Menee hermo koulaisen läksyjen tarkistuksessa

Pyydä tukiopetusta ja kerro mitkä virheet toistuu (tosin open pitäisi asia hoitaa ilman vanhempien yhteydenottoakin). Itse en ole tuon ikäiseltä enää juuri tarkistellut, muuta kuin että läksyt on tehty.

Koulussahan ne yleensä käydään läpi.

Yksi on koulunsa jo käynyt, yksi on lukiossa, yksi yläkoulussa, yksi alakoulussa ja kuopus aloittaa koulun vuoden päästä.

Tientenkään tuossa tilanteessa ei ole oikea ratkaisu jättää tarkistamisia tekemättä. Sitten ne voisi jättääkin jos tuntuisivat turhalta ja tarpeettomalta mutta nythän ne selvästi ovat vielä ehdottoman tarpeellisia. Toki riippuu siitäkin, miten tehdyt läksyt koulussa käsitellään.



Vaikuttaako lapsesi siltä, että ymmärtäisi asiat mutta tekee tehtävät hutiloiden? Vai eikö vain ole vielä sisäistänyt opetettuja asioita? Oletko ottanut yhteyttä opettajaan. Jos lapsi ei tahdo pysyä opetettavien asioiden tahdissa, voisi olla paikallaan saada tukiopetusta.

Mitä itua on läksyissä, joita ei kukaan tarkasta?

tavalla tai toisella. Elikkä voit mielestäni jättää tarkistamisen surutta koululle ja opelle. Opettaja katsoo myös, että läksyt tulee tehdyksi, ja ilmoittaa kyllä kotiin, jos läksyt jäävät toistuvasti tekemättä. Tukiopetuksen tarpeen opettaja huomannee kyllä tuntitekemistenkin kautta.



Kuitenkin suosittelisin ottamaan yhteyttä opettajaan, kun olet havainnut ongelmia läksyjen teossa. Ehkä opettajakin on huomannut ongelmat, ei kuitenkaan välttämättä. Vanhempien yhteydenotto viimeistään antaa aiheen oppilaan oppimisen tarkkailuun. Aina ei koulussa isossa luokassa yksinkertaisesti huomaa ihan kaikkea, joten kotijoukkojenkin apu tämmöisissä tilanteissa on kullanarvoinen.



Ope

Moi .Miten sä voit edes harkita jättää tarkistamatta .... jos tiedät virheetkin? Kuinka voit olla noin välinpitämätön?

Paras tapa on pyytää sitä tukiopetusta lapsellesi jos et itse jaksa tai osaa opettaa.

ET TODELLAKAAN OLE AINOA JOKA VIETTÄÄ PALJON AIKAA LAPSEN LÄKSYJEN KANSSA



Toivon sinulle paljon kärsivällisyyttä, mielestäni 3lk on niin pieni vielä että läksyt pitää tarkistaa



Oletko miettinyt että lapsesi voi olla jo toivoton läksyjen kanssa, ja jos vielä suhtaudut noin ei ehkä jaksa enää yrittääkään.



Yhdyn lisäksi Mikä siinä vie hermot? kirjoitukseen.

Huolellisuudessa on paljon tekemistä. Tarkistan aina tehtävät, selitän lapselle virheet ja laitan väärinmerkin siihen kohdalle. Lapsi korjaa tehtävät ja tuo kohta taas näytille, ja huomaan, että osa virheistä on edelleen korjaamatta. Tai jos vaikka virheenä on ollut sanan "takaisi" korjaaminen muotoon "takaisin", niin lapsi on kirjoittanut "takaisn". Suurin osa virheistä johtuu huolellisuudesta, eli jos lapsi lukisi tekstin itse sen jälkeen, kun on sen kirjoittanut, niin huomaisi varmasti nuo kirjoitusvirheet. Tuo oli nyt vaan yksi esimerkki. Äidinkielessä en tietysti mihinkään pilkkuvirheisiin puutu, koska koulussa ei ole vielä pilkkuja käsitelty. Mutta tarkistan isot alkukirjaimet ja pisteet, että ne ovat paikoillaan, koska ne ovat olleet jo ekaluokalta asti käytössä.



