G: Kumman luontoisen lapsen ottaisit?

Enemmän huolestuttaa tuon kakkostyypin takia, vaikka hän helpompi lapsi onkin näin pienenä. Mutta montako kertaa tulee satutetuksi?



Luulisin, että paremmin pärjää elämässä henkisesti ykkönen.

Itselläni on kaksoset, jotka ovat melkein kuin kuvaamasi ääriesimerkit. Mutta rauhallinen, ujo lapsi on siinä mielessä paljon haastavampi, että jo se huoli lapsen " selviämisestä" on 100 kertaa suurempi kuin tämän vilkkaan, sosiaalisen lapsen. Rauhallinen lapseni on sellainen, että kun hän suuttuu, niin siinä onkin oksat pois, impulsiivinen lapseni on pikku juttu siihen verrattuna. Ja vaikka lapseni on ujo, hän ei ole läheisriippuvainen.



Joo, tiedän, tämä olikin ääripään esimerkki.

Itsellänikin sattuu olemaan kummankin lainen poika ja he ovat kumpikin aivan mahtavia. Kakkostyypin poika ei ole kyllä kovin arka, mutta tarkkailija luonne. Kuitenkin näen hänessä valtavasti potentiaalia. Näen, että hänessä on mahdollisuuksia huippututkijaksi tai vastaavaksi.

Eli A:n ottaisin, koska uskon että hänenluontoisella elämä helpompaa.

Jämäkkyyttä on helpompi opettaa kuin tottelevaisuutta.

Rasittava, mutta ihana, ja kuten sanottu, olen tottunut hänen luonteeseensa.

kumpaakan en vaihtaisi pois, ihania kummatkin tavallaan. totta on että paljon paljon haastavampaa on kasvattaa tuota tempperamenttista tapausta, mutta tiedän myöskin sen että hän tulee pärjäämään tässä elämässä, kun on vielä kovin fiksukin tapaus.

rauhallisemman tyypin kanssa tulee vaan korostettua sitä itsetunnon ja rohkeuden kehitystä enemmän. toki enemmän ja enemmän kokoajan suunta eloisan veljensä vanavedessä tempperamenttisempaan suuntaan, mikä mielestäni on oikein hyvä asia. mutta kyllä on esim. uhmaiässä kestämstä.

joskus ihmettelen taas kuinka erilaisia voivat esim ystävänin hyvin hyvin äitiriippuvaiset, hiljaistet ja varaukselliset lapset olla. he auttamatta jäävät ihan 100-0 omien lasteni jalkoihin ja pää pyörällä ja sormet suussa seuraaavat sitä elämää ja menoa. eivät uskaltaudu oman äidin helmoista mukaan leikkeihin ja itkevät pienestäkin kovemmasta ääänestä tms. itse olisin kovin huolestunut jos lapseni todella olisivat noin arkoja. tämä maailma kun on kovin julma ja kova paikka.

Taidat nyt vähän vetää yhteen suuntaan?

Kakkostyyppiseni on myös sosiaalinen ja hurmaava, vaikka katseleekin ensin tilannetta. Ottaa myös halutessaan rohkeasti kontaktia vieraisiin, vain isoissa meluisissa ryhmissä vetäytyy. Yhtä lailla hän uhmaa äitiä rautaisella tahdolla vaikka se vieraammalle näyttäytyisi " kullannuppuna" .

Myös hän tulee taatusti pärjäämään. Hän ei ehkä ensinäkemältä paljon pidä melua itsestään, mutta on päättäväinen ja menee läpi vaikka harmaan kiven.

Vierailija:

GALLUP:

Tässä nyt ääriesimerkit, mutta kumman ottaisit, jos saa valita...

1) VILKAS, ELOISA, TEMPPERAMENTTINEN, ITSEPÄINEN, SOSIAALINEN

Tämä lapsi on sosiaalinen ja hurmaava tapaus, joka ystävystyy helposti ja kaikkien kanssa. Hän on koko ajan menossa ja innostuu uusista asioista koko olemuksellaan.

