Ero taitaa olla ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa.
En ole ikinä asunut yksin ja tarve omalle tilalle ja ajanjaksolle jossa kaikki asunnossa olisi oikeasti vain ja ainoastaan minun vain kasvaa kasvamistaan. Olen ajautunut siihen tilanteeseen että jopa miehen ruokien näkeminen jääkaapissa nostaa vitutuskäyrät kattoon.
Parisuhde on, yllätys yllätys, lipsunut hiljalleen siihen pisteeseen että olen vastuussa kaikista miehen ruuista, siivoamisesta, pyykkäämisestä... Mies tekee nuo itse vain kun meillä on riitaa. Ironisesti ne riitakerrat on niitä, kun mies käyttäytyy niin kuin toivoisin tämän käyttäytyvän aina.
Olen tajunnut myös etten vain pidä seksistä. En ajattele asiaa ikinä, mutta mies ei ymmärrä tätä. "Mistä fantasioit?" Mitä, ajatteleeko ihmiset seksiä omalla ajallaan vapaaehtoisesti?
Mies lyttää kaikkea tekemääni auttamisen varjolla. Kosimista tai lapsiakaan ei taida olla tulossa, luojan kiitos kai ettei niitä tullut aikaisemmin. Mies ei "osaa nähdä minua äitinä".
Rahaa minulla ei ole yhtään, tilillä on parikymppiä, mutta kai se on keksittävä joku tapa millä saan muutettua pois.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteisiä hankintoja te olette tehneet? Sinä olet liian helposti taivuteltavissa käyttämään vähäiset rahasi yhteisiin hankintoihin. Pitää olla realistinen ja jättää tuollainen pois kokonaan.
Meinasin alkaa listaamaan tähän mutta listasta tulisi turhan pitkä, tiivistettynä siis ihan kaikkea huonekaluista ulkomaanmatkoihin.
Mies aina jankkaa kunnes suostun, ja on tuntunut jotenkin hölmöltä sanoa kaikkeen ei kun kyseiset hankinnat ovat olleet kuitenkin yhteisiä ja mies joutuisi köyhäilemään kanssani jos mentäisiin minun tulotasoni mukaan. Ollaan myös täysin erilaisista taustoista, joten minun "apua miten kallis" on ollut aina miehen "oho kun on halpa". Ap
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että kelalta voisi kysyä sitä vuokravakuuden takausta.
Hyvä tietää, pitää selvitellä tätä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteisiä hankintoja te olette tehneet? Sinä olet liian helposti taivuteltavissa käyttämään vähäiset rahasi yhteisiin hankintoihin. Pitää olla realistinen ja jättää tuollainen pois kokonaan.
Meinasin alkaa listaamaan tähän mutta listasta tulisi turhan pitkä, tiivistettynä siis ihan kaikkea huonekaluista ulkomaanmatkoihin.
Mies aina jankkaa kunnes suostun, ja on tuntunut jotenkin hölmöltä sanoa kaikkeen ei kun kyseiset hankinnat ovat olleet kuitenkin yhteisiä ja mies joutuisi köyhäilemään kanssani jos mentäisiin minun tulotasoni mukaan. Ollaan myös täysin erilaisista taustoista, joten minun "apua miten kallis" on ollut aina miehen "oho kun on halpa". Ap
Huonekalut, jotka olette ostaneet yhdessä, tulee jakaa tasapuolisesti teille molemmille kun muutat eri paikkaan.
Nuo kaikki miehet on aika samanlaisia, ei ne ole toistaan parempia. Nyt kun sinulla on koti, niin voit alkaa kehittään itseäsi ja kasvattaa siinä samalla miehesi. Voittehan muuttaa, alkaa yrittämään, ihan mitä vaan. Älä anna miehellesi etulyöntiasemaa yhtään missään, ei sinun tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että olet nuori tai ainakaan et kovin vanha, kun et ole asunut koskaan yksin ja opiskelet. Älä jää passaamaan mieslasta vaan etsi parempaa seuraa. Ehdit vielä hyvin, ainakin todennäköisesti.
Mikä pakko on etsi (parempaa) seuraa? Jos oman tilan tarve on iso niin on parempi opetella viihtymään siinä omassa tilassa.
Ei ole mikään pakko. Aloituksesta sain käsityksen että aapee voisi joskus harkita lapsiakin jonkun kanssa, siksi ajattelin että hän joskus haluaa vielä kumppanin.
