g: oletko tyytyväinen lapsellesi antamaasi nimeen?

Sen sijaan tyttärelle tuli kai annettua liian nopeasti nimi, koska jälkeen päin on kaivellut, ettei ollut täysin onnistunut, vaikka kaunis suomalainen nimi onkin.

Jokin enne nimenvalinta on kyllä ollut sillä Konsta-poikamme on kovin voimakastahtoinen ja kova temppuilemaan (konstailee siis..). Välillä jään pohtimaan, että olisiko poika samanlainen toisen nimisenä!



;-P



Mutta olen siis erittäin tyytyväinen hänen nimiinsä (3 kpl), niistä muodostuu kaunis kokonaisuus.

Lapsilla olisi eri nimet, jos olisin päättänyt yksin, mutta ei ole jäänyt harmittamaan, että piti tehdä kompromissi miehen kanssa. Lapset ovat nimiensä näköisiä ja oloisia, enkä osaa kuvitella että olisivat muun nimisiä kuin nyt ovat.

nimensä oloiset lapset - saatu siitä palautettakin aika paljon eri tahoilta ;-)). Ja nimet oli jo valmiina ennen syntymää...

Ovatko läheiset tyytyväisiä? Eivät.

itse olen lapsilleni nimet valinnut ja ne on aivan lapsieni näköiset nimet.

Ekalle lapselle oli nimi valmiina jo vuosia ennen raskautta. Vauva siis tavallaan kasvoi siihen nimeen raskausaikana. Mutta kaksi seuraavaa lasta... Ei ollut aavistutakaan nimestä vielä viikkoa ennen ristiäisiä. Mikään nimi ei tuntunut täydelliseltä. Nimet jotka annettiin tuntuivat tosi kauan joidenkin toisten nimiltä, eikä vauva näyttänyt ollenkaan sen nimiseltä, mutta parempiakaan ei löydetty vaikka etsinnän aloitin jo raskausaikana. Nyt kun aikaa on kulunut niin nimet tuntuvat sopivammilta mutta kuitenkin on olo ettei lasten oikeita nimiä olla vielä koskaan sanottu. Ehkä oikeat nimet ovat jostain toiselta planeetalta tai jotain :D.

Tosin esikoisella on ikäluokassaan hyvin yleinen nimi, se olisi voinut olla vähän harvinaisempi mutta en voisi kuvitella häntä muun nimiseksi :)

Yhden poikani nimi on Arttu ja hänellä R-vika. Oman nimen sanominen on kamala paikka ja on jo koulussa. Lisäksi Arttu kuulostaa liikaa nartulta, enkä sitäkään tullut aikoinaan ajatelleeksi.

Eli esikoistytön nimeen olen tosi tyytyväinen, oma suosikkinimeni meni läpi myös miehellä. Pojan nimi sen sijaan oli kompromissi, johon en ole täysin tyytyväinen. Oli kyllä vaikea valinta, puhumme eri kieliä äidinkielenämme ja asumme vielä vakituisesti kolmannessa maassa ja tähän vielä lisää kahden eri uskontokunnan perinteet niin kyllä oli pähkäiltävää.

Itse olen saanut valita molemmille tytöille 3 nimeä ja miehelle ne on kelvanneet, eli kompromissinimiä ei meillä ole tarvinnut antaa. Mulla olis jo kolmannellekin tytölle nimet valmiina jos sellainen joskus meille tulee... Kaikki nimet on ihania ja sopivat tytöille ja myös keskenään yhteen.

ei ollut ollenkaan suosikkini...NImi oli mielestäni liian prinsessamainen ja "hieno", kun taas vauva oli aivan tavallisen pulliaisen näköinen. Nykyisin tuo "pulliainen" on kuitenkin jo pitkä, sirorakenteinen ja harvinaisen kaunis koululainen ja nimi sopii paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Meillä oli ihan eri nimi mietittynä valmiiksi ennen pojan synytmää. Mutta se nimi ei ollut oikea sille pojalle, joka syliini ojennettiin sairaalassa, sen näki ihan heti.



Nykyinen nimi ei löytynyt helposti, molemmat tiesimme, ettei jo sovittu nimi käynyt, mutta uuttakaan ei meinattu keksiä. Lopulta koko nimi löytyi sukupuuta tutkiessa. Varsinkin etunimi toistuu useammassa sukupolvessa molempien suvuissa, edellinen nimen kantaja on ollut mummuni isä.

Mä en pysty edes ajattelemaan että olisivat jonkun muun nimisiä.

millään ei tunnu keksivän läheskään yhtä hyvää nimeä. Harmittaa että en säästänyt yhtä nimistä toiselle............

Minä olen tyytyväinen kaikkiin lapsilleni antamiini nimiin, paitsi että yhden nimen (ei kutsumanimi) mies vaihtoi toiseen omavaltaisesti ja ykshden lapsen kutsumanimi on miehen päättämä enkä edelleenkään tykkää siitä juurikaan. Mutta nuohan eivät olekaan MINUN antamiani nimiä.

toinen nimi kivampi

Nyt vaan kumpikaan ei tunnu olevan erityisen tyytyväinen valittuun nimeen. :) Mutta kaipa tuohon tottuu.

ja vierasperäinen muoto on yhdellä lapseni isoisovanhemmalla, joka siis on sen jälkeen muutettu suomalaiseen muotoon suvussa..

ap

niihin olen tyytyväinen, mutta etunimeen en. tuskin tulen ikinä olemaankaan, paljon parempi vaihtoehto jäi antamatta kun mies ei suostunut. Lapsi nyt 2 v ja vieläkin harmittaa. Ei vaan saatu sopua aikaan millään, neljä kuukautta nimenvalinnassa meni...