Tunnustaisitteko tunteenne ystävälle?

Olen ollut tilanteessa.

Haluan sille ystävälle kuitenkin pelkkää hyvää niin en menisi sotkemaan toisen päätä omilla tunteilla.

Jos meidät olis tarkoitettu yhteen, niin me oltais jo oltu yhdessä.

Itse ainakin haluaisin tietää, jos kaveri on ihastunut. On parempi tietää totuus. Saisin sitten itse päättää, haluanko jatkaa kaveruutta siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa. 



Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan. 

Entä jos ei välitä siitä että ei palaudu ?

Jos on niin itsekäs. Et ei kestä enää sitä tilannetta. Mielummin rikkoisi ne hyvät välit, tai ottaisi ainakin sen riskin. 

Pahinta maailmassa on olla rakastunut ihmiseen, jonka seurassa joudut olemaan, ja joka on ihana ja ystävällinen. 

Itse keksin kyllä paljon pahempiakin asioita maailmassa. Oletko 13-vuotias, kun noin ahdistaa toisen seurassa?

Näen aika tarkkaan kristallipallostani, että menet ulisemaan nämä asiat sille ihastuksen kohteellesi, et saa vastakaikua ja elämäsi jatkuu vielä nykyistäkin kurjempana. Sinne meni ystävä/työkaveri/mikälie.

Varatut ihmiset harvoin päättävät parisuhdettaan edes seksisuhteen takia, saati sitten joskun kaverinsa yksipuolisen ihastumisen takia. Kannattaa varmaan lukea vähän vähemmän satuja ja keskittyä oikeaan elämään.

Mulle on kaveri tunnustanut tunteensa minua kohtaan. Se ei tuntunut kivalta, päinvastoin. Tuli tunne ettei tämä ihmissuhde ollutkaan sitä mitä olen kuvitellut, kuitenkin pidemmän aikaa. En tiedä miksi hän kertoi minulle, olin silloin varattu ja olen edelleen, eikä hän varsinaisesti yrittänyt saada minua treffeille, eikä  myöskään yrittänyt saada seksiä tms.

Olemme edelleen kavereita mutta itselläni kyllä vaikuttaa, että en halua olla enää niin läheinen ystävä. Jotenkin kiusallista jos toisella on siinä romanttisempia tunteita kun itse on todellakin vain kaveri.

No jos olet varma että tunteet eivät ole molemminpuolisia niin ehkä ei kannata kertoa. Mutta jos haluat selvyyden asiaan niin siltä kannalta ajateltuna. Jos olet taas kauan jo roikkunut ja roikkunut ja vaatinut toiselta eli tilanne ei ole mikään sellainen epäselvä toiselle osapuolelle niin sitten olet enemmän yksipuolinen vainoaja ja siinä tapauksessa voisit lopettaa. Toisten kunnioitus on kuitenkin se mistä lähdetään. Eli vaikka tunnustaisit ja toinen ei halua mitään enempää niin pystytkö siltikään tekemään päätöstä lopettamisesta? Siinä tapauksessa menisin ihan pitkään terapiaan. Normaalisti ihmiset kunnioittaa toisia eli eivät lähde omien tunteiden mukaan hakemaan itselleen joltain muulta jotain sen takia että oma parisuhde on huono. Mutta ettei tarvitse koko ajan kuunnella tätä jankkaamista täällä niin selvitä hyvä ihminen asia ja kunnioita sitä mi toinen sanoo jos et pysty muuten kunnioittamaan yleisesti muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

