Musta tuntuu, että elämällä ei oo mulle enää mitään annettavaa

Ymmärrän AP ajatuksiasi.

 

Itselläkin elämä ollut pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään ja syksyn alkaessa päätin että en hetkeen jaksa mitään muutosta/ ylimääräistä ja vaan luovutan seuraavan vastoinkäymisen kohdalla.

Meni pari viikkoa ja tuli isohko vastoinkäyminen, ja luovutin. En kuitenkaan siten miten olin ajatellut, vaan luovutin uskomasta enää parempaan/ helpompaan arkeen/ elämään ja totesin että todennäköisesti nyt olen elämäni ns. huipuilla ja tätä samaa alamäkeä ja p*skaa elämäni tulee vaan aina olemaan, joten eletään sitten tätä kurjuutta päivä kerrallaan. 

Sulta puuttuu mielikuvitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sulla olla annettavaa elämälle. 

Olisi, mutta elämä ei halua ottaa mitään vastaan minulta. 

Ap

Mikä elämässäsi on niin peruuttamattomasti pielessä, ettei sitä voisi korjata? 

Ei ole työpaikkaa, puolisoa, ystäviä, rahaa, mitään. Ja silloin kun on ollut, niin kaikki on aina tuhoutuneet tavalla tai toisella.

Ap

Tervetuloa Kerhoon! Et ole yksin! 🖐👍🏼

Mä luulin että löysin elåmåni miehen ja maailmani oli viimeiset 5 kk täynnå valoa 

Paskat löysin

Vanhenet, sairastut, kuolet, menetät kaiken itsellesi rakkaan. Näin sanoi joku hinduprinssi jossain.

Ala rahanarkkariksi, pelkkää euforiaa 🤑💫🎆

Vierailija kirjoitti:

Vanhenet, sairastut, kuolet, menetät kaiken itsellesi rakkaan. Näin sanoi joku hinduprinssi jossain.

Juuri siksi olisi kiva ehtiä vähän elääkin.

Ap

Meinasin just tehdä aloituksen samasta aiheesta. On niin toivoton olo. Olen yksinäinen ja perheetön eikä työelämässäkään mene hyvin. Työ on hyvin raskasta, palkka huono ja nyt on jatkokin epävarmaa. Asunto-ongelma. Tullut ylimääräistä yllättävää rahanmenoa lisäksi itsestä riippumattomista syistä. olen yrittänyt muuttaa elämän suuntaa, hakenut, ottanut yhteyttä paikkoihin ja aina torjuttu. Ei jaksa enää yrittää kun kukaan ei koskaan tule vastaan.