Lue keskustelun säännöt.
Saako sairaseläkkeellä oleva näyttää normaalilta?
Kommentit (20)
Osa ihmisistä on niin uteliaita ja kateellisia (sairaalle!), että kyllä varmaan pitäisi lappu kaulassa kulkea julokisesti, jossa kerrottaisiin sairauseläkkeen syy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin näytän normaalilta. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin mitenkään.
Teillä siellä Vaasassa tällaisia kysellään? Erilaisuus pelottaa?
Vierailija kirjoitti:
Teillä siellä Vaasassa tällaisia kysellään? Erilaisuus pelottaa?
Aloittajan kaltaiset trollit vaan eivät siedä näkyvästi erilaisia ihmisiä. =)
Tv. Ei sairaseläkeläinen. 🖤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Mä luultavasti näytän ja vaikutan aika normaalilta. Kerron kyllä ihmisille, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka ajoittain valuttaa depressioon (jossa olen nytkin ollut joitakin kuukausia ilman että se kuitenkaan poistaa toimintakykyäni kokonaan). Haluan poistaa stigmaa tältä ja muiltakin mielen sairauksilta. Mulla on onnea, kun poden tyyppiä 2 ja sekin on pysynyt kurissa sen aikaa kun olen eläkkeellä ollut eli pian 12 vuotta.
Ketä sinulle tärkeää ihmistä se haittaa, mikä sun jouten olon syy on? Ei ketään.
Ne, joita haittaa, ei ole tärkeitä eikä varmasti läheisiäkään. Ne on ihmisiä, joista sun ei tarvitse piitata yhtään. Ei sairaus ole omaa syytä. Se ei ole Jumalan rangaistus eikä Karman kosto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Ei fyysisetkään yleensä näy.
Olen tk-eläkkeellä nivelvaivojen takia, uin, käyn kuntosalilla ja ulkoilen, eli pystyn liikkumaan eikä minusta päällepäin näy vammojani mutta entistä rakennusalani työtä en pysty tekemään ja eläkefirma myönsi eläkkeen niin mikäs siinä sitten kun eivät alkaneet uudelleen kouluttamaan, 59vuotiaana pääsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Suurin osa niistä ei näy yhtään mitenkään. Ja hoidettuna useimpien kanssa pystyy elämään, jopa toipuu työkykyiseksi, jos on ajoissa saanut oikeaa hoitoa.
Mä harrastan seurakunnan vapaaehtoistyötä. Kerran avasin suuni omasta diagnoosistani ja siitä, että olen ollut tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa. Sen jälkeen moni muu teki saman ja avautui. Nyt meidän ei kenenkään tarvitse hävetä itseämme eikä salailla arkista asiaa, joka osuu yllättävän monen kohdalle. Ja kaikki me "avautuneet" olimme hyvin koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä, porukan aktiiveja ja organisoijia.
Tämä avoimuus ja hyvä henki kuulemma näkyy pienen seurakuntamme tietynlaisena lämpönä, avosylin uudet ihmiset vastaanottavuutena, rakkautena ja rohkeutena. Me kuulemma katsomme ihmisiä silmiin, kun muualla katsellaan ohi tai kengänkärkiä. Tämän on sanonut moni uutena porukkaan tullut, että meidän sekaan oli helppo tulla ja helppo olla.
Minäkin kelpasin, vaikka olen sanonut kaikille, että olen ateisti. En edes kuulu Kirkkoon. Arvostan kuitenkin Jeesuksen opetusta ja hänen hengessään tehtyä hyvää ja haluan edistää sitä itse, koska siinä on järkeä ja sydäntä. Lähimmäisenrakkaus on parasta mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Ei fyysisetkään yleensä näy.
Silti ulkopuoliset eivät kyseenalaista toisten fyysisiä sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauseläkkeelle on (nykyään?) niin vaikea päästä, että siellä tuskin ollaan ilman syytä kun ei kaikki oikeasti sairaatkaan sille pääse vaikka selvästi kuuluisivat.
Ai että normaalilta näyttäminen on sen verran iso häiriö, ettei enää enempää pidä sitten olla häiriöksi. En nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tk-eläkkeellä nivelvaivojen takia, uin, käyn kuntosalilla ja ulkoilen, eli pystyn liikkumaan eikä minusta päällepäin näy vammojani mutta entistä rakennusalani työtä en pysty tekemään ja eläkefirma myönsi eläkkeen niin mikäs siinä sitten kun eivät alkaneet uudelleen kouluttamaan, 59vuotiaana pääsin.
