjan sivuilta tämä vastaus on koottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käytä taloudellisesti hyväkseen.
Mutta ei myöskään elätä, ei vie shoppailemaan, ei anna upeaan autoon avaimia, ei vie ihaniin paikkoihin syömään, ei vie matkoille, jne....
Tapahtuuko tällaista useastikin tavallisten suomalaisten parisuhteissa? Luulisin että matkat yms maksetaan yleensä yhdessä ja Suomessa useimmat naiset käyvät töissä eivätkä ole elätteinä.
Samaa ihmettelen. Vai onko tässä kyseessä suurten ikäerojen suhteet, jotka ovat pieni vähemmistö. Tietty gubbe on tuolloin maksumies.
Ei tarvitse laittaa ruokaa toisen kanssa, ei tarvitse keskustella toisen kanssa, voi lämmittää saunan itselleen, ei tarvitse pitää ketään kainalossa tai harrastaa seksiä. Olen niin onnellinen:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa olla rauhassa kotona kun on kipeä tai surullinen/huonolla tuulella, ilman että kukaan näkee, kauhistelee tai yrittää parantaa tilannetta.
Tai yrittää pahentaa. Ex ei kestänyt mitään vaivojani. Useat kerrat teki aivan törkeitä katoamisia kun minulla oli vaikka viisurit poistettu. Yksin sitten kärsin ja kävin naama mustana kaupassa. Viimeinen pisara oli kun olin aivan järkyttävässä flunssassa, että ihan oikeasti pelkäsin kuolevani, niin mitä tekee äijä. Menee elelemään ja nukkumaan (omien sanojensa mukaan) työpaikan varastolle, koska ei kuulemma kestänyt sairastavaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin vanhana vanhainkodissa ei ole enää kauaa elämää jäljellä ja siellä lienee kohtalotovereita samassa tilanteessa. Elämä eletään ennen sitä."
Sinkkuna bilettämiseen ja ympäriinsä paneskeluun kyllästyy viimeistään 30 tienoilla. Sen jälkeen vielä pitäisi 50 vuotta elää aikalqilla yksin kun kavereilla on jo työt, perheet ja vaimot eikä aikaa toissijaisille suhteille ole.
Ei ainoat vaihtoehdot todellakaan ole avioliitto+perhe tai "bilettäminen ja ympäriinsä paneskelu".
Ja jos jollekin on, sen voi aloittaa myös esim. nelikymppisenä, jolloin siihen voi kyllästyä paljon myöhemmin :)
Nimenomaan siinä 30 vuoden tienoilla ihmiselle on kehittynyt oma tahto ja ei jaksa enää elää toisen pillin mukaan, kun silmät aukeaa. Yli 20 vuotta sinkkuna elellyt, koska en jaksa mitään draamoja, riitoja ja vääntöjä.
N.54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tulla kumppaninsa tappamaksi tai muun väkivallan kohteeksi.
Eikä petetyksi. Sitä tuskin kuuluisi siihen pieneen prosenttiin, jota ei petetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla rauhassa kotona kun on kipeä tai surullinen/huonolla tuulella, ilman että kukaan näkee, kauhistelee tai yrittää parantaa tilannetta.
Tai yrittää pahentaa. Ex ei kestänyt mitään vaivojani. Useat kerrat teki aivan törkeitä katoamisia kun minulla oli vaikka viisurit poistettu. Yksin sitten kärsin ja kävin naama mustana kaupassa. Viimeinen pisara oli kun olin aivan järkyttävässä flunssassa, että ihan oikeasti pelkäsin kuolevani, niin mitä tekee äijä. Menee elelemään ja nukkumaan (omien sanojensa mukaan) työpaikan varastolle, koska ei kuulemma kestänyt sairastavaa ihmistä.
Minulta kuoli tapaturmaisesti nuori läheinen, jolloin ex vetäytyi omiin maailmoihinsa ja aloitti lopulta salasuhteen. Sen ainoan kerran kun olisin häneltä tukea tarvinnut, en sitä saanut. Häntä häiritsi, kun en ollut häntä ja hänen tarpeitaan varten, enkä niin iloinen enää, vaan masentunut ja itkuinen ja tulipa tehotytölle pitkä sairauspoissaolokin, sehän vasta kauheaa oli. Lojua nyt vaan kotona. Ero tuli. Ei ole ikävä. Heikolla miehellä ei tee mitään. Miehen pitää olla yhtä vahva kuin nainen, muuten ei kannata vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käytä taloudellisesti hyväkseen.
Mutta ei myöskään elätä, ei vie shoppailemaan, ei anna upeaan autoon avaimia, ei vie ihaniin paikkoihin syömään, ei vie matkoille, jne....
