Vanhusten vaikeat omaiset
Tämän työpäivän jäljiltä tunteiden purku tänne internetin ihmemaailmaan.
Hoitajana uraa takana 8 vuotta, vanhushuollossa pitkä pätkä. Ja alkaa kuppi olemaan niin saakelin täynnä.
Syitä tälle on monia, hoitojärjestelmä kusessa ja työntekijöiden kohtelu yms yms. Kuitenkin yksi iso syy, joka risoo niin kauheasti on muistiraidaiden vanhusten vaikeat perheet ja omaiset.
Hoitajien kohtelu omaisten puolesta on välillä niin töykeää ja halveksivaa, ettei voi sanoin kuvailla. Ei tippaakaan ymmärrystä, ei arvostusta, ei kohdella edes ihmisenä. Kirotaan päin naamaa, uhkaillaan, syytetään, haukutaan, puretaan kaikki huono omatunto mummon tilanteesta hoitajan niskaan. On aivan surkeat hoitajat, kun eivät saaneet 96v mummoa takaisin ajokuntoiseksi aivoinfarktin jälkeen. Aivan poropeukalohoitajat, kun se lääkäri ei määrännytkään saattohoidossa olevalle isälle verenohentajaa, sillä nythän isälle saattaa mudodstua hyytymiä. Kauhistellaan kuinka mummon oman lampaan 100% villasta omin kätösin kudotti lempi paita kutistui pesussa ja kuinka nyt tarvitsee saada firmalta korvaukset tunnearvosta. Tai sitten kun muistisairas on silpunnut vanhan kuva kansion perhekuvat ja laittanut suuhun, ihmetellään miksi hoitaja ei ollut vahtimassa 24/7 vaarin tekemisiä. Vinkki vitonen muistisairaiden omaisille: ÄLKÄÄ TUOKO NIISTÄ OVISTA SISÄÄN MITÄÄN MIKÄ EI VOI KÄYDÄ VESSAN PÖNTÖSSÄ, JOUTUA SUUHUN TAI HÄVITÄ VAIPPAROSKIKSEN MUKANA.
Kuitenkin tänään sain täyden laidallisen niskaani tätä perinteistä, omaiselta joka puolen vuoden jälkeen tuli näkemään äitiä, ja sai aivan hirveä kohtauksen siitä kuinka äitiä ei enää auteta vessaan pytylle, silloinhan äiti jää kokonaan petipotilaaksi. Siinä sitten yrität rivien väliin saada kerrotuksi että rakas äiti ei ole ottanut askeltakaan viimeiseen neljään kuukauteen TIA-kohtauksen jälkeen. Pas*at hoitajat kun eivät edes viitsi äitiä nosturilla vessaan kärrätä (nosturin käyttö aiheuttaa muorille aivan suunnatonta ahdistusta). Lupasi tekevänsä sossuun ilmoituksen meistä, sanoin selvä ja annoin mukaan yhteystiedot.
Eniten painaa päähän se, kuinka näille omaisille ei saa sanoa sanaakaan takaisin. Ei saa puolustaa itseään, ei saa huutaa takaisin (niin useasti tekisi mieli). Hoitajia kohdellaan aivan ala-arvoisesti, ja sitten kun päästään lääkärin kanssa puhelimeen niin koko homma olikin vain väärinkäsitys ja tilanne on hallinnassa. Hoitajista saa puhua facebookin puskaradiossa oikein nimellä, kuinka tässä talossa tämä hoitaja on aivan ammattitaidoton, eikä hänen hoidettavaksi kannata mennä. Me ei saada edes korjata faktoja vaan pitää antaa lääkärin numero kouraan. Kerran opiskeluaikoina olin töissä hoivakodissa, jossa yhden ja ainoan kerran olen kuullut hoivakodin esimiehen sanovan vanhuksen perheelle kovaa takaisin ja muistuttanut että jos ei hoito kelpaa niin viekää mummo kotiin. Menivät hiljaiseksi.