No jos olet varma että tunteet eivät ole molemminpuolisia niin ehkä ei kannata kertoa. Mutta jos haluat selvyyden asiaan niin siltä kannalta ajateltuna. Jos olet taas kauan jo roikkunut ja roikkunut ja vaatinut toiselta eli tilanne ei ole mikään sellainen epäselvä toiselle osapuolelle niin sitten olet enemmän yksipuolinen vainoaja ja siinä tapauksessa voisit lopettaa. Toisten kunnioitus on kuitenkin se mistä lähdetään. Eli vaikka tunnustaisit ja toinen ei halua mitään enempää niin pystytkö siltikään tekemään päätöstä lopettamisesta? Siinä tapauksessa menisin ihan pitkään terapiaan. Normaalisti ihmiset kunnioittaa toisia eli eivät lähde omien tunteiden mukaan hakemaan itselleen joltain muulta jotain sen takia että oma parisuhde on huono. Mutta ettei tarvitse koko ajan kuunnella tätä jankkaamista täällä niin selvitä hyvä ihminen asia ja kunnioita sitä mi toinen sanoo jos et pysty muuten kunnioittamaan yleisesti muita ihmisiä.

Kerran olen ollut tilanteessa, etten saanut sanotuksi eräälle tärkeälle, että olen eronnut. Hän eteni omassa suhteessaan ja kuuli erostani jälkikäteen ja olisi halunnut tietää. Minä luulin tekeväni oikein, etten kertonut. Vaikka olisi pitänyt kertoa ennen kuin hän eteni. Hän olisi valinnut minut. 

"Kerran olen ollut tilanteessa, etten saanut sanotuksi eräälle tärkeälle, että olen eronnut. Hän eteni omassa suhteessaan ja kuuli erostani jälkikäteen ja olisi halunnut tietää. Minä luulin tekeväni oikein, etten kertonut. Vaikka olisi pitänyt kertoa ennen kuin hän eteni. Hän olisi valinnut minut. "

Et silti voi tietää miten olisi oikeasti mennyt. Jos olisi halunnut sinut, olisi hän valinnut sinut sen jälkeen kun on saanut tietää erostasi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olen varma että tunteeni ovat yksipuoliset, niin miksi ihmeessä tunnustaisin?

Koska tunteesi häntä kohtaan ovat niin keskeinen osa sinua ja haluat hänen näkevän sinut sellaisena kuin olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olet varma että tunteet eivät ole molemminpuolisia niin ehkä ei kannata kertoa. Mutta jos haluat selvyyden asiaan niin siltä kannalta ajateltuna. Jos olet taas kauan jo roikkunut ja roikkunut ja vaatinut toiselta eli tilanne ei ole mikään sellainen epäselvä toiselle osapuolelle niin sitten olet enemmän yksipuolinen vainoaja ja siinä tapauksessa voisit lopettaa. Toisten kunnioitus on kuitenkin se mistä lähdetään. Eli vaikka tunnustaisit ja toinen ei halua mitään enempää niin pystytkö siltikään tekemään päätöstä lopettamisesta? Siinä tapauksessa menisin ihan pitkään terapiaan. Normaalisti ihmiset kunnioittaa toisia eli eivät lähde omien tunteiden mukaan hakemaan itselleen joltain muulta jotain sen takia että oma parisuhde on huono. Mutta ettei tarvitse koko ajan kuunnella tätä jankkaamista täällä niin selvitä hyvä ihminen asia ja kunnioita sitä mi toinen sanoo jos et pysty muuten kunnio

Ei tainnut kovin läheinen ihminen olla, jos ei voinut edes erosta kertoa hänelle.

Olen ollut tilanteessa että minulle on tunnustettu tunteet. Ei ole vaikuttanut suhtautumiseen, ollaan puhuttu asia selväksi asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa. 



Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan. 

Entä jos ei välitä siitä että ei palaudu ?

Jos on niin itsekäs. Et ei kestä enää sitä tilannetta. Mielummin rikkoisi ne hyvät välit, tai ottaisi ainakin sen riskin. 

Pahinta maailmassa on olla rakastunut ihmiseen, jonka seurassa joudut olemaan, ja joka on ihana ja ystävällinen. 

Harnillista. Mene terapiaan että saat päästettyä irti tuosta.

Mitä oikein kuvittelet, että tuossa tapahtuu? Hän jättää puolisonsa, kun kerrot ja saat hänet itsellesi?

Jos ei sen toisen ihmisen ihastuminen sinuun ole todella näkyvää ja päiväselvä asia, niin kannattaa vain pitää suu supussa. Vaikka se toinen olisi sinuun ihastunut, niin sekään ei ole mikään tae että tuossa hyvin käy sinun kannaltasi.

Vierailija kirjoitti:

"Kerran olen ollut tilanteessa, etten saanut sanotuksi eräälle tärkeälle, että olen eronnut. Hän eteni omassa suhteessaan ja kuuli erostani jälkikäteen ja olisi halunnut tietää. Minä luulin tekeväni oikein, etten kertonut. Vaikka olisi pitänyt kertoa ennen kuin hän eteni. Hän olisi valinnut minut. "

Et silti voi tietää miten olisi oikeasti mennyt. Jos olisi halunnut sinut, olisi hän valinnut sinut sen jälkeen kun on saanut tietää erostasi. 

Tavallaan, mutta on siitä korkeampi kynnys lähteä kun on mennyt naimisiin ja pulla uunissa. Ja itse olin ehtinyt muuttaa eri paikkakunnalle. Ei ihmiset niin vain luovu elämistään. Kyllä tilaisuuksiin täytyy tarttua, tai ne menevät ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein kuvittelet, että tuossa tapahtuu? Hän jättää puolisonsa, kun kerrot ja saat hänet itsellesi?

Jos ei sen toisen ihmisen ihastuminen sinuun ole todella näkyvää ja päiväselvä asia, niin kannattaa vain pitää suu supussa. Vaikka se toinen olisi sinuun ihastunut, niin sekään ei ole mikään tae että tuossa hyvin käy sinun kannaltasi.

Haittaako se jos ei käy hyvin?

Kai mua vaan v tuttaa se, että mä olen järjestelmällisesti päästänyt KAIKKI ne ihmiset menemään jotka on todella herättänyt mussa voimakkaita tunteita. Niitä kenestä mä olen tuntenut, että me ymmärretään toisiamme, tunnetaan toistemme ajatukset, ne jotka on halunneet mulle hyvää. Kenelle mä olen halunnut hyvää. Kenen kanssa välitetään toisistamme. Mä olen aina vaiennut mun todellisista tunteista.  Olen elänyt sen saman niin monta kertaa. Ja valitsen kumppaneita jotka ei rakasta mua. Kai mä mietin, et jos sen yhden kerran saisi suunsa auki, niin elämä voisi olla erilaista. Nyt vaan ihminen sattuu olemaan varattu 

Kerroin, tai tiesin ensin miehellä olevan tunteita minua kohtaan. Onneksi kerroin, nykyään ollaan onnellisia. Molemmat oltiin tuohon aikaan epäterveessä suhteessa, josta ei osattu erota ilman 3. osapuolta. Jälkikäteen ymmärrän, että olin täysin läheisriippuvainen alkoholisti miehestä, miehellä oli hyvin paljon narsistisia piirteitä omaava vaimo, jolla myös alkoholin kanssa ongelmia. 

"Kaikillahan exät on narsistisia". Ei ole, mutta tämä tapaus on, lähestymiskielto seuraavana vaiheessa. Tosin eipä sekään mitään tule auttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kerroin, tai tiesin ensin miehellä olevan tunteita minua kohtaan. Onneksi kerroin, nykyään ollaan onnellisia. Molemmat oltiin tuohon aikaan epäterveessä suhteessa, josta ei osattu erota ilman 3. osapuolta. Jälkikäteen ymmärrän, että olin täysin läheisriippuvainen alkoholisti miehestä, miehellä oli hyvin paljon narsistisia piirteitä omaava vaimo, jolla myös alkoholin kanssa ongelmia. 

 

"Kaikillahan exät on narsistisia". Ei ole, mutta tämä tapaus on, lähestymiskielto seuraavana vaiheessa. Tosin eipä sekään mitään tule auttamaan. 

Just tätä tarkoitan.. joskus asiat on vaan tarkotettu tapahtumaan näin.