Tapahtuuko tällaista useastikin tavallisten suomalaisten parisuhteissa? Luulisin että matkat yms maksetaan yleensä yhdessä ja Suomessa useimmat naiset käyvät töissä eivätkä ole elätteinä.
Omalle kohdalle ei ole osunut onneksi koskaan sellaista miestä joka kuvittelee parisuhteen ja romantiikan hoituvan jollain kylpylälomilla tai koruilla.
Yleensä ne ikävät piirteet alkaa paljastua juurikin kun tulee jotain surua tai sairautta. Jos kumppani ei kykene elämään tämän asian kanssa, että aina elämä ei ole vaan hauskaa ja ilman vaivoja, niin tuskin hän kykenee mihinkään muuhunkaan mitä parisuhde edellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla rauhassa kotona kun on kipeä tai surullinen/huonolla tuulella, ilman että kukaan näkee, kauhistelee tai yrittää parantaa tilannetta.
Tai yrittää pahentaa. Ex ei kestänyt mitään vaivojani. Useat kerrat teki aivan törkeitä katoamisia kun minulla oli vaikka viisurit poistettu. Yksin sitten kärsin ja kävin naama mustana kaupassa. Viimeinen pisara oli kun olin aivan järkyttävässä flunssassa, että ihan oikeasti pelkäsin kuolevani, niin mitä tekee äijä. Menee elelemään ja nukkumaan (omien sanojensa mukaan) työpaikan varastolle, koska ei kuulemma kestänyt sairastavaa ihmistä.
Tyypillistä miesten käytöstä. He jättävät vaimonsakin todennäköisemmin silloin, kun tämä sairastuu vakavasti, vaikka olisi oltu kuinka pitkään naimisissa. Kun "hyödyt" loppuvat, nainen on heille vaan haitta, josta on päästävä eroon.
Exäni sanoi minulle jossain vaiheessa, että älä sitten ala kitisemään ja tekemään numeroa kun vanhempasi kuolevat. Ei kuulemma jaksaisi mitään turhaa marinaa jostain vanhemmista. Ajattelin, että onpa hirveä kommentti ja ihanko tosissaan tuo puhui. Aika näytti, että mies oli paljon tuotakin pahempi ajatuksiltaan ja teoiltaan. No vanhempani elävät vieläkin, mutta mies on ollut kierrossa jo 6 vuotta.
En tykkää jakaa kaikkea, mitä parisuhteessa yleensä jaetaan. Haluan mennä tapahtumiin usein yksin, jotta voin olla rauhassa ilman ylimääräistä sosiaalista painetta ja ns. tarkkailtavana olemista. Sinkkuna ei tarvitse kokea kaikkea jonkun seurassa ja analysoida asioita häne kanssaan, tai käydä muuten koko ajan ulkona yhdessä. Lisäksi voin rauhassa olla ujo, nolo tai laittautumaton, julkisesti ja myös kotona, eikä tarvitse miellyttää tai viihdyttää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla rauhassa kotona kun on kipeä tai surullinen/huonolla tuulella, ilman että kukaan näkee, kauhistelee tai yrittää parantaa tilannetta.
Tai yrittää pahentaa. Ex ei kestänyt mitään vaivojani. Useat kerrat teki aivan törkeitä katoamisia kun minulla oli vaikka viisurit poistettu. Yksin sitten kärsin ja kävin naama mustana kaupassa. Viimeinen pisara oli kun olin aivan järkyttävässä flunssassa, että ihan oikeasti pelkäsin kuolevani, niin mitä tekee äijä. Menee elelemään ja nukkumaan (omien sanojensa mukaan) työpaikan varastolle, koska ei kuulemma kestänyt sairastavaa ihmistä.
Tyypillistä miesten käytöstä. He jättävät vaimonsakin todennäköisemmin silloin, kun tämä sairastuu vakavasti, vaikka olisi oltu kuinka pitkään naimisissa. Kun "hyödyt" loppuvat,
Isäni jätti äitini n.6kk jälkeen, kun tämä sairastui reumaan. Ei kuulemma jaksanut katsella huonosti liikkuvaa, vaivoista valittavaa ihmistä. Ja kun piti alkaa käydä ensimmäistä kertaa elämässä kaupassakin ja tekemään kotitöitä. Hän oli jo reilusti yli 70 vuotias tuolloin. Itse hän sairastui sitten syöpään noin vuoden päästä. No, kai se elämä on ollut kuitenkin helpompaa sitten yksin.
Itse erosin vajaa 40-vuotiaana. On toki lapset, mutta enimmäkseen itsekseni olen nykyään. Ei tämä mitään "jaksamista" vaadi, vaan nautin elämästäni sinkkuna. Saan tehdä ja harrastaa mitä haluan.