Tunnustaisitteko tunteenne ystävälle?
Jos olisitte rakastuneet kaveriin/ystävään/työkaveriin
ja olisitte omassa elämässänne onnettomia, mutta tämä tunteiden kohde olisi varattu- missä tilanteessa tunnustaisitte tunteenne?
Jos teillä itsellänne ei olisi mitään menetettävää ja tunteet tekisivät omasta elämästänne vaikeaa, olisitteko niin itsekäs että kertoisitte tunteista?
Kommentit (57)
En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa.
Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa.
Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan.
Entä jos ei välitä siitä että ei palaudu ?
Jos on niin itsekäs. Et ei kestä enää sitä tilannetta. Mielummin rikkoisi ne hyvät välit, tai ottaisi ainakin sen riskin.
Pahinta maailmassa on olla rakastunut ihmiseen, jonka seurassa joudut olemaan, ja joka on ihana ja ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näe tätä minään itsekkyyskysymyksenä.Tarttis tietää vähän tarkemmin mistä kysymys eikä siis voi yleisellä tasolla vastata tähän.
Se ei ole mielestäsi itsekäs teko siis?
haluaisitko itse tietää, jos joku olisi rakastunut sinuun?
Kuten jo sanoin yllä niin riippuu tilanteesta onko kyse itsekkyydestä vai jostain muusta. Kaikki avioliitot eivät ole laisinkaan kunnioittamisen arvoisia. Riippuu siis täysin 'kokonaisuudesta'. Tiedän erään pariskunnan josta psykologi sanonut että paska pitää ihmiset yhdessä. Jos esimerkiksi sellaisesta olisi kysymys niin... en halua kirjoittaa tästä enempää...sanon vain että ihan kaikki avioliitot eivät ole sellaisia että avioliitto suojelee joltain ulkopuolisiltä 'uhilta'. On niitäkin joiden kohdalla kuulutukset olisi pitänyt saada tiettyjen ihmisten korviin ennen avioliiton solmimista, sellaisten, jotka sitten olisivat voineet tulla protestoimaan että tätä avioliittoa ei ole soveliasta solmia yms yms yms... Tämmöset asiat on kaikki unohdettu nykyaikana! Moni hyvä vanhanaikainen juttu pantu roskakoriin - kuten myös avioliitot!
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo sanoin yllä niin riippuu tilanteesta onko kyse itsekkyydestä vai jostain muusta. Kaikki avioliitot eivät ole laisinkaan kunnioittamisen arvoisia. Riippuu siis täysin 'kokonaisuudesta'. Tiedän erään pariskunnan josta psykologi sanonut että paska pitää ihmiset yhdessä. Jos esimerkiksi sellaisesta olisi kysymys niin... en halua kirjoittaa tästä enempää...sanon vain että ihan kaikki avioliitot eivät ole sellaisia että avioliitto suojelee joltain ulkopuolisiltä 'uhilta'. On niitäkin joiden kohdalla kuulutukset olisi pitänyt saada tiettyjen ihmisten korviin ennen avioliiton solmimista, sellaisten, jotka sitten olisivat voineet tulla protestoimaan että tätä avioliittoa ei ole soveliasta solmia yms yms yms... Tämmöset asiat on kaikki unohdettu nykyaikana! Moni hyvä vanhanaikainen juttu pantu roskakoriin - kuten myös avioliitot!
Niin silleen elokuvatyyliin, ken tätä avioliittoa vastustaa niin puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi. Sellaista kulttuuria ei oikein ole 🤔
Vierailija kirjoitti:
Tunnustaisin tottakai.
Jotta saisit itsellesi mielenrauhan vai jotta saisit ihmisen itsellesi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näe tätä minään itsekkyyskysymyksenä.Tarttis tietää vähän tarkemmin mistä kysymys eikä siis voi yleisellä tasolla vastata tähän.
Se ei ole mielestäsi itsekäs teko siis?
haluaisitko itse tietää, jos joku olisi rakastunut sinuun?