Hän on erittäin vahva luonne. Tietää mitä tahtoo ja ilmaisee sen selkeästi. Hänen kasvatuksensa on kova pala ja vaatii pinnan venyttämistä vanhemmilta. Uhma tulee rytinällä ja kaikesta väännetään urakalla.

Hän rakastaa muiden lasten seuraa ja leikkejä, mutta itsepäisen luonteensa vuoksi, ristiriitatilanteilta ei vältytä. Välillä viuhuvat lapiot, joskus jopa nyrkit. Tämä lapsi ottaa itselleen lelut jos niin tahtoo ja on muutenkin varsinainen hiekkalaatikkojen kingi.

Voit olla varma, että tämä lapsi tulee pärjäämään elämässään, ainakaan hänen yli ei kävellä!

2) ARKA, HYVÄKÄYTÖKSINEN, LÄHEISRIIPPUVAINEN, KULLANNUPPU

Tämä lapsi on aina ollut äidin perään ja pelkää uusia tilanteita ja ihmisiä. Hän takertuu vanhempiin ja vaatii pitkän totutteluajan uusiin tilanteisiin.

Hän on erittäin hyväkäytöksinen ja " helppo" kasvattaa. Vanhemman ei tarvitse kuin sanoa kielto tietyllä äänensävyllä, niin lapsi tottelee.

Tämä on niitä lapsia, jotka antavat lelut kädestään, ennen kuin " vahvemmat" lapset niitä edes pyytävät.

Tämä lapsi on varsinainen kullannuppu aikuisten silmissä. Niin kiltti ja hyväkäytöksinen.

(Anna kun arvaan: sinulla on a-tyyppisi kaltainen lapsi ja pidät b-tyyppisiä täysnössöinä....)

Meillä 3 muksua ja aika paljon heissä on juuri näitä luonteenpiirteitä

" VILKAS, ELOISA, TEMPPERAMENTTINEN, ITSEPÄINEN, SOSIAALINEN" , toisaalta heitä on kasvatettu hyvin ja ovat hyväkäytöksisiä :)

Vierailija:

joskus ihmettelen taas kuinka erilaisia voivat esim ystävänin hyvin hyvin äitiriippuvaiset, hiljaistet ja varaukselliset lapset olla. he auttamatta jäävät ihan 100-0 omien lasteni jalkoihin ja pää pyörällä ja sormet suussa seuraaavat sitä elämää ja menoa. eivät uskaltaudu oman äidin helmoista mukaan leikkeihin ja itkevät pienestäkin kovemmasta ääänestä tms. itse olisin kovin huolestunut jos lapseni todella olisivat noin arkoja. tämä maailma kun on kovin julma ja kova paikka.

Minun lapsistani yksi oli hyvin arka pienenä. Pelkäsi vieraita ihmisiä, pelkäsi vieraita paikkoja, pelkäsi outoja tilanteita.

Hän sai rauhassa olla arka, pelätä, totutella. Oli kotihoidossa pitkään, jottei joutunut luontonsa vastaisesti " venymään" , sai olla äidistä riippuvainen.

Hänestä kasvoi " reipas" , sosiaalinen, ihmisten kanssa toimeentuleva tättähäärä, joka osaa kyllä pitää puolensa ja jonka yli ei kukaan kävele.

Sisaruksissaan suurin osa on ollut meneviä rämäpäitä pienestä pitäen. Meillä tosin on huolehdittu, ettei kukaan jää 100-0 toisen jalkoihin (sitä varten ovat aikuiset olemassa, ettei moista tapahdu!) emmekä me katso maailman olevan kovin julma ja kova paikka. Tai ainakin pyrimme mieheni kanssa kasvattamaan omamme siten, että heidän ympärillään maailma ei ole moinen. (Voi kun useampi ihminen panostaisi samaan...)

Miten olisi kunnolla epäsosiaalinen, umpimielinen asperger, joka on kyllä fiksu kuin mikä.

Esimerkkitekstisi ovat puolueellisesti kirjoitettuja. Niistä näkee heti, että kirjoittaja pitää a-tyyppiä parempana.



Laadipa tekstit uudelleen, neutraalisti, niin pidetään sitten uusi gallup!