Minä olen tk-eläkkeellä rappeuttavan lihassairauden vuoksi. Minulle kuntoutuksessa fysioterapeutit tekivät perusteellisen ohjelman toimintakyvyn ylläpitämiseen. Se ei estä taudin etenemistä. Moni ei tajua ongelmiani, koska en julkisesti näytä etten saa pullonkorkkia auki tai pysty avaamaan säilykepurkkeja. Kaikki tukisysteemit piilotan huolella vaatteideni alle muutenkin. Lääkitys on niin kova kuin on uskallettu säätää, ilman että maksa poksahtaa. Käyn kontrolleissa kolmen kuukauden välein. Ei tämä ole mitään herkkua. Olisin mieluummin terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Ei fyysisetkään yleensä näy.
Silti ulkopuoliset eivät kyseenalaista toisten fyysisiä sairauksia.
Naapuri päivitteli minulle, että minulla on päivät pitkät aikaa siivota ja leipoa. Ihmettelin mielessäni kommenttia, koska joudun pitämään fyysisen sairauteni vuoksi jatkuvasti kypärää ja käytän apuvälineitä liikkuessani. Tilaisin heti ensimmäisenä kotisiivoukseen jos voittaisin lotossa. Minulla sen 10-15 minuutin ajan siivoaminen voi viedä voimat niin, että olen kolme vuorokautta petipotilaana. Tarkoitan nyt siivoamisella lattioiden pesua jne. Pyyhin pinnat aina samalla kun teen jotain enkä jätä mitään siivouspäivää varten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ai että normaalilta näyttäminen on sen verran iso häiriö, ettei enää enempää pidä sitten olla häiriöksi. En nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä.
Minusta on Omakannassa lääkärin kirjaus, jonka mukaan näytän puhtaalta ja siistiltä. Pesun jälkeen pidän kuivaa tukkaani poninhännällä ja en käytä meikkiä. Sehän on tämän foorumin tyyppien mielestä epäkohteliasta olla meikittä toisten joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Suurin osa niistä ei näy yhtään mitenkään. Ja hoidettuna useimpien kanssa pystyy elämään, jopa toipuu työkykyiseksi, jos on ajoissa saanut oikeaa hoitoa.
Mä harrastan seurakunnan vapaaehtoistyötä. Kerran avasin suuni omasta diagnoosistani ja siitä, että olen ollut tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa. Sen jälkeen moni muu teki saman ja avautui. Nyt meidän ei kenenkään tarvitse hävetä itseämme eikä salailla arkista asiaa, joka osuu yllättävän monen kohdalle. Ja kaikki me "avautuneet" olimme hyvin koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä, porukan aktiiveja ja organisoijia.
Tämä avoimuus ja hyvä henki kuulemma näkyy pienen seurakuntamme tietynlaisena lämpönä, avosylin uudet ihmiset vastaanottavuutena, rakkautena ja rohkeutena. Me kuulemma katsomme ihmisiä silmiin, kun muualla katsellaa
Tää on niin hyvä kuulla, tuli hyvä mieli lukiessa.
Itselläni ei ole minkäänlaista sosiaalista tai uraan tai muuhun vaikuttavaa uhkaa sillä että puhun ääneen vakavista mielenterveysongelmista. Itseasiassa olen ajatellut että se itsessään vois olla tulevaisuudessa työtä, tai ainakin saman verran aikaa vievä "harrastus". Ja just siitä syystä että vielä tänäkin päivänä ja tällaisina aikoina on ihmisiä joilla pettää ryppyreiän naru jos kuuleekaan moisesta. Ihmisten ei tulisi joutua elämään ongelmia idättävässä hiljaisuudessa, se ei palvele ketään. Rehellisyys näistä asioista on myös aika tiheäsilmäinen mulqusuodatin, mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin sen ettei kaikilla ole varaa olla avoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mielenterveysongelmat välttämättä näy päällepäin.
Ei fyysisetkään yleensä näy.
Silti ulkopuoliset eivät kyseenalaista toisten fyysisiä sairauksia.
Kyllä sitä tapahtuu. Ei jopa uskota että alle 40v. on fyysisesti sairas.
Käsittämätöntä että ihmiset on näin takaperoisia. Sairas et ole jollei se näy jotenkin erityisellä tavalla, ja silloinkaan et välttämättä jos vakuutusyhtiöltä kysytään.
Kyllä se pitää vähintään sängyyn sidottu olla. Nuhjunen, paskanen ja muutenkin vähän muissa maalimoissa.