Olen suunnitellut että kun joskus jätän irtisanomislapun pomon pöydälle, ja viimeiset kolme viikkoa alkavat, annan niin täydeltä laidalta kaikille, jotka sitä ansaitsevat. Siinä vaiheessa ei ole seuraamuksia, eikä tarvitse välittää kenenkään mielipiteistä.
Kommentit (45)
No jätät huomenna sen irtisanoutumisen, mitä sitä kärvistelemään.
Sun pitää sanoa omaisille mihin palautteen voi antaa. Mihin sen ohjaat. Jos et pysty tekemään asioille mitään, joka voisi parantaa asioita. Omaisilla voi olla vaikeita tunteita, jonkun pitäisi olla hoitopaikassa Kommunikoija, sellainen joka ehtii ja on koulutettu hoitamaan omaisten kanssa asiat kuntoon.
Räksyttämällä takaisin alennut samalle tasolle halveksimasi omaisen kanssa.
Pysymällä tyynenä olet aina niskan päällä. Aina.
Tiedän ap mistä puhut 🤗. Työssäni käsittelen näiden omaisten hoidista tekemiä valituksia. Lohdutukseksi voin sanoa ettå useimmat noista valittavista omaisista ovat selkeästi sekaisin ja mt-ongelmaisia. Minkäänlaista realismia ei ole miten monisairaita yli 90-vuotiaita on perusteltua hoitaa ja mitä hoidolla voidaan saavuttaa. Ja kun tuo 90-vuotias sattuu sitten kuolemaaan niin siitä valitetaan murhana. Näitä ihmisiä.on yllättävän paljon jotka eivät ole sinut vanhuuden, sairauksien ja elämän loppumisen kanssa.
Tekisi mieli pistää vastineeksi: vaikeat hoitajat, mutta koska en halua alentua samalle tasolle, en viitsi.
Arvostan kyllä hyviä hoitajia ja olen aina antanut heille itselleen hyvää palautetta. Valitettavasti olen joutunut antamaan myös sitä huonoa palautetta, jonka kyseiset hoitajat sitten ovat kostaneet vanhuksen hoitamattomuutena. Itse käyn monta kertaa viikossa omien omaisteni luona auttamassa, joten tiedän heidän tilanteensa tasan tarkkaan.
Kyllä, raskainta tässä työssä on osa omaisista. Aggressiivisia ja harhaisia vanhuksia ei saisi lääkitä, useamman kerran olen lähtenyt mustelmilla ja verinaarmuilla töistä kotiin. Minusta on tehty valituksia esimiehelle, jos on annettu ylimääräistä lääkettä että saadaan itsensä ulosteellaan sotkenut vanhus pesuille. Ahdistunut ja raivokas vanhus onkin helppo saada suihkutettua ilman. Sama omainen on hakenut lääkäriltä kiellon hygieniahaalarille, joten ei ole kerta eikä kaksi tätä hauskuutta.
Sitten on juuri nämä "tehän tapatte äidin sänkyyn" omaiset, kun ei kävelytetä askelta ottamatonta mummelia. Sitä voi sitten käydä Jaakobin painia päässään että ottaako vastaan huudot vai raahaako mummoa omilla voimillaan muutaman metrin että omainen on tyytyväinen? Paitsi kipua aiheuttamaan en kykene, siinä raahatkoon omaiset keskenään parkuvan mummon vessaan. Näitäkin on ikävä kyllä nähty :(
Osa omaisista kieltää kipulääkkeet. Tämä on ihan käsittämättömäntä?! Kävellään lääkärinmääräysten yli. Ja itseäsi et voi puolustaa, heti olet hankala. Ja jos yrität pitää mummelin puolia niin "Kyllä minä äitini tunnen paremmin". Näkisivätpä omaiset kuinka pienillä resursseilla meilläkin mennään ja sen mitä kaikkea on tehty.
