Oudolta vaikuttava työkaveri
Hän on 40+ nainen. Rauhallinen, kiltti, ystävällinen, vastuullinen, melko hiljainen, hyvä työntekijä ja kiva työkaveri. Kukaan ei ehkä tunne häntä kovin hyvin. Viime aikoina hän on ollut vielä vetäytyvämpi ja hiljaisempi kuin ennen. Hän ei hymyile enää niin paljoa eikä jää kanssamme ihmeemmin juttelemaan. Hänellä on huumoria ja nauraakin kyllä joskus, mutta on melko sarkastinen ajoittain. Muutenkin hän saattaa heittää jotain kommenttia mistä ei aina tiedä oliko hän tosissaan vai ei. Mutta tuo lisääntynyt vakavuus ja omiin oloihin vetäytyminen vähän huolettaa.. Tiedän että hänellä on ollut työntäyteinen syksy ja joskus aiemmin hän on puhunut uniongelmistaa. Aika rankkoja asioita on ollut viime vuosina elämässä muutenkin mitä olen kuullut, en tiedä toki kaikkea. Mutta jotenkin hankala olla hänen seurassaan kun ei tiedä mitä tehdä tai sanoa ym..
Kommentit (91)
Eikö väsymys ole syy? Huomaako väsynyt jos sanot jotain huonosti tai olet hiljaa?
Miten olisi ap, jos olisit vain ihan normaalisti ja jättäisit seläntakana pohdinnat pois. Tuollainen "mitä olen kuullut" on p^skanjauhantaa muiden asioista, joiden todenperäisyyttä et edes tiedä.
Se varmaan järjestää sulle yllätyssynttäreitä. Nyt vaan jatkat elämääsi mahdollisimman normaalisti ettei mene pipariksi.
Ehkä hän keskittyy töissä töihin. Suosittelen sinullekin, senkin kyylä.
Syy voi olla ihan mikä vaan, jotain ikävää sattunut siviilielämän puolella. Tai sitten ihan vaan väsymys, mistä tuon voisi tietää.
Ole vaan ihan normaalisti hänen seurassaan.
Keskity töihisi ja jätä muut ihmiset rauhaan. Lue vaikka tuo aloituksesi ja mieti, mikä sinua itseäsi vaivaa. Siinä on sinulle tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.
Mitä outoa tuossa käytöksessä muka on? Sinähän se sekaisin olet.
Ihan kuin minä. Välillä vaan on kausia, kun tekee mieli vetäytyä normaaliakin enemmän omiin oloihin. Syksyn pimeys väsyttää ja jos ei nyt varsinaisesti masenna, niin aiheuttaa ainakin jonkin asteista alakuloa.
Ikävää tietysti, jos muilla on hankala olo minun seurassa sen takia. En vaan oikein voi tälle mitään. Pyrin kyllä edelleen olemaan ystävällinen tai vähintäänkin asiallinen jos oikein huono päivä sattuu, mutta en varmasti ole kovin kivaa seuraa kahvipöydässä.
Yritä ymmärtää ja ole vaan oma itsesi ja käyttäydy niin kuin käyttäydyt muulloinkin.
itsemurhaluvut kasvussa, enkä yhtään ihmettele, kun asenneilmasto on Suomessa tällainen.
Ap:llä on ihan asiallinen huoli työkaverista joka on muuttunut vetäytyväksi.
Hyvä ap että kyselet, ehdotan että kysyt häneltä vaikka seuraavaa: 'mitä sulle kuuluu?', tai 'kuinka sä voit?' 'olen huomannut että olet mielestäni..... jne.
Pahimmassa tapauksessa kaveri ei enää ilmaannu töihin ja löydetään kuolleena!
Suomalaiset eivät välitä toisistaan, jonkinlainen selviytymistaistelu varmaankin meneillään. Kyynistyneet.
Niin, oliko aloituksen pointti nyt huoli työkaverista vai se, että on hankala olla hänen seurassaan?
Vierailija kirjoitti:
Niin, oliko aloituksen pointti nyt huoli työkaverista vai se, että on hankala olla hänen seurassaan?
Tietysti se hankaluus itsekeskeisellä kyylällä.
Vierailija kirjoitti:
itsemurhaluvut kasvussa, enkä yhtään ihmettele, kun asenneilmasto on Suomessa tällainen.
Ap:llä on ihan asiallinen huoli työkaverista joka on muuttunut vetäytyväksi.
Hyvä ap että kyselet, ehdotan että kysyt häneltä vaikka seuraavaa: 'mitä sulle kuuluu?', tai 'kuinka sä voit?' 'olen huomannut että olet mielestäni..... jne.
Pahimmassa tapauksessa kaveri ei enää ilmaannu töihin ja löydetään kuolleena!
Mitä ihmettä nyt taas? Miksi pitäisi mennä toisen personaa tökkimään tuolla tavoin?
Ap:n kaltaisista tehdään sketsejä komediasarjoihin.
Pidät häntä outona vain, koska et tiedä miten reagoida. Otappa se oma pää sieltä persiistä pois, ja tajua, että kaikessa ei oo kyse susta. Jokasella on omanlaisensa elämänvaiheet, ja niitä nyt vaan on siedettävä työpaikoilla
Ihan kuin minä. Olin erään tiimin jäsen 4 vuotta kunnes nykyinen vetäjä tiputti mut siitä pois. Odottaa silti mun hoitavan samat hommat mutta en osallistu enää tiimin palavereihin, saa mitään tietoa mistään tai saa kutsua esim. jouludinnerille.
Jostain syystä ei enää hymyilytä.
Meidän työpaikalla oli samanlainen vetäytyvä kriminaali... No antoi kenkää ja nyt olen suruinen...
Tein töitä vain muutaman vuoden ja nyt olen valmis huumemaailmaan :) katsotaan kuinka käy
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä. Välillä vaan on kausia, kun tekee mieli vetäytyä normaaliakin enemmän omiin oloihin. Syksyn pimeys väsyttää ja jos ei nyt varsinaisesti masenna, niin aiheuttaa ainakin jonkin asteista alakuloa.
Ikävää tietysti, jos muilla on hankala olo minun seurassa sen takia. En vaan oikein voi tälle mitään. Pyrin kyllä edelleen olemaan ystävällinen tai vähintäänkin asiallinen jos oikein huono päivä sattuu, mutta en varmasti ole kovin kivaa seuraa kahvipöydässä.
Yritä ymmärtää ja ole vaan oma itsesi ja käyttäydy niin kuin käyttäydyt muulloinkin.
Mä en oo ikinä ymmärtäny tota omana itsenään olemista työpaikoilla, koska mulla on aina työrooli päällä. Toki siinä on palasia oikeasta persoonasta, mutta enimmäkseen se on räätälöity työympäristöön sopivaksi
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikalla oli samanlainen vetäytyvä kriminaali... No antoi kenkää ja nyt olen suruinen...
Tein töitä vain muutaman vuoden ja nyt olen valmis huumemaailmaan :) katsotaan kuinka käy
Ei sulle hyvin käy kun sun jutuista ota nyttenkään mitään selvää
Voi vattu mitä paskaa taas. Anna toisen olla rauhassa vaan ja keskity omiin aioihin.