Matematiikan virheetkin ovat usein huolimattomuutta. Se on ymmärrettävää, että aina joku lasku on väärin. Laitan niissäkin väärin menneisiin kohtiin merkit, mutta en selitä, että missä kohtaa se virhe sijaitsee. Olen sanonut, että lasku täytyy laskea alusta asti uudestaan, ei riitä, että pelkkä tulos pyyhitään pois, koska virhe on usein myös siinä, että esim. vihkotehtävissä ne alkuperäisetkin tehtävän numerot ovat menneet väärin.



Siitä huolimatta, että painotain aina sitä, että koko lasku täytyy aina tehdä alusta asti uudestaan, jos siinä on virhe, niin lapsi "kuvittelee pääsevänsä helpommalla" ja pyyhkii vain osan laskusta pois. Näin tulee siis paljon "turhia" virheitä, jotka välttäisi sillä, että olisi aloittanut laskun alusta.



Englanti on uutena asiana. Olemme harjoitelleet sanoja ulkoa. Kaikki sanat ovat substantiiveja, eli alussa on joko "a" tai "an". Kun pyydän kirjoittamaan esim sanan "a head" (eli lausun [ö hed]), niin lapsi saattaa kirjoittaa "ö head". Taas minusta on ymmärrettävää, että tuo itse sana voisi olla väärin kirjoitettu vielä tässä vaiheessa, mutta kun tuo artikkeli, joka on jokaisen sanan edessä, niin se on väärin kirjoitettu.



Eli tällaiset pikkuvirheet toistuvat meillä jatkuvasti, ja läksyjä tehdään pitkään ja hartaasti!

Lapset on 5 ja 7 luokilla. Pärjäävät todella hyvin.



Ainoastaan kuulustelen kokeisiin jos sitä pyytävät ja sen teen mieluusti.



Tapauksessanne ottaisin yhteyttä opettajaan. Olisiko lapsella kuitenkin joku hahmottamisen ongelma jos kirjaimia puuttuu toistuvasti sanoista. Lukihäiriökin mahdollinen.



Jos lapsen oppiminen on normaalia ei vanhempien ole tarvetta vahtia läksyjä. Meillä tekevät läksynsä itsenäisesti ja heti koulun jälkeen ellei ole harrastusta, harrastuspäivinä niiden jälkeen.



Lapselle pitää pienestä alkaen opettaa vastuuta että hän tekee tehtävänsä tunnollisesti, koulutyö on lapsen oma homma - ei vanhempien.



Jos lapsellasi on vaikeuksia jatkuvasti niin vaatisin testejä ja sen jälkeen jos jotain ongelmaa tulee niissä esiin saa asianmukaiset kuntoutustoimet. Lähipiirissä on tapauksia joilla on luki- ja hahmotushäiriöitä ja läksyjen tekeminen on kuvaamaasi kaltaista.



Lapsen näkökin on hyvä tarkistuttaa.

Läksyjen tarkistamista, vaikeuksista puhumista, keinojen pohtimista, sehän on vanhemman tehtävä. Hyvä on ottaa yhteys myös opettajaan, jos läksyt on toistuvasti liian vaikeita. Opelta tai ainakin erityisopelta saa kyllä vinkkejä oppimiseen.

2.- ja 3.-luokkalaisilla on aina paljon virheitä, läksyihin menee aikaa ja esim. jumppakamat jäävät molemmilta kyllä kotiin, jos en muistuta. Tuntuu, että koko elämä menee koulunkäynnin vahtaamiseen. Ei mua kukaan koskaan vahtinut ja osasin hoitaa kaiken itse, mutta noi jampat ei kyllä osaa. Miestä ei kiinnosta eikä sekään muista eli ei ole omena siitä puusta kauas pudonnut...

Moni vanhempi ei jaksa eikä viitsi tai koe tarpeelliseksi. Arvostusta sinulle siis.