Tuo oli yksi suurimmista syistä alanvaihtoon. Vaikeiden hoidettavien kanssa kyllä pärjäsi aina, mutta omaiset olivat suoraan helvetistä.
Meillä oli ongelma toisinpäin. Isää kohdeltiin hyvin liikkuvana papparaisena. Todellisuudessa ei päässyt itse itsenäisesti ylös sängystä, eikä pissakatetripussiin tyhjennys onnistunut. Näiden väitettiin onnistuvan, kun hänet kotiutettiin sairaalasta yksin kotiin. Sitten ihmeteltiin, kun isä ei avaa ovea ruokalähetille.
Vitutti ja väsytti vääntää tarvittavaa hoitoa kohdilleen.
-ohis
Sama ongelma opettajilla. Lasten kanssa pärjää vielä, mutta vanhempien ( huom osan) kanssa on haastetta .
20 vuotta sitten hoitajat, sairaalan pitkäaikaisosasto syvästi dementoituneille, kehoittivat sukulaista lähtemään osastolta pois , tarkemmin sanoen kutsuivat osastolääkärin sanomaan sen. Hän sai ensin sairaan ahdistumaan, sitten vei kansliaan aapisen että potilas on opetettava uudelleen lukemaan ja kuntoutettava. Ja annettava ruokaa enemmän koska on liian laiha.
No soitti vielä osastolle saattohoitovaiheessa että tippa on laitettava, hän nostaa muuten murhasyytteen.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten hoitajat, sairaalan pitkäaikaisosasto syvästi dementoituneille, kehoittivat sukulaista lähtemään osastolta pois , tarkemmin sanoen kutsuivat osastolääkärin sanomaan sen. Hän sai ensin sairaan ahdistumaan, sitten vei kansliaan aapisen että potilas on opetettava uudelleen lukemaan ja kuntoutettava. Ja annettava ruokaa enemmän koska on liian laiha.
No soitti vielä osastolle saattohoitovaiheessa että tippa on laitettava, hän nostaa muuten murhasyytteen.
Niin ja lääkäri antoi tälle sukulaiselle puhelinnumeroita ja paikkoja josta voi hakea itselleen apua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, raskainta tässä työssä on osa omaisista. Aggressiivisia ja harhaisia vanhuksia ei saisi lääkitä, useamman kerran olen lähtenyt mustelmilla ja verinaarmuilla töistä kotiin. Minusta on tehty valituksia esimiehelle, jos on annettu ylimääräistä lääkettä että saadaan itsensä ulosteellaan sotkenut vanhus pesuille. Ahdistunut ja raivokas vanhus onkin helppo saada suihkutettua ilman. Sama omainen on hakenut lääkäriltä kiellon hygieniahaalarille, joten ei ole kerta eikä kaksi tätä hauskuutta.
Sitten on juuri nämä "tehän tapatte äidin sänkyyn" omaiset, kun ei kävelytetä askelta ottamatonta mummelia. Sitä voi sitten käydä Jaakobin painia päässään että ottaako vastaan huudot vai raahaako mummoa omilla voimillaan muutaman metrin että omainen on tyytyväinen? Paitsi kipua aiheuttamaan en kykene, siinä raahatkoon omaiset keskenään parkuvan mummon vessaan. Näitäkin on ikävä kyllä nähty :(
Osa omaisista kieltää kipulääkkeet. Tämä on ihan käsittämättömäntä?! Kävellään lääkärinmääräysten yli. Ja itseäsi et voi puolustaa, heti olet hankala. Ja jos yrität pitää mummelin puolia niin "Kyllä minä äitini tunnen paremmin". Näkisivätpä omaiset kuinka pienillä resursseilla meilläkin mennään ja sen mitä kaikkea on tehty.
Jep, hirveimpiä ovat omaiset jotka yrittävät kieltää asiamukaisen lääkityksen 😳 (esim syöpäsairaalle kivunhoidon) joskus on olllut tapauksia ettå vanhus itse on kieltänyt omaista vierailemassa koska häiriköi ja manipuloin niin paöjon. Joskus myös hoitolaitos antanut porttikiellon ja poliisi ollut paikalla huonon käytöksen ja jopa vaaratilanteiden takia kun on yritetty puuttua potilaan hoitoon mitöön siito ymmärtämättä.
