Luetellaan sinkkuuden hyviä puolia

Ei tarvitse katsella eikä kuunnella kun toinen tinttaa tissuttamalla päänsä täyteen ja pitää toistuvasti samaa omituista yksinpuhelua jossa sekoittuu itsesääli, uho ja itsekehu mutta tarina muuttuu ainakin hieman jokaisella kerralla.

Naisten sanotaan olevan vanhoja tonkivia arkeologeja, mutta kyllä se katkeruuden kaivelu ihan lapsuudesta ja nuoruusvuosista asti vaikuttaa onnistuvan miehiltäkin varsin hyvin.

saa syödä mitä haluaa ja koska haluaa. Voi jättää tiskiä tai olla jättämättä, voi viedä roskat silloin kun haluaa. Voi mennä nukkumaan kun haluaa, herätä kun haluaa eli kukaan ei herättele eikä kinua samaan aikaan nukkumaan. Ei tarvitse nukkua kenenkään vieressä. Saa pitää mitä tahansa vaatteita tai olla pitämättä. Saa siivota kun huvittaa ja itsestä siltä tuntuu. Ei tarvitse kuunnella vonkaamista, niin että hermo palaa siihen. Vapaus mennä ja tulla. 

Onhan niitä vaikka kuinka, tässä vain pintaraapaisu.

T viimeiset 20 vapaaehtoisesti sinkkuna

Ainakin se, että unelmien kumppanin kohtaaminen on vielä edessä <3

Ei mene enää yli miljoonaa euroa avioerossa eikä 1700€ / kk elareita. Ei enää koskaan uudelleen . Huomattavasti halvempaa käyttää kaupallisia sillon ku pussit tarvii tyhjennystä .

Ei enää henkistä väkivaltaa joltain joka ei ole edes verisukulainen. Lapsuudesta asti kun on kärsinyt vähättelystä, sanojen vääristelystä, ilkeilystä, haukkumisesta, tmv. Niin aikuisena on saanut onneksi päättää itse, että enää en siihen alistu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei väkivallan uhkaa. Kukaan ei syö ruokiasi jääkaapista. 

 Ei mun vaimo väkivallalla uhkaillut, vaikka söikin mun piikkiin. No joskus heitteli astioita suutuspäissään, vaikka ei muuten keittiössä viihtynyt.

Ei tarvi kestää toisen pinttyneitä tapoja, jossa ei ole mitään järkeä. Kukaan ei arvostele naismaista sisustustani ja selitä mitään typerää, että ei tuollaista lamppua käytetä keittiössä....  En voi sietää ihmisiä joidenka mielestä asiat tehdään vain kuten heidän lapsuudessaan on aina tehty (vuonna...-68). Eräänkin ukon mielestä tiskini oli väärässä altaassa. Höllätkää nyt vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana rauha ja hiljaisuus. 

Tämä! Mikä se mahtaakaan muuttaa miehen yhteen muuton myötä ihmeelliseksi papupadaksi joka ei kestä hetkenkään hiljaisuutta? Aina pitää olla päällä kilpaa huutamassa niin telkkari, radio/joku levy ja sitten itse mölisee ja papattaa vielä siihen päälle ihan non-stoppina. Ja sitten kun itse et puhu koko aikaa niin mies kyselee mikset sano mitään ja ootko suuttunut ja mikä mykkäkoulu nyt on menossa.

Näin on käynyt jo kahdesti ja en todellakaan tarvitse enää kolmatta kertaa, että uskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei väkivallan uhkaa. Kukaan ei syö ruokiasi jääkaapista. 

 Ei mun vaimo väkivallalla uhkaillut, vaikka söikin mun piikkiin. No joskus heitteli astioita suutuspäissään, vaikka ei muuten keittiössä viihtynyt.

 

Sinä kävit kaupassa ja kokkasit? Tuskin. 

Ex kumppani valitti kun kävin pas### joka päivä. Meni kuulemma liikaa vessapaperia. Käski muuttaa ruokavaliota tai pidätellä. Jo pelkästään tämän takia olen yksin. En kestä määräileviä kitupiikkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei enää henkistä väkivaltaa joltain joka ei ole edes verisukulainen. Lapsuudesta asti kun on kärsinyt vähättelystä, sanojen vääristelystä, ilkeilystä, haukkumisesta, tmv. Niin aikuisena on saanut onneksi päättää itse, että enää en siihen alistu. 

Totta. Nuorena sitä vielä haksahti, kun kuvitteli tuon "tutun ja turvallisen" olevan normaalia parisuhde/perhe-elämää mutta onneksi järki kasvoi sen verran jo alta kolmekymppisenä, ettei tuollaiseen alistu vaan hyväksyy sen ettei parisuhde _ainakaan tuossa muodossa_ ole oma juttu. Ei vaikka olenkin perhekeskeinen ihminen jolle lapsettomaksi jääminen oli tosi iso kriisi.

Ei tuollaiseen suhteeseen voi lapsia edes harkita tekevänsä. Ei niitä olisi pitänyt omien vanhempienikaan tehdä, mutta se valinta ei ollut minut käsissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana rauha ja hiljaisuus. 