Toiseksi, tietääkö lapsen opettaja näistä toistuvista ongelmista? Hän ilmeisesti näkee aina vain ne virheettömästi tehdyt tehtävät?



Jos sinulla alkaa mennä hermot läksyjen tarkistamiseen, luultavasti lapsikin se vaistoaa. Jotakin muutosta siis kaivataan aivan varmasti. Enemmän vastuuta lapselle ja opettajalle pitäisi siirtää, ja varmasti open kanssa juttelemalla löydätte siihen sopivan keinon.

Minä olen sitä mieltä että läksyt on lapsen oma homma. Lapsen kyllä joutuu laittamaan läksyn tekoon mutta ei niitä tarkistaa tarvitse jos lapsi ei niin välttämättä halua. Läksyjen tarkoitus on minun mielestäni opettaa lapsille vastuuta siitä että hoitaa annetut työt ja osaa etsiä itse tietoa. Minusta ne läksyt vaan juuri sitä oma-aloitteellisuutta ja itsenäistä tiedon hakua opettaa mitä parhaiten.



Loppupeleissä se on koululaisen ja opettajan välinen kauppa.



Tottakai meilläkin luetaan yhdessä kokeisiin ja katsotaan joskus yhdessäkin läksyjä. Mutta jos huomaan vain muutaman virheen en sano mitään, yhdessä tarkistaavat koulussa ne kuitenkin. Mutta jos koko tehtävä on ihan väärin niin sitten mainitsen.



En vaan ymmärrä miten jotkut vanhemmat tekee läksyt aina lasten kanssa yhdessä, monta tuntia illassa jos on monta lasta. Se tuskin on läksyjen perimmäinen tarkoitus?

Toiseksi, tietääkö lapsen opettaja näistä toistuvista ongelmista? Hän ilmeisesti näkee aina vain ne virheettömästi tehdyt tehtävät?

.

Jos aina tarkistat lapsesi läksyt, voi opettaja luulla että hän todella on osannut ne. Ota ihmeessä yhteyttä opettajaan ja kerro hankaluuksista eri tehtävätyypeissä. Lapsi tarvitsee selvästi tukiopetusta!

Hyvä kun olet kiinnostunut lapsesi koulusta!

jolla on kouluvaikeuksia. On erityisluokalla näiden vaikeuksiensa takia.



Ammattilaiset on sanoneet että läksyjen tarkistaminen on opettajan tehtävä ei vanhempien koska muutoin opettaja ei tule tietoiseksi lapsen oppimisen vaikeuksista ja olettaa että asia on korjaantunut.



Lapsen tulee saada tehdä virheitä ja koulussa katsotaan yhdessä läksyt, vanhemmat ei tee läksyjä. Vanhemmat tukee koulun opetusta tukemalla lastaan muttei tee hänen puolestaan asioita.



Neuropsykologi on antanut ohjeen läksyjen pilkkomisesta pienempiin osiin ja myös on rajoitettu tehtävien määrää.



Mielestäni vanhemmat tekee suuren virheen olemalla joka ilta lapsensa kanssa tekemässä läksyjä. Missä vaiheessa se lapsi pääsee oppimaan omaa vastuuta läksyistään. Curling-vanhemmuus on yleistynyt.



Lapsen kuuluu saada myös kokemusta epäonnistumisesta onnistumisen kokemusten lisäksi.

matematiikasta aiemmin, tosin nyt kolmannella ei ole.



Sen verran opettajan kanssa on ollut keskustelua yhteisissä keskustelutuokioissa (jotka tehdään n. kerran vuodessa), että opettaja on sanonut, että lapsi keskittyy hyvin tunnilla, ja tekee kaikkensa. Ja että on kuulema hyvä, että tehtäviä vielä tarkistetaan kotona. Missä vika sitten, jos kerran lapsi tekee kaikkensa, mutta silti tehtävissä on paljon virheitä? Vielä tämä tehtävien tarkistamiseen aika menettelee, koska olen pienten lasten kanssa kotona, mutta töihin paluu on pian edessä, mistä sitten aikaa riittää tehtävien tarkistukseen?