Haluan joo, mutta en tiedä kannattaako minun. Taustani on siis sellainen että en rehellisesti tiedä mikä on hyvä parisuhde, enkä enää ehkä usko että sellaista on minulle olemassa. Mieheni on ainoa ihminen ikinä joka on osoittanut minuun kiinnostusta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että olet nuori tai ainakaan et kovin vanha, kun et ole asunut koskaan yksin ja opiskelet. Älä jää passaamaan mieslasta vaan etsi parempaa seuraa. Ehdit vielä hyvin, ainakin todennäköisesti.
Mikä pakko on etsi (parempaa) seuraa? Jos oman tilan tarve on iso niin on parempi opetella viihtymään siinä omassa tilassa.
Ei ole mikään pakko. Aloituksesta sain käsityksen että aapee voisi joskus harkita lapsiakin jonkun kanssa, siksi ajattelin että hän joskus haluaa vielä kumppanin.
Haluan joo, mutta en tiedä kannattaako minun. Taustani on siis sellainen että en rehellisesti tiedä mikä on hyvä parisuhde, enkä enää ehkä usko että sellaista on minulle olemassa. Mieheni on ainoa ihminen ikinä joka on osoittanut minuun kiinnostusta.
Voithan miettiä itsellistä äitiyttä joskus tulevaisuudessa. Lasten tekoon ei enää tarvita kumppania.
Missä sinun vanhemmat on? Kyllä he varmasti auttavat yhden vuokratakuun kanssa, ja sitä paitsi, kaikissa kaupungeissa on myös asuntoja joihin ei tarvita vuokratakuuta. Plus on olemassa opiskelija-asunnot, muuta sellaiseen.
Se, että et pidä seksistä, saattaa johtua nyt siitä, että olet täysin väärässä suhteessa, etkä tunne itseäsi.
Nopeasti omaan kotiin ja vastuuta vain itsestä, kyllä se siitä! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko provo
Joo, myös se että ap multipeukuttaa ja vastailee itselleen, multipeukuttaen vastauksiaankin. Täällä ei ikinä tule niin aikaisin kuin klo 8 maissa jotain neljääkymmentä peukkua, ei kumpaankaan suuntaan (poikkeuksena jotkut koko kansaa kohahduttavat isot uutiset.) Eli täysi pipipää, tylsistynyt sellainen.
Miten sinusta on tullut kateellinen jopa siitä, että ketju saa yläpeukkuja. Täysin älyvapaa ajatusmaailmasi on. Olet myös kateellinen siitä, että aloittaja saa asiallisia kommentteja. Sinä et ole terve.
Minä voin samaistua aloittajaan. Olen etsinyt uutta kotia monet kerrat tilanteiden muututtua. Esim. työpaikan vaihdon yhteydessä olen joutunut muuttamaan kahdesta työsuhdeasunnosta toisaalle. Opiskelun päätyttyä olen joutunut muuttamaan opiskeluasunnosta muualle.
Olen eronnut lasteni isästä, jolloin hänelle sitten oman asunnon etsimistä. Ja tuo eroasia on koskettanut minuakin. Juuripa samasta syystä sen eron halusin, koska jouduin tekemään ihan kaiken silloisen puolison puolesta. Hän ei koskaan käynyt kauppaostoksilla, ei tehnyt ruokaa, ei siivonnut. Sohvalla osasi istua telkkua tuijotellen tai pelaten pleikkaria.
Jos sulla on kovin rikkonainen tausta, niin keskity itseesi ja omaan hyvin vointiin. Lapsia ei välttämättä kannata tehdä, sulla on itsellään vielä niin paljon kokematta ja näkemättä. Lapset voi olla liian iso taakka, ja eivät nekään välttämättä ole terveitä. Voit saada monisairaita lapsia, sitä moni ei ajattele, kun tekee niitä lapsia. Lapsissa on monelaista taakkaa ja vaivaa. Jos miehesi tykkää sinusta, niin ole hänen kanssaan. Älä mieti jotain ruokia jääkaapissa, mieti enemmän, että mitä kivaa teet tänään. Miten kiva päivä on tehdä jotain itseään kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että olet nuori tai ainakaan et kovin vanha, kun et ole asunut koskaan yksin ja opiskelet. Älä jää passaamaan mieslasta vaan etsi parempaa seuraa. Ehdit vielä hyvin, ainakin todennäköisesti.
Mikä pakko on etsi (parempaa) seuraa? Jos oman tilan tarve on iso niin on parempi opetella viihtymään siinä omassa tilassa.
