Miehen epäkäytännöllisyys alkanut oksettamaan. Aluksi se oli våhän niinku symppistäkin

Vierailija kirjoitti:

Miksi? En ole saanut minkäänlaista koulutusta vasaraan tai porakon

Et varmaan ole saanut koulutusta myöskään TV:n, kahvinkeittimen tai kännykän käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä hotellijuttu on? Oikeastiko joku nainen haluaa hotelliin ... uskomatonta. Eihä niissä yövytä kuin pakosta työmatkalla. Huhhuh.

Et ole siis koskaan päässyt morsiusviittiin, jossa huoneeseen tarjoilu ym. 😊

Mitä? Hehe. En oo en. Eikö hotelleissa nyt noin normaalisti ole huoneisiintarjoilu. Työmatkoilla aina ollut. Morsiussviitti .. okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos se on vaan tyhmä. 

Tämä on niin koettua täälläkin. Ja ei, kyse ei ole älyn puutteesta. Ei edes siitä, etteikö osaisi tai pystyisi. En vain voi käsittää tuota vetelehtimis- ja mukavuudenhalun määrää. Varsinkin kohdistuu johonkin ihan pikkuhommaan, mutta joka a) ottaa joka kerat jatkossakin näkyvällä paikalla päähän sen nähdessään/siivotessa jne. Kyllä onnistuu näppärästi vaikka uuden kiikarin asentaminen uuteen kivääriinsä, mutta keittiön irronnut lista, joka ollut siivotessa itselleni "piikki perseessä" tiellä ollessaan ensin irtonaisena ja sitten kiinni, oli mahddoton suoritus tehdä kunnolla, ja aikaakin uhrautui pari minuuttia (kun olin ensin etsinyt valmiiksi naulaimen, ja sen jälkeen vein sen takaisin. Lista piti roiskaista paikoilleen niin, että toisesta päästä "vajaa" ja toisesta päästä "yli" sen paikan, missä kuuluisi olla. Vain yksi esimerkki monista. Ja miksi en minä laittanut paikoilleen? Siksi, kun mies ei tee juuri mitään, ja itsellä on kädet enemmän kuin täynnä muuta kotiin liittyviä hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? En ole saanut minkäänlaista koulutusta vasaraan tai porakon

Et varmaan ole saanut koulutusta myöskään TV:n, kahvinkeittimen tai kännykän käyttöön.

Miesten juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen naapurin mies :D Kaveri on ihan täysi käsi missään käytännön asiassa, mutta silti perhe on päätynyt asumaan vanhaan ok-taloon. Hirveä sählääminen joka asian kanssa, ja emäntä painostaa tekemään. Usein päätyy minun juttusille, ja yritän neuvoa ja lainata työkaluja. Joitain työkaluja en uskalla antaa lainaan, käyn mieluummin itse tekemässä. Olen nauranut vaimolle, että ihan kuin elettäisiin jossain sitcom-sarjassa. Hyvänä puolena se, että minulla riittää hyviä artesaanioluita, naapuri kun tuo aina pullon kiitokseksi kun olen auttanut jossain hommassa. 

Tim the Toolman Taylor :D

Ompa ongelmat. Meillä minä teen kaiken minkä osaan. Mies on sairaseläkkeellä. Ei pysty tekemään vaikka haluaisi. Olen asentanut tiskikoneen ja pesukoneen. Ihmettelen aina sitä, miten joillekin on niin vaikeeta kattoo, kun mies ripustaa pyykit tai täyttää tiskikoneen "väärin". Olisit tyytyväinen, että tekee. Joo, sujuvoittaa arkea, jos tavarat pakkaa kaupassa oikein,  mutta ei sillä nyt niin montaa minuuttia voita.

Googleta weaponised incompetence. Onko sillä edes suomenkielistä vastinetta. Miehille tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi vain käy, jos joka lampunvaihtoon ja pesukoneen poistovesisihdin puhdistukseen pitää tilata huoltohenkilö. Mutta ei kai tuo sitten ole toisille ongelma.

Ei se ole kaikille ongelma. Mutta jos vaimon mielestä on, voi opetella itse. Eikä se tarkoita että rääkyy ukolleen kunnes saa ukon vaihtamaan.

Tuo poistovesisihti tuli vain mieleen tapauksesta jokin aika sitten. Olin ollut päivän poissa kotoa, "poikien" ressulla josta oli sovittu etukäteen että voin mennä. Kotiin tullessa oli vastassa kiukkuinen vaimo, pyykkikone oli alkanut antaa virhekoodia ja pesut jääneet kesken. No minä siitä vikaa selvittämään, tuo sihtihän se oli, sain sen putsattua koska koneen käyttöohjeessa proseduuri selkeästi neuvottiin. Vaan eipä ollut vaimo itse alkanut korjaamaan. Ei siinä sinänsä mitään, kokemuksen pohjalta e

Tähän voin sanoa fain, että itsepä olet tuommoisen teknisesti kädettömän ottanut vaimoksi ja huom! Et ole itsekään opastanut häntä tekemään tämmöisiä välttämättömiä, kodin pikku huoltotöitä. Sanoisin, mutