Tunnustaisitteko tunteenne ystävälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa. 



Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan. 

Ootkohan säkään raukkaparka elämässä saanut mitään aikaan, kun muiden mahdollinen paha olo/ahdistus menee omien tarpeiden edelle

Tätä mietin juuri. Miksi ne toisten tunteet menisi aina omien edelle? Entä jos ajattelisin omia tunteitani ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tässä tilanteessa enkä tunnustanut. Hän olisi saattanut kuvitella, että yritän iskeä häntä, ja sitten hän ei varmaan olisi halunnut enää olla ystäväni.

Oliko sinulla siis tunteita, mutta ei mitään tavoitetta, et olisi siis halunnut olla hänen kanssaan?

Minulla oli siis tunteita ystävää kohtaan, joka oli varattu. Joten en olisi voinut olla hänen kanssaan, halusin tai en.

Tosin uskon kyllä, että emme olisi muutenkaan sopineet yhteen vakavassa suhteessa - rakastuminen ei aina ole järjellistä eikä tae yhteensopivuudesta (ystävänä hän sen sijaan oli oikein hyvä). Mutta jos hän olisi ollut vapaa, olisin yrittänyt saada hänet sänkyyn.

Tää on rehellistä. 

Jos tunne olisi ollut selvästi molemminpuolinen, olisitko silti pysynyt vaiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä näe tätä minään itsekkyyskysymyksenä.Tarttis tietää vähän tarkemmin mistä kysymys eikä siis voi yleisellä tasolla vastata tähän.

Se ei ole mielestäsi itsekäs teko siis?

haluaisitko itse tietää, jos joku olisi rakastunut sinuun?

Olen eri, mutta miksi en haluaisi? Kaunis ja luonnollinen asia. Kyllä sen osaisi käsitellä parhain päin.

Mulle on kerran tunnustettu tunteet. Olin itse aistinut ja toivonut tunteen olevan molemminpuolinen, mutta en uskaltanut tehdä ensimmäistä liikettä. Se oli todella jotain aivan ikimuistoista. Ihmissuhde ei kestänyt kuin pari vuotta , mutta silti kokemuksena se on lähes maaginen. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kerran tunnustettu tunteet. Olin itse aistinut ja toivonut tunteen olevan molemminpuolinen, mutta en uskaltanut tehdä ensimmäistä liikettä. Se oli todella jotain aivan ikimuistoista. Ihmissuhde ei kestänyt kuin pari vuotta , mutta silti kokemuksena se on lähes maaginen. 

Tämähän se. Samassa tilanteessa. Toki en ole uskaltanut kertoa tunteista.

Jos toinen tuntee samalla tavalla ja uskaltaisi kertoa niin tilanne muuttuisi kyllä paljon.

Tunnustin, hän otti ensin vitsinä kunnes tajusi että olen tosissani. Oli asian suhteen ymmärtäväinen mutta ei tunne samoin minua kohtaan. Olemme yhä ystäviä eikä se vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään.

En välttämättä. Todennäköisesti ottaisin etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kerran tunnustettu tunteet. Olin itse aistinut ja toivonut tunteen olevan molemminpuolinen, mutta en uskaltanut tehdä ensimmäistä liikettä. Se oli todella jotain aivan ikimuistoista. Ihmissuhde ei kestänyt kuin pari vuotta , mutta silti kokemuksena se on lähes maaginen. 

Tämähän se. Samassa tilanteessa. Toki en ole uskaltanut kertoa tunteista.

Jos toinen tuntee samalla tavalla ja uskaltaisi kertoa niin tilanne muuttuisi kyllä paljon.

Oletteko molemmat varattuja ?

Vierailija kirjoitti:

Tunnustin, hän otti ensin vitsinä kunnes tajusi että olen tosissani. Oli asian suhteen ymmärtäväinen mutta ei tunne samoin minua kohtaan. Olemme yhä ystäviä eikä se vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään.

Ihana tarina. Auttoiko tunnustaminen pääsemään yli tunteista? 

Tunnusta vaan, et häviä siinä mitään:

- jos toinenkin tuntee samoin, hieno homma!

- jos toinen ei tunne samoin, voitte ainakin yrittää jatkaa kaveruutta.

- jos toinen ei tunne samoin, mutta feikkaa, saat ainakin n*ssia rakastamasi ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnusta vaan, et häviä siinä mitään:

- jos toinenkin tuntee samoin, hieno homma!

- jos toinen ei tunne samoin, voitte ainakin yrittää jatkaa kaveruutta.

- jos toinen ei tunne samoin, mutta feikkaa, saat ainakin n*ssia rakastamasi ihmisen kanssa.

Hän on varattu niin epäilen tuota kolmatta kohtaa ellei kohta 1 toteudu myös. Tai mistäs sen koskaan tietää 

Seksiseuraa saat muualtakin

Kerroin. Tunteeni olivat siinä vaiheessa kestäneet jo kymmeniä vuosia, joten mistään ohimenevästä ei ollut kyse.

En oikein näe mitään syytä miksi en voisi kertoa tunteistani jos se tarpeelliselta tuntuisi. Helpottaisiko se omaa oloani onkin jo sitten toinen asia.

On varsin kiusallista ja oikeastaan aika inhottava tunne olla jonkun sellaisen henkilön ihastuksen kohde joka ei itseä kiinnosta edes teoriassa. Etenkin jos sellainen henkilö on kaveri tms. Minusta kyse on vähän sama kuin kauan sitten tapahtuneen pettämisen tunnustaminen omien tunnontuskien takia. Eli itsekästä alusta loppuun. Saadaan itselle parempi mieli kaatamalla pazka toisen niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustin, hän otti ensin vitsinä kunnes tajusi että olen tosissani. Oli asian suhteen ymmärtäväinen mutta ei tunne samoin minua kohtaan. Olemme yhä ystäviä eikä se vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään.

Ihana tarina. Auttoiko tunnustaminen pääsemään yli tunteista? 

En tiedä auttoiko vai ei mutta ne tunteet kuitenkin sitten aikanaan pikkuhiljaa alkoivat häviämään 

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella yhdistelmän: henkilö (mies) voi olla sellaisessa tilanteessa että voisi tehdä vaikka itsarin omien nuoruudenaikaisten tekojensa vuoksi kun saa tietää/tajuaa iäkkäänä jotain seurauksia - paras kertoa mitä tällä hetkellä ajattelee omista tunteistaan (nainen). Tässä ei ole paljon väliä näiden henkilöiden perhestatuksella. Kuoleman läheisyys korkeassa iässä saa ihmiset miettimään koko elämäänsä ja mitä sitten tekee tai jättää tekemättä ei ole mitään mitä tavispalstalaiset voivat tämmöisessä ketjussa edes tajuta että voisivat kommentoida.

Joko olet saanut tilityskirjeeseesi vastauksen?

Olisi hyvä tietää jos kaveri on ihastunut. Kun ei tiedä, voi tulla sanoneeksi jotain sellaista, minkä jättäisi hienotunteisuussyistä sanomatta jos tietäisi.

Jos olen varma että tunteeni ovat yksipuoliset, niin miksi ihmeessä tunnustaisin?

Olen tunnustanut mutta siinä kohtaa olin jo aika varma ettei yksipuolista. Itse olin aiemman  parisuhteeni lopettanut vähän aikaisemmin.Nyt olemme olleet naimissa jo vuosikymmenen.