Ei ole mikään pakko. Aloituksesta sain käsityksen että aapee voisi joskus harkita lapsiakin jonkun kanssa, siksi ajattelin että hän joskus haluaa vielä kumppanin.
Haluan joo, mutta en tiedä kannattaako minun. Taustani on siis sellainen että en rehellisesti tiedä mikä on hyvä parisuhde, enkä enää ehkä usko että sellaista on minulle olemassa. Mieheni on ainoa ihminen ikinä joka on osoittanut minuun kiinnostusta.
Uskon vahvasti siihen, että kohtaat jonain päivänä sielunkumppanin, jonka kanssa synkkaa. Tuo nyksäsi ei ole ainut ihminen päällä maan. Minä kohtasin nykyisen puolisoni oltuani eron jälkeen 12 vuotta ilman parisuhdetta. Heitin siis vätyksen elämästäni pois, olin reilun vuosikymmenen ilman puolisoa ja nyt minä olen ollut sen uuden sielunkumppanin kanssa lähes kaksi vuosikymmentä saman katon alla. Meidät vihittiin vuoden yhdessäasumisen jälkeen.
Nykyinen on kuin aurinko verrattuna eksään, jota kuvailen yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Missä sinun vanhemmat on? Kyllä he varmasti auttavat yhden vuokratakuun kanssa, ja sitä paitsi, kaikissa kaupungeissa on myös asuntoja joihin ei tarvita vuokratakuuta. Plus on olemassa opiskelija-asunnot, muuta sellaiseen.
Se, että et pidä seksistä, saattaa johtua nyt siitä, että olet täysin väärässä suhteessa, etkä tunne itseäsi.Nopeasti omaan kotiin ja vastuuta vain itsestä, kyllä se siitä! Tsemppiä!
Toinen on toisella puolella Suomea, toisesta en tiedä, ei olla keskusteltu vuosiin. Heiltä ei valittavasti saa rahallista tukea ja olen siis ikähaarukassa 25-30, eli vanhempien luokse meneminen rahan toivossa alkaa olla pois vaihtoehdoista muutenkin.
Opiskelija-asunto vaikuttaa myös sellaiselta vaihtoehdolta mitä pitää tutkia tarkemmin, ei ole hirveän tuttu asia kun olen asunut aina yksityisellä.
Voihan se olla, tuo seksiasia taitaa olla kyllä enemmän pysyvä asia koska (jee, traumatausta) se ei ole ikinä kunnolla herännytkään ja suhteeni siihen on ollut aina outo.
Kiitos! Ap
Vierailija kirjoitti:
On se silti Ap sen arvoista. Voit saada myöhemmin tilalle tasavertaisen kumppanin hänen sukuineen ja yhdessä hankitun lemmikin, johon molemmat on sitoutuneet. Ja vaikka niitä lapsiakin. Nyt äkkiä ulos tuosta tilanteesta! Tsemppiä <3
Mikä yhdessä hankittu lemmikki?! En ikinä suostuisi tollaiseen
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on kovin rikkonainen tausta, niin keskity itseesi ja omaan hyvin vointiin. Lapsia ei välttämättä kannata tehdä, sulla on itsellään vielä niin paljon kokematta ja näkemättä. Lapset voi olla liian iso taakka, ja eivät nekään välttämättä ole terveitä. Voit saada monisairaita lapsia, sitä moni ei ajattele, kun tekee niitä lapsia. Lapsissa on monelaista taakkaa ja vaivaa. Jos miehesi tykkää sinusta, niin ole hänen kanssaan. Älä mieti jotain ruokia jääkaapissa, mieti enemmän, että mitä kivaa teet tänään. Miten kiva päivä on tehdä jotain itseään kiinnostavaa.
Ei siinä ehdi tehdä paljon itseä kiinnostavia juttuja kun toimii miehelle kotipiikana. Mies vaihtoon ja heti.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde mihinkään opiskelija-asuntoon traumataustalla. Sinulla on nyt koti, missä sinusta pidetään huolta. Lähde sitten kun olet paremmassa kunnossa. Tottakai kun sinulla on traumat, ei mikään normaali asia onnistu, seksi, talous, työ jne. Sinulla on hirveä matka edessä ja tuo parisuhde on ensimmäinen asia mitä voit opetella. Opettele luottamusta, rakkautta ja kaikkea sellaista miehesi kanssa. Puhu, puhu ja puhu. Kyllä se siitä.
Miten mies pitää aapeestä huolta? Ap kertoi hoitavansa taloudessa kaiken yksin.