 

 

Tämä! Mikä se mahtaakaan muuttaa miehen yhteen muuton myötä ihmeelliseksi papupadaksi joka ei kestä hetkenkään hiljaisuutta? Aina pitää olla päällä kilpaa huutamassa niin telkkari, radio/joku levy ja sitten itse mölisee ja papattaa vielä siihen päälle ihan non-stoppina. Ja sitten kun itse et puhu koko aikaa niin mies kyselee mikset sano mitään ja ootko suuttunut ja mikä mykkäkoulu nyt on menossa.

Näin on käynyt jo kahdesti ja en todellakaan tarvitse enää kolmatta kertaa, että uskon.

Eksä oli niin levoton, että ramppasi matotkin lattioilta kieroon. Kovalla tempolla vedettiin huoneesta huoneeseen, töminä vaan kuului. Tv huusi yömyöhään, rallit sun muut pärinät oli lemppareita. Tv oli päällä vaikkei sitä katsottu. Eksä huudatti samaan aikaan puhelinta keittiössä kun tv mölysi yksinään olkkarissa. Pakenin usein makkariin. Olin niin yksin tuon rauhattoman sielun kanssa. Nyt olen kiitollinen että saan asua yksin rauhassa ja hiljaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan paljon enemmän tukea ja käyn mielenkiintoisia keskusteluita ystävien ja deittien kanssa, sen sijaan että istuisin hiljaa sohvalla teeveen ääressä ainaisella netflix-maratonilla.

 

Tämä. Ex oli aina samaan aikaan puhelimella kun valitsi netflixistä meille katsottavaa. Koskaan ei katsottu mitä minä halusin, vaan aivottomia actionpätkiä. Ei puhettakaan dokkareista maailmalta jonka jälkeen olisimme jakaneet mielenkiintoisia, filosofisia keskusteluita. Hän oli insinööri, eli opinnot eivät yksinään ole tae fiksuudesta. Fiksumpia olen keskustellut duunareiden kanssa kuin hänen. Nykyään ihmettelen, kuinka hassasin häneen päälle pari vuotta. Se oli kyllä ihan omaa typeryyttäni.

 

Tuo on muuten ihan totta, että duunarimiesten kanssa saa usein aikaiseksi paljon moniulotteisempia ja syvällisempiäkin keskusteluja mitä korkeammin koulutettujen joilla on usein aika "putkinäkö" eikä sellaista ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille vaan kaikkea katsotaan ainoastaan siitä omasta lokerosta eikä aina oikein kovin laaja-alaista yleistietoakaan vaan enempi sellaista spesifiä nippelitietoa ja muuta besserwisseröintiä.

Harmi vain, että vaikka nuo keskustelut onnistuu ihan selvinpäinkin niin nämä duunarimiehet on yleensä aivan liian persoja alkoholille joka itselleni on ihan no-no. Eikä se lie ylläri, että yleensä ne siihen vähemmän mieltyneet on jo varattuja.

Saan säästää vettä, sähköä, suunnitella ruokia, jne kuten haluan eikä kukaan ole pilaamassa projektejani ottamalla tunnin suihkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei käytä taloudellisesti hyväkseen.

Mutta ei myöskään elätä, ei vie shoppailemaan, ei anna upeaan autoon avaimia, ei vie ihaniin paikkoihin syömään, ei vie matkoille, jne....

ei tarvi äijälle kokkailla, eikä kehua sen ostamia typeriä lahjoja,ei pestä sen autoa,matkoille pääsee ysinki jne,

Monet itkut jää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan paljon enemmän tukea ja käyn mielenkiintoisia keskusteluita ystävien ja deittien kanssa, sen sijaan että istuisin hiljaa sohvalla teeveen ääressä ainaisella netflix-maratonilla.

 

Tämä. Ex oli aina samaan aikaan puhelimella kun valitsi netflixistä meille katsottavaa. Koskaan ei katsottu mitä minä halusin, vaan aivottomia actionpätkiä. Ei puhettakaan dokkareista maailmalta jonka jälkeen olisimme jakaneet mielenkiintoisia, filosofisia keskusteluita. Hän oli insinööri, eli opinnot eivät yksinään ole tae fiksuudesta. Fiksumpia olen keskustellut duunareiden kanssa kuin hänen. Nykyään ihmettelen, kuinka hassasin häneen päälle pari vuotta. Se oli kyllä ihan omaa typeryyttäni.

 

Tuo on muuten ihan totta, että duunarimiesten kanssa saa usein aikaiseksi paljon moniulotteisempia

Hyviä pointteja. Tähän lisäisin, etten itse ainakaan pidä rauhaisan koti-illan muuttamista väitöstilaisuudeksi. Vaikka tiedettä aktiivisesti seuraankin ja itsekin jonkin verran lähteitä siteerailen, en omasta mielestäni tarvitse jokaiselle mielipiteelleni ja ajatukselleni lähdeviittausta. Kyllä pitäisi pystyä ajatustenvaihtoon ja eriävien mielipiteiden kohteliaaseen kestämiseen sekä oman mielipiteen säilyttämiseen ilman suurempaa showta ja kanssakeskustelijan negaamista. Kokemusta on niin insseistä, dipoista, lisureista kuin tohtoreistakin. Kyllä duunarit vei keskustelukisat täälläkin päässä 6-0. 

Ei kälätystä ja haukkumista 😊

Ihana hiljaisuus ja rauha. Kaikki aika on itseä varten.

Tämä on av:n tärkein ja paras ketju💕

Käsittämätöntä kuinka jotkut haluaa parisuhteeseen. Yksin on ihanaa.