Enkä vaihtaisi kumpaakaan! Kyllä erilaiset ihmiset ovat rikkaus ja kasvattajallekin erilaisten lasten kanssa eläminen ja elämisen opetteleminen.

että esikoinen on juuri tuo tyyppi 2 ja kuopus on tyyppi nro1?



Oman elämän ja tuttavapiirin otoksella katsottuna se on hyvin usein niin, että esikoinen on se vastuunkanta " helppo/kiltti" lapsi ja kuopus on sitten kovapäisempi, vauhdikas, pärjääjä. Mitä mieltä olette?



Kumman ottaisin? Kummassakin omat hyvät puolensa!

Näkee kyllä kumpi hänestä on parempi...



Juuri tyypillinen asenne kauhukakaroiden äidiltä. Pikkuisen saattaa silmänlumeeksi toppuutella Kasperia, että älä nyt lyö Santeria, mutta todellisuudessa ajattelee, että hyvä Kasperi noin sitä elämässä pärjää. Toki Kasperi tämän vaistoaa ja pitää siksi käytöstään hyväksyttävänä.

Vierailija:

Oman elämän ja tuttavapiirin otoksella katsottuna se on hyvin usein niin, että esikoinen on se vastuunkanta " helppo/kiltti" lapsi ja kuopus on sitten kovapäisempi, vauhdikas, pärjääjä. Mitä mieltä olette?

Hän oli siis vauhdikas kovapäinen läpi-harmaan-kiven rämäpää. Iän myötä sitten kasvoi vastuunkantajaksi.

Asunnostamme löytyy myös muutama " helppo/kiltti" lapsi -- tosin hekin ovat olleet sitä lähinnä pieninä. Ja muutama lisää rämäpäitä.

Tarkemmin ajatellen meillä luonne erot ovat tulleet eniten esille siinä vaiheessa kun lapset ovat ihan pieniä, alle 3-vuotiaita. Siinä vaiheessa sitten aremmatkin ovat jo kasvaneet ja päässeet pahimmasta arkuudesta eroon. Rämäpäät ovat oppineet vähän itsehillintää jne.

Nyt meillä on isohkoja lapsia ja esim. rämäpää esikoiseni lähentelee täysi-iän rajapyykkiä. On jo pitkään ollut ns. " helppo/kiltti" lapsi. Vastuuntuntoinen, luotettava jne.

Ihmisiä kaikkien luonteentyyppien lapsista kasvaa. Omanlaisiansa ihmisiä. Jos arka saa rauhassa olla arka ja totutella, pärjää hänkin kyllä maailmassa siinä kuin rämäpäisempi. Ei arka ole yhtä kuin " nynny" . Eikä rämäpää enää isompana mene pää kolmantena jalkana, kun on oppinut asioita ja itsehillintää jne.

Esikoinen on herkkä runopoika ja kuopus rämäkkä poikatyttö.



Ihania molemmat!

satuta. Poika on enemmän tyyppiä b, mutta ei mikään läheisriippuvainen. Hyvin päättäväinen heppu, joka menee läpi harmaan kiven, jos jotain todella haluaa. Kylässä aina enkeli, kotona paiskoo (yrittää ainakin) tavaroita silmät leimuen =). Kukaan ei usko, kun joskus kerron rauhallisen poikani tunteen purkauksista...



Kun olen seurannut näitä kahta, niin uskon, että rauhallisempi lapseni tulee pärjäämään paremmin maailmassa. Hän on hyvin harkitseva eikä varmasti lähde mukaan järjettömyyksiin muun porukan painostuksesta. Tytöstäni ei voi samaa sanoa. Hänen impulsiivisuutensa saa minut haukkomaan....



Kumpikin tyyppi on ok, kummassakin on hyvät puolensa.

Mutta ei niiden kasvattaminen minusta ole mitenkään hankalaa! Vanhempi on vähän herkkiksempi eikä lainkaan väkivaltainen. Nuorempi taas on todella omapäinen mutta toisaalta yleensä todella hyvällä päällä. Kakkostyypin lapsen kasvattaminen olisi minulle hankalampaa, sillä minua ärsyttää aikuisissakin, jos he eivät uskalla tehdä mitään.