Lue keskustelun säännöt.
Nyt on sitten myönnettävä, että olen ollut totaalisen väärässä 2-vuotiaan virikkeiden tarpeesta
22.02.2007 |
Voi ei! Inhottaa olla väärässä!
Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että pienet lapset eivät tarvitse mitään ihme virikkeitä, ainakaan ennen kolmea ikävuotta. Olen ajatellut, että meidän kiltti ja rauhallinen poika ei kaipaa muuta kuin turvallisen kodin, rakastavat vanhemmat, säännöllisen päivärytmin, kavereita, mielekästä puuhaa kotona äidin kanssa (askartelu, lukeminen, leikit ulkona sekä sisällä). Mutta mitä vielä, väärässä olin.
Saimme kerhopaikan päiväkodin kerhosta ja lapsemme on aivan haltioissaan oltuaan siellä nyt 4 kertaa (2krt/vko 2,5h/krt). Tänäänkin oli niin onnellinen ja iloinen kun esitteli minulle mitä oli siellä yhdessä muiden kanssa askarrellut. Huokaisi kotimatkalla, että olisipa joka päivä kerhopäivä.
Anteeksi kaikki, joille olen täälläkin vastannut, että virikelapsia ei pitäisi päiväkotiin ottaa. Näin se kolahti taas omaan nilkkaan....
Kommentit (62)
Siinä tapauksessa ehkä, että perheessä on useita lapsia.
Kuulostaa kyllä lapsen kehitystason aliarvioimiselta koko lause. Tottakai vanhemmat on ne tärkeimmät ihmiset, mutta ei se poissulje omasta " rodusta" nauttimista. Oman kokemukseni mukaan lapsi nauttii toisten lasten seurasta jo kaksivuotiaana, ja pitää tiettyjä kavereita tärkeinä. Lisäksi lapsi oppii jo tuolloin paljon ikätovereiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tallessa lappu jonka kirjoitin muistiin kun tyttö oli 2v1kk. Hän sanoi silloin: " tullaan tänne joku toinenkin päivä" .
Valitettavasti en enää muista että mihin olisi pitänyt palata, mutta todisteena siitä että: a) sen ikäisellä on jonkinlainen päiväkäsite olemassa, b) voi puhua pitkiä lauseita. Ja myöskin aika arkajalka oli tuon ikäisenä mutta reipastui tarhassa.
Vetäjänä lto laitosapulaisen avustamana.
Tällainen kerho pari kertaa viikossa on muuten ihan eri juttu
kuin virikepaikalla kokopäiväryhmässä.
t. lto
en tiedä onko enää, vai loppuiko rahat toiminnan ylläpitoon, joten älkääpä syytelkö ap:ta provoilusta enää yhtään!
Oma just kolme täyttäneeni on jo pitkään puhunut ties kuinka monimutkaisin lauserakenteinkin.
Yksilöllistä, toki, mutta myös suoraan verrannollista siihen, kuinka paljon lapselle luetaan. Oma pikkupapukaijani oppi puhumaan vajaa vuoden ikäisenä, ensi sanoja siis, ja puhui lauseita vajaa parivuotiaana. Hauskinta on, kun toistaa sujuvasti kirjoissa olevia lauseita ihan oikeaan kohtaan keskustelua.
(Samainen pikku ihminen osaa ulkoa, sanasta sanaan, lempikirjansa, jota mielellään " lukee" äidille/isälle/isoille sisaruksilleen. Siinäkin on monimutkaisia sanoja ja lauseita.)
Minäkin muuten saatan huokaista " olisipa joka päivä xyz" , joten myös lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkerhoon, joka on tarkoitettu alkamisvuonna kolme täyttäville ja siitä eteenpäin. Ehkä lause oli suunnattu heille. Asutaan eräässä Tampereen ympäristökunnista.
Vierailija:
Kerhot ovat päiväkotien yhteydessä ja meidän pojan kerhossa on 2-4 vuotiaita. Isommille eli 4-5 vuotiaille on omat ryhmänsä. Täällä kerhot ovat tarkoitettu kotihoidossa oleville lapsille. Lause, joka hakemuskaavakkeessa ihmetytti minua suuresti, sillä harvemmin päiväkodissa oleva lapsi kerhoilee =)
puhekielenä, ei se ole mikään hieno asia, kuten ilmeisesti luulet. Hyvään kielitajuun ja -taitoon kuuluu nimenomaan nyanssien taju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkodin kerhoa, joka ottaa kaksivuotiaita. Niiden ikäraja on 3 vuotta. Ihan saletti juttu, soita sosiaalivirastoon, jos et usko.
Munkin on vaikea uskoa että 2v3kk sanoisi " olisipa joka päivä kerhopäivä" . Tais tulla äidin omaa plussaa siihen. Meidän 1v11kk puhuu kyllä koko ajan ja selittää mitä tapahtuu, pitkään jo käyttänyt substantiiveissa sijamuotoja ja verbin eri aikamuotoja, mutta tuollasta käsitteellistä tasoa ei kyllä kaksivuotiailla vielä ole, että voisipa tämänkin päivän ja huomisen muuttaa toisenlaiseksi. " Mennään taas kerhoon" on ihan eri juttu ja se onkin varmaan lähempänä sitä mitä ap:n lapsi oikeasti sanoi.
Ja joo-o, tämä samainen meidän lapsi 1v9kk iässä puhui kovasti kaverin synttäreistä, joilla oli ollut (ja istunut nurkassa isän sylissä koko ajan). Mutta kyllä hän puhuu kovasti myös kotipihassa leikkimisestä, kirjojen tapahtumista, kotitöistä, pikkuveljestä ja niin edelleen. Ei pieni lapsi _tarvitse_ virikkeitä, mutta kyllä hän voi silti niistä nauttia ihan samalla tavalla kuin näistä kotipuuhista eikä kannata tuntea syyllisyyttä siksi että ei kaksivuotiaan kanssa askartele, jos lapsi on elämäänsä tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei omat lapset tuossa iässä noin monimutkaisesti vielä puhuneet, mutta tuttavien lapset kyllä. Ja lapset nimenomaan käyttävät paljon muodollisempia lauseita ja kirjakieltä enemmän kuin aikuiset, koska heille luetaan paljon kirjoja ja satuja, joissa kieli on erilaista. Jos ette itse lue lapsillenne, ei se mikään ylpeydenaihe ole ja syy haukkua toista.
virikkeitä saamaan! Eli tuskin hän nyt niin kauheasti jaksaa lukeakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
puhekielenä, ei se ole mikään hieno asia, kuten ilmeisesti luulet. Hyvään kielitajuun ja -taitoon kuuluu nimenomaan nyanssien taju.
Vierailija:
kuule jos puhuu kökösti kirjakieltä puhekielenä, ei se ole mikään hieno asia, kuten ilmeisesti luulet. Hyvään kielitajuun ja -taitoon kuuluu nimenomaan nyanssien taju.
Paljonpa tulkitsit " olipa hyvä päivä" lausahduksestani. Meillä kaikki lapset ovat käyttäneet jossain vaiheessa kirjoista oppimiansa lausahduksiakin puheessaan, siinä vaiheessa kun ovat olleet pienempiä. Se on osa puhumaan oppimista (L1:n omaksumista).
Hyvään kielitajuun ja -taitoon kuuluu sekin, että sanavarasto on laaja -- ilman sitä on vähän hankala tajuta nyanssejakaan.
terv
51, FM, lapsen kielen omaksumisesta gradunsa aikoinaan tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanavarastoon laajuus ja kielitaju ovat kaksi täysin eri asiaa.
t. kaksikielisten lasten kielen kehityksestä gradunsa tehnyt FM
Vierailija:
61, no sinun lapsesi kirjoituksestasi päätellenJa sanavarastoon laajuus ja kielitaju ovat kaksi täysin eri asiaa.
t. kaksikielisten lasten kielen kehityksestä gradunsa tehnyt FM
Minä kirjoitin viestin 51 ja sitten vastauksen, jonka allekirjoitin " 51" . 61 ei kirjoittanut mielestäsi " kökköä kirjakieltä puhuvasta" lapsestaan, vaan minä, kirjoittaja 51.
Eli siis 51 = 62 = tämänkin viestin kirjoittaja. 61 oli " viaton sivullinen" kökkö kirjakieli keskustelussamme.
Toisaalta: sanavaraston laajuus ja kielitaju ovat myös eri asia kuin sosiaaliset taidot. Ja tämä foorumi on ah-niin-ihana siitä, että se paljastaa ihmisten sisimpiä ajatuksia todella mielenkiintoisesti.
Ts. sinä, 63, kykenet päättelemään yhden (1) nettikeskustelussa esitetyn lauseen perusteella, että lapseni puhuu " kökköä kirjakieltä" . Ei ole mennyt FM-tutkintosi täysin hukkaan, kielellisesti ja tieteellisesti olet erityisen lahjakas! Minä kun olen elänyt siinä uskossa, että jotta voi vetää jotain johtopäätöksiä lapsen (tai aikuisenkin) kielestä (diskurssista ylipäänsä), tulee häntä seurata vähän enemmän kuin yhden lauseen ajan. Tämä mullisti nyt käsitykseni asiasta.
Mitä kirjakielen puhumiseen tulee: minun lapseni osaavat tarvittaessa puhua myös kirjakieltä, paikallisen murteemme lisäksi. Lisäksi kökköä kirjakieltä puhuvan 3-vuotiaani kouluikäiset isot sisarukset ovat koulussa jokainen saaneet suomen tunneilla, ja koulussa ylipäänsä, myönteistä palautetta juuri hyvästä kielentajustaan ja laajasta sanavarastostaan. Mihin aivan varmasti vaikuttaa se, että perheessämme lukeminen on arvossaan. (En näet oleta sen johtuvan siitä, että lapseni olisivat esim. hyper-älykkäitä.)
terv 51, 62 ja mikäköhän tämä viesti nyt sitten olikaan numeroltaan
Lisäksi MLL:n avoimeen päiväkotiin otetaan perjantaisin 1-vuodesta lähtien n. 4 tunniksi.
Minun 2 v 3kk olisi voinut sanoa noin, puhuu välillä hyvin muodollisesti. Ja miksi sen pitää olla suora lainaus, minä voisin sanoa " olispa aina loma" ja sen voisi kirjoittaa myös muotoon " olisipa joka päivä lomapäivä"
ihme porukkaa.
Kyllä 2-vuotiaasta huomaa että a) tekeminen, askartelu b) samanikäiset lapset on jo tärkeitä ja hän on niistä innoissaan ja tylsistyy ihan vaan kotona äidin kanssa. Onhan sillä ero käykö kaksi kerttaa viikossa 2 h kerhossa vai 5 x 9 h päivähoidossa, ihme yleistystä täällä. Keskustelun taso menee kuin lehmän häntä.
Meidän lapsemme puhui jo 1,5-vuotiaana helppoja lauseita, 2v 3kk ikäisenä tuollainen lause olisi ollut helppoa kamaa. Ei tietenkään tajua kellonaikoja tms. mutta tietää hyvin mikä on päiväkotipäivä. ' Tänään on päiväkotipäivä, huomenna on päiväkotipäivä, sitten on viikonloppu ja ' Tartu mikkiin' voisi sanoa milloin tahansa.'
1.9v. ja ovat nauttineet siellä olostaan. kuopus meni ensimmäisenä tarhapäivänä pöytään istumaan muitten lasten kanssa ja vilkutti minulle merkiksi että äiti voikin sitten häippästä. näin kamala alku oli.
tosin lapsi viihtyy kotonakin hyvin, jos sitä joku epäilee.
tampereella päiväkodin kerhot toimivat kahdessa ryhmässä.
2-3v. ja 4-5v. pienemmät ovat kerhossa 2 kertaa viikossa ja isommat 3 kertaa viikossa.
mitä kielelliseen kehitykseen tulee, niin poikani on kohta 3v. ja ei ymmärrä mikä on päivä, mutta naapurin tyttö varmaan ymmärsi hyvin 2v. mikä on päivä. toiset lapset ovat kielellisesti hyvin lahjakkaita. minun lapseni ei ole.
Ap on aloituksessaan kertonut mitä puuhastelevat kotona. Silti epäilette laiskaksi akaksi joka ei viitsi mitään koska on laittanut lapsensa virikekerhoon. Haloo! Se syy oli ihan muu.
Jos oma kultamurunne ei puhu 2,3 v:na samalla lailla niin ei sit ap:n lapsikaan. Tsiisös mitä pöllöjä taas liikkeellä.
mutta se on kova työ.
Jos ei todellakaan jaksa, niin on parempi lapselle, jos vanhemmat viitsivät edes viedä lapsen jonnekin edes kerran viikossa virikkeitä saamaan. Lapsen mielen täytyy saada rakennusainetta.