Haaveeni olisi, että lapsella alkaisi koulun käynti sujua paremmin, ja riittäisi, että tarkistaa, että tehtävät on tehty, antaisi apua silloin kun lapsi sitä pyytää. Mutta nyt tuo tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Otan kyllä opettajaan yhteyttä, ja kerron enemmän ongelmista. Olen tämän alkusyksyn seuraillut tilannetta, ja katsellut, mihin tilanne etenee, jatkuuko samat ongelmat kuin aiemmin, vai mitä. Se on todellakin tosi asia, että päävastuu lapsen läksyistä on lapsella.



Yksi pieni juttu vielä. Lapsellani on koulussa ympäristötietoa ja tehtäväkirjasta tuli läksyä. Siinä oli kysymyksiä koskien kukkia ja hyönteisiä, eikä lapseni "keksinyt" niihin vastauksia. Kysyin lapselta, että oletko lukenut sen tekstikirjan kappaleen, mistä nuo tehtävät ovat. Ei kuulema ollut, "koska ei tullut läksyksi lukea vaan tehdä ne tehtävät". Täytyi siis selittää tuokin asia lapselle, että miten ne vastaukset löytyy sieltä tekstikirjasta, eikä niitä vaan keksitä päästä. Sama juttu muidenkin aineiden kanssa, esim. englanti. Jos opettaja ei ole erikseen sanonut, että "läksynä on lukea kirjan kappale", niin lapsi ei sitä tee. Sitten ihmettelee tehtäväkirjaa tekiessä, kun ei keksi vastauksia, vaikka tekstikirjassa käsitellään samoja asioita. Samaa on jatkunut koko koulun ajan. Lapsi kokee, että läksyt ovat vain niitä, joita tehdään kynällä ja paperilla, lukuläksyt jäi tekemättä usein, ellei ole erikseen mainittu, että ne pitää lukea. Myös matematiikan kertotaulut jäi opettelematta ulkoa, koska lapsi teki vain kynällä tehtävät läksyt. Itse huomasin tuon kertotaulujen ulkoaopettelemisen tehtävän, kun olin vanhempainillassa ja huomasin, että taululla luki "4:n kertotaulu ulkoa".



Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka, mutta taidanpa säästää nyt seuraavat kirjoitukseni opettajan sähköpostiin. Kiitos vaan kommenteistanne!

Tee nyt hieman yhteistyötä opettajan kanssa ja kertaa vielä lapsen kanssa läksyjen peri-aate.



Eiköhän se siitä ala sujumaan.

joudun muistamaan kehitysvammaisen lapsen läksyt ja pari kertaa olen unohtanutkin.

kiva jos lapsi edes ymmärtäisi kunnolla, mutta kun ei.

sit vielä toi meidän kuopuksella ehkä adhd ja ei paljoo naurata, kun poika aloittaa koulun.

voi kumpa saisikin opettaa tervettä lasta.

lapsesi vaikuttaa kyllä tyhmältä jos ei monen selityksen jälkeen ole oppinut että oppikirja ja tehtäväkirja nivoutuvat toisiinsa.



Kertotauluista sen verran että ne pitää vanhemman kuulustella toistuvasti niin kauan kuin ne on opittu ulkoa, kertotaulu kerrallaan. Muistaakseni viiden kertotauluun asti opeteltiin kakkosella ja loput kolmosella.

tarkistaa tehtäviä, siis korjata/korjauttaa niitä, vaan katsoa että lapsi on läksynsä tehnyt. Opettajan tehtävä on koulussa käydä ne läpi oppilaiden kanssa tunnilla.



Mutta ilmeisestikin ap on tunnollinen, ja toivottavasti jaksaa jatkaa lapsensa tukena. Keskustele opettajan kanssa tilanteesta, ilmeisestikin lapsella olisi tarvetta tukiopetukselle.



t: ope