Hoitajat, lääkärit jne ei itke töissä.
Olen ollut töissä eri paikoissa sairaaloissa noin 10 vuotta, pienten lasten kanssa nähnyt herkistymisiä hoitohenkilökunnalta mutta ei aikuisten ihmisten kohtalot niinkään liikuta ketään. Eihän työtä pystyisi tekemään jos ei ottaisi ammattiroolia päälle. Jos ampparissa henkilökunta aina itkisi kun jollain vähän vakampi sairaskohtaus niin johan sitä olisi hoidon tarpeessa itse pian. Joku Suvi taas kertoo iltalehdessä kuinka siirtokuljetuksessa toinen ensihoitaja itki ja toinen herkisteli muuten vaan, ei vaan vaikuta uskottavalta, päinvastoin. Voiko olla kun ihmisellä on kriisi päällä niin hän jotenkin kuvittelee että se henkilökohtainen kriisi on merkityksellinen myös tuntemattomille? Toki uskon että on sanottu että sinä selviät, kuuluu työnkuvaan. Itse artikkelia en liitä, näitä ollut viime aikoina useampia joissa ihan normaaleissa hoitotilanteissa henkilökunta vollottaa ainakin potilaan mielestä.
Fakta on että ammattilaiset näkee niin paljon kuolemaa ja surua, että ne tottuu eikä jää niitä miettimään. Vastavalmistuneet kokee ne järkytyksiä alkuun, mutta sitten nekin tottuu. Se on osa ammatillisuutta. Ottakaa huomioon että niitä potilaita tulee ja menee koko ajan, jatkuvasti, kymmeniä, satoja, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta, vuodesta jne. Ei siellä ole aikaa surra, koska kuolema on osa työtä.