Arki ei suju- asumusero?

Kyllä, poika jäisi isänsä luo. Mies on häntä hoitanut pääsääntöisesti nytkin...

Mies totesi kysymykseeni että "jos olet sitä mieltä että se on paras ratkaisu".

Ja sinä asuisit jossain lähistöllä?



Miten miehesi suhtautuu tähän ajatukseen vai onko tämä vasta omaa pohdintaasi?



Ei kai aivan tuhoon tuomittu ajatus, jos vain tämä ratkaisu tapahtuu täysin yhteisymmäryksessä, yhteisiä pelisääntöjä noudattaen. Näin ei kummallekaan tule katkera olo...

että tuo asumusero, ehkä lopullinenkin on hyvä ratkaisu. Se voi siis oikeasti olla hyvä ratkaisu.



Jos koet/te asia ahdistavaksi tällä hetkellä, suosittelen oman pikku asunnon vuokraamista ja otatte aivan rauhassa, ilman suurempaa dramatiikkaa.



Maailmaa tuntuu joskus kaatuvan päälle ja ymmärrän hyvin että pieni lapsi ja sairaus aiheuttavat "päällekaatumis" ilmiön.



Voi hyvinkin olla, että vuoden asumuseron jälkeen koette toisenne jälleen turvalliseksi ja kopette että elämää on hyvä viedä yhteisessä kodissa.



Myös seksuaalinen kiihko voi hyvin nousta, kun saa päänsä kuntoo, eikä koe ahdistusta, vaan kokee olevansa aidosta vapaa valitsemaan oman tiensä.



Tiedän tämän kokemuksesta.



Isä on ilmeisesti tilanteessasi oikea vastaamaan lapsen kasvattamisesta enemmän. Tietenkin osallistut mahdollisimman paljon, mutta sinusta ei tee huonompaa äitiä se, että pyrit saamaan itsesi kuntoon, päinvastoin. Tuo kuntoon saattaminen voi hyvin viedä jopa vuosia, joten älä stressaa asioilla.



Oletan että kertomasi henkilökohtaiset asiat ovat sellaisi, että niihin ei ihminen vain pysty itse vaikuttamaan, eli koita antaa itsellesi anteeksi ja aikaa, älä yritä saada itseäsi väkipalokka 4 kuukaudessa kuntoon, sillä pakolla yrittäminen ei auta asiaa yhtään, päivastoin.

Minusta tuo asumusero on hieman "vaarallinen" kokeilu. Kun antaa pirulle pikkusormen... You know.



Mutta ettekö voisi mennä perheneuvontaan?

Kiitos 4, rohkaisevasta viestistä! Puhuin miehelle nyt asiasta ja tämä suhtautui niinkuin pelkäsinkin: loukkaantui ja käski minun päättää. Eli työnsi vastuun taas kerran minun harteilleni...huoh.



Mies on kyllä todella hyvä isä, vähän huolimaton joskus mutta noin muuten. Hänellä ei ole mt-ongelmia ollenkaan ja siksikään hän ei ymmärrä minua (tai käytöstäni). Olemme puhuneet, puhuneet, puhuneet samoista asioista koko tämän vuoden mitä olemme yhdessä asuneet mutta asioihin ei tule muutosta. Kertoo jotain sekin että mies kiukutteli muuttavansa anopin luokse...



Vaikka kärsinkin persoonallisuushäiriöstä, uskallan sanoa että miehen lapsellisuus on yksi syy siihen miksen viihdy enää kotona. Ja tuskinpa mieskään minusta kovin kauniita ajattelee, kun periaatteessa hyväksyi tuon ehdotukseni jo nyt. Hätäännyin vähän ja käskin häntä odottamaan, "ei tämä ole tässä päätetty eikä varsinkaan lopullinen ratkaisu", mutta mies totesi: "ilmoita sitten kun keksit jonkun muun ratkaisun". Koen jääväni yksin ajatusteni kanssa, jälleen kerran. Ja koko prosessiin lähtisin poikani parhaaksi, en oman jaksamattomuuteni takia!

joka saattaa auttaa, kunhan etsit ja keskustelet muutaman kuukauden. Nopeaa vastausta ei ole mihinkään.



Joo, hyvä on mainita seuraavat asiat:



- käy keskustelemassa terveyskeskuksen psykologin kanssa, varaa aika

- nykypäivänä lääkkeet ovat varsin kehittyneitä ja voivat hyvin auttaa (mainitsit kyllä että sinulle ei lääkettä löydy)

- riippuu miehen suhtautumisesta miten tuo asumisero etenee, siinä toki on riskinsä, mutta se toisaalta paljastaa todellisen tilanteen, kun on "suurempi vapaus" harkita tulevaisuutta. Todellisuudelta ei kannata silmiä ummistaa eikä pelätä tulevaa

- pariterapiaa kannattaa harkita ja avioliittoneuvonta on OK, jos se tuntuu hyvältä

- käy tuossa alla olevassa linkissä





http://www.mielenterveys-taimi.fi/index.htm





Itse olen käynyt puolen vuoden aikana noin 30 kertaa psykologilla, tarvittavia lääkkeita olen saanut ja ne ovat auttanee, joskin hitaasti. Asumuserossa ollaan oltu vuoden verran. Mielenterveys sivuilla olen kirjoitellut ja saanut vinkkejä ja tukea paljon (vertaistuki).



Pariterapiaa emme ole kokeilleet.



Asiani ovat paljon paljon paremmin kuin vuosi sitten.





4

...ideana ap ok

säästyy näkemästä ja kuulemasta niitä.

ensin parisuhdekursseja tai -terapiaa. Suosittelen todella lämpimästi! Teillä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana niin paljon stressaavia asioita, joista osa toki ihania, mutta yhtä kaikki nekin stressaavat. Olkaa siksi armollisia itsellenne ja edetkää rauhassa.



Ehkä sinä tarvitsisit omaakin terapiaa sairauden vuoksi?

Mies asunut välillä asuntovaunussa. Yritämme kyllä mutta jo miehen kotonaolo aiheuttaa minulle ahdistusta. Kuulostaa ja käyttäytyy samallalailla kuin inhoamani appi. Eilenkin pyysin pientä palvelusta kotona, liittyen lasten huoneeseen. Pisti näytöksen pstyyn että hänellä ei ole mitään sananvaltaa kotona. Just oli ollut kaksi viikkoa pois, vapaaehtoisesti. Kuri lapsia kohtaan on kuin armeijassa. Ruokapöydässä on ahdistunut tunnelma kun mies komentaa ja mäkättää. Nyt lähti töihin ja alkaa ahdistus helpottamaan. Ei tässä kai auta kuin muuttaa erilleen, vaikka pelottaa lasten puolesta.