Haluaisin.
Olin tässä tilanteessa enkä tunnustanut. Hän olisi saattanut kuvitella, että yritän iskeä häntä, ja sitten hän ei varmaan olisi halunnut enää olla ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näe tätä minään itsekkyyskysymyksenä.Tarttis tietää vähän tarkemmin mistä kysymys eikä siis voi yleisellä tasolla vastata tähän.
Se ei ole mielestäsi itsekäs teko siis?
haluaisitko itse tietää, jos joku olisi rakastunut sinuun?
Haluaisin.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä tilanteessa enkä tunnustanut. Hän olisi saattanut kuvitella, että yritän iskeä häntä, ja sitten hän ei varmaan olisi halunnut enää olla ystäväni.
Oliko sinulla siis tunteita, mutta ei mitään tavoitetta, et olisi siis halunnut olla hänen kanssaan?
En tosiaankaan. En sotkeudu toisen ihmissuhteisiin millään lailla edes tunnustamalla tunteitani sillä ei kiinnosta tietää hänen tunteistaan minuun eikä olla mitenkään kimmokkeena omasta suhteestaan livistämiseen edes hetkeksi. Helpommalla pääsen ja vähemmän draamaa.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa.
Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan.
Voisin mainita asiasta, mutta kohteliaasti. En vaatisi toiselta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tukahduta tunteesi.
Niistä voi nauttia ilman tukahduttamista tai suhdetta. Omaksi ilokseen.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Tämä toinen ei ole vastuussa tunteistani eikä minulla ole oikeutta aiheuttaa epämukavuutta, kiusallista oloa tai ahdistusta toiselle itsekkäistä syistä. Myös hyvin epäkunnioittavaa, kun toinen on suhteessa.
Ihastuksen tunteet menevät ohi, mutta ihmissuhde ei välttämättä noiden tunnustuksien jälkeen palaudu koskaan.
Ootkohan säkään raukkaparka elämässä saanut mitään aikaan, kun muiden mahdollinen paha olo/ahdistus menee omien tarpeiden edelle
Voisin kuvitella yhdistelmän: henkilö (mies) voi olla sellaisessa tilanteessa että voisi tehdä vaikka itsarin omien nuoruudenaikaisten tekojensa vuoksi kun saa tietää/tajuaa iäkkäänä jotain seurauksia - paras kertoa mitä tällä hetkellä ajattelee omista tunteistaan (nainen). Tässä ei ole paljon väliä näiden henkilöiden perhestatuksella. Kuoleman läheisyys korkeassa iässä saa ihmiset miettimään koko elämäänsä ja mitä sitten tekee tai jättää tekemättä ei ole mitään mitä tavispalstalaiset voivat tämmöisessä ketjussa edes tajuta että voisivat kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustaisin tottakai.
Jotta saisit itsellesi mielenrauhan vai jotta saisit ihmisen itsellesi ?
Molempia. En ole enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä tilanteessa enkä tunnustanut. Hän olisi saattanut kuvitella, että yritän iskeä häntä, ja sitten hän ei varmaan olisi halunnut enää olla ystäväni.
Oliko sinulla siis tunteita, mutta ei mitään tavoitetta, et olisi siis halunnut olla hänen kanssaan?
Minulla oli siis tunteita ystävää kohtaan, joka oli varattu. Joten en olisi voinut olla hänen kanssaan, halusin tai en.
Tosin uskon kyllä, että emme olisi muutenkaan sopineet yhteen vakavassa suhteessa - rakastuminen ei aina ole järjellistä eikä tae yhteensopivuudesta (ystävänä hän sen sijaan oli oikein hyvä). Mutta jos hän olisi ollut vapaa, olisin yrittänyt saada hänet sänkyyn.
En kyllä näe tätä minään itsekkyyskysymyksenä.Tarttis tietää vähän tarkemmin mistä kysymys eikä siis voi yleisellä tasolla vastata tähän.