Nyt on hienoa, että aloittaja ottaa avoimesti vinkkejä vastaan. Myös vastailet kysymyksiin. Tämä on keskustelua parhaimmillaan. Kommentit ovat asiallisia lukuunottamatta yhtä inisijää, joka ei siedä sitä, että aloitus kiinnostaa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kustantanut sille kumppanillesi ruuatkin, kun sulla on rahat loppu?
Miten sinä päästit asiat siihen pisteeseen, että teet hänen puolesta kaikki. Oletko varaäiti hänelle?
Joo ala etsimään omaa asuntoa. Kysyt sitten tuttavia muuttotalkoisiin. Muuttoavustusta voisit kysyä kelasta/sossusta.
Ei saa mitään muuttoavustusta. Miksi valehtelet
En valehtele, koska itse sain muuttoavustusta. Sossu maksoi muuttoyrityksen kuljetuksen ja kaksi miestä pakkasi muuttolaatikot ja huonekalut kuorma- autoon sekä purkivat kuorman uuteen asuntooni. Älä viitsi inttää konala.
Sossu maksoi myös entisen asuntoni vuokrarästin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hienoa, että aloittaja ottaa avoimesti vinkkejä vastaan. Myös vastailet kysymyksiin. Tämä on keskustelua parhaimmillaan. Kommentit ovat asiallisia lukuunottamatta yhtä inisijää, joka ei siedä sitä, että aloitus kiinnostaa paljonkin.
Kiitos! Pidän myös siitä että keskustelu on oikeasti säilynyt näin asiallisena, kun ei minulla ole muutakaan paikkaa missä kysellä ja purkaa näitä asioita anonyymisti. Minusta on vain hauskaa että ainakin yksi ihminen pitää tätä noin vahvasti provona, se on kyllä totta että olen "tylsistynyt hullu" kun olen saanut itseni tällaiseen tilanteeseen. Valitettavasti tilanteeni on ihan aito, mutta milläs todistat sen internetissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde mihinkään opiskelija-asuntoon traumataustalla. Sinulla on nyt koti, missä sinusta pidetään huolta. Lähde sitten kun olet paremmassa kunnossa. Tottakai kun sinulla on traumat, ei mikään normaali asia onnistu, seksi, talous, työ jne. Sinulla on hirveä matka edessä ja tuo parisuhde on ensimmäinen asia mitä voit opetella. Opettele luottamusta, rakkautta ja kaikkea sellaista miehesi kanssa. Puhu, puhu ja puhu. Kyllä se siitä.
Tämä neuvo on täyttä paskaa!!! Aika moni täällä elämässä elelee traumataustalla ja ihan menestyksekkäästikin. Kukaan ei tule parempaan kuntoon sillä, että on parisuhteessa hyväksikäyttäjän kanssa. Sitä tuo AP:n suhde kertomansa mukaan on. Ilmeisesti kaikki maksetaan sentilleen puoliksi tai kumpikin omat hankintansa, mutta hänen miehensä ei osallistu kotitöihin ollenkaan. Mies on siis manipuloinut AP:n itselleen ilmaiseksi kotiapulaiseksi, jolta voi vongata myös seksiä. AP tähän kuvioon kuuluu oleellisesti se, että puolisosi vähättelee ja lyttää sua, sillä tavalla hän saa sut pysymään siinä luulossa, että olet oikeastaan onnekas, että miehesi on sun kanssasi (muuten olisit ikuisesti yksin). Tällaisille ihmisille muut ihmiset ovat hyödykkeitä, myös oma puoliso. Heille on kätevää, että joku maksaa puolet kämpästä ja hoitaa kotityöt ja on seurana häntä viihdyttämässä. Nyt pistät AP yhteiset hankinnat osaltasi jäihin ja alat suunnitella omaan asuntoon muuttoa. Puolisolle et näistä asioista puhu sanaakaan, se on vaarallista tällaisten tyyppien kanssa. Elät kuten tähänkin asti, mutta hankit apua ja tietoa samalla sun oman kämpän hankkimista varten. Sä pärjäät kyllä!
Joo, myös se että ap multipeukuttaa ja vastailee itselleen, multipeukuttaen vastauksiaankin. Täällä ei ikinä tule niin aikaisin kuin klo 8 maissa jotain neljääkymmentä peukkua, ei kumpaankaan suuntaan (poikkeuksena jotkut koko kansaa kohahduttavat isot uutiset.) Eli täysi pipipää, tylsistynyt sellainen.