5
No jaa. Kritiikki voi olla aiheellistakin. Palautteen vastaanotto ja arviointi on osa ammattilaisen työtä.
Tuo sängyssä pitäminen ja siellä pyörittely on valitettavan yleistä ja vie loputkin asukkaan toimintakyvystä nopeasti. Asukkaan auttaminen vessaan on joillekin hoitajille ylivoimainen tehtävä, ja sitä toimintaa perustellaan ja selitellään milloin milläkin syyllä ja verukkeella.
Kuntouttava työote tulisi olla talon toimintamalli ja periaate ylhäältä johdettuna alas asti. Jos ei ole, hoitajat hoitavat miten hoitavat. Usein se tarkoittaa lyhytnäköistä "vähimmän vaivan" taktiikkaa.
Sairaalan vuodeosastolta tuli kerran kuntouttavaan hoivakotiin sänkyyn sidottu ja ylilääkitty muistisairas vanhus, niskassaan lääkärin tuomio: "Koskaan ei enää kävele".
Annettiin mahdollisuus. Lääkityksiä vähennettiin ja sängystä ylös autettiin. Jonkun ajan kuluttua vanhus jo käveli omin päin hoivakodin käytävillä, omassa maailmassaan. Omaisen palautteen voitte kuvitella.
Suomessa on edelleen liikaa näitä makuuttamislaitoksia. Eikä tämä ole ensi sijassa resurssikysymys, vaan ammattitaitoon, osaamiseen, työkulttuuriin ja asenteisiin liittyvä asia.
siis juuri tuota arvoesineiden kärräämistä dementikoille en ymmärrä. Minkä ihmeen takia laitetaan aivan pihalla olevan mumman mukaan kihlasormukset ja perintökorut, ja sitten pidetään sellanen mekkala kun mumma huuhtoo sormuksen viemäristä alas ja katkoo helminauhat.
Ei mitään sellaista vanhainkoteihin mukaan, millä on mitään arvoa.
Huono omatunto on aivan väärä ilmaisu!
Ei meillä omaisilla ole millään tavalla huono omatunto siitä, että olemme "joutuneet luovuttamaan omaisen hoitoon" - oli psykogeriatisen osaston lääkärin käyttämä ilmaisu. Ei vaan olemme suuresti helpottuneita, kun viimein olemme vapautuneet 24/7 vastuusta karkailevan, levottoman ja aggressiivisen omaisen hoidosta. Uskoimme, että hänellä olisi parempi olla siellä hoitopaikassa kuin kotonaan lukkojen takana yksinään. Onko se meidän vika, kun erehdyimme?
Yksi syy omaisten "hankaluuteen" on teidän oma tulkintanne. Ette ymmärrä sitä, että omainen odottaa teiltä sitä samaa sitoutumista edes palkallisen työaikanne ajan, mitä hän itse teki pikkusella omaishoitotuella ympäri vuorokauden.
Onko se liikaa vaadittu, että mummo saisi pitää edes tekohampaansa? Niitä säästettiin hoitopaikassa huolella, mutta ei kukaan perillisistä ottanut niitä käyttöönsä sen jälkeen, kun mummo ei enää itse tarvinnut. Arvoesineitä ei ollutkaan, jos sellaiseksi ei lasketa omaa keinutuolia. Sekin vaihtui huonompaan.
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Kritiikki voi olla aiheellistakin. Palautteen vastaanotto ja arviointi on osa ammattilaisen työtä.
Tuo sängyssä pitäminen ja siellä pyörittely on valitettavan yleistä ja vie loputkin asukkaan toimintakyvystä nopeasti. Asukkaan auttaminen vessaan on joillekin hoitajille ylivoimainen tehtävä, ja sitä toimintaa perustellaan ja selitellään milloin milläkin syyllä ja verukkeella.
Kuntouttava työote tulisi olla talon toimintamalli ja periaate ylhäältä johdettuna alas asti. Jos ei ole, hoitajat hoitavat miten hoitavat. Usein se tarkoittaa lyhytnäköistä "vähimmän vaivan" taktiikkaa.
Sairaalan vuodeosastolta tuli kerran kuntouttavaan hoivakotiin sänkyyn sidottu ja ylilääkitty muistisairas vanhus, niskassaan lääkärin tuomio: "Koskaan ei enää kävele".
Annettiin mahdollisuus. Lääkityksiä vähennettiin ja sängystä ylös autettiin. Jonkun ajan kuluttua vanhus jo käveli omin päin hoivakodin käytävillä, omassa maailmassaan. Omaisen palautteen voitte kuvitella.
Suomessa on edelleen liikaa näitä makuuttamislaitoksia. Eikä tämä ole ensi sijassa resurssikysymys, vaan ammattitaitoon, osaamiseen, työkulttuuriin ja asenteisiin liittyvä asia.
Tämä on niin totta! Toivottavasti lainauksen kirjoittaja on omassa työssään sellaisessa asemassa, että voi vaikuttaa asiaan jollakin tavalla. Kuntouttava työote on ollut pikemminkin kirosana kuin käytäntö. Hoitajien ammatti-identiteetti on ilmeisesti jo koulutuksen alusta ollut nimenomaan hoitaja, ei kuntouttaja. Siksi kävelevää ja vessakäyntejä vaativaa pidetään kiusallisena, koska ei ole hoidettavissa samalla tavalla kuin vaipoissa oleva G-tuoliin sidottu.
Tuota samaahan se on varhaiskasvatuksessakin, mitään negatiivista tai rakentavaa palautetta ei saa vanhemmille sanoa. Heti pahoitetaan mieli, loukkaannutaan ja otetaan yhteys valituksen merkeissä esimieheen. Ja jos esimies sattuu olemaan m....u, niin siinäpä sitten saat huutia joka puolelta. Juuri noista syistä vaihdoin alaa, koska huonolla palkalla kärsiä päivästä toiseen ja olla lasten/vanhempien/työyhteisön sylkykuppi. Ei kiitos!!
Nykyään laitoksissa olevat vanhukset on pääsääntöisesti tosi huonokuntoisia. Näissä laitoksissa ollaan viimeisessä paikassa ja siellä ei ole enää tarkoitus kuntouttaa. Mennyt maailma on se jossa kävelytettiin niskaperse otteella kykenemättömiä vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli pistää vastineeksi: vaikeat hoitajat, mutta koska en halua alentua samalle tasolle, en viitsi.
Arvostan kyllä hyviä hoitajia ja olen aina antanut heille itselleen hyvää palautetta. Valitettavasti olen joutunut antamaan myös sitä huonoa palautetta, jonka kyseiset hoitajat sitten ovat kostaneet vanhuksen hoitamattomuutena. Itse käyn monta kertaa viikossa omien omaisteni luona auttamassa, joten tiedän heidän tilanteensa tasan tarkkaan.
Miten on selitettävissä, että intervallihoidossa ollut vanhus ei pärjännyt ilman vaippaa, mutta kotona ei tarvinnut sitä koskaan? Entä miten kilometrin päässä naapurissa omin jaloin käynyt vanhus ei parin viikon intervallijakson jälkeen ei jaksanut kävellä edes pihasta tielle?
Olisiko kuitenkin ollut pikkuisen toivomisen varaa hoitopaikan käytännöissä. Vai yksi hoitaja vei vaippapaketin pois huoneesta, koska sitä ei tarvittu ja intervallijakson aikana pääsi kävelemään ulkona vain silloin, kun omaiset käyttivät.
Todella hirveää käytöstä omaisilta.
Itse kyllä arvostan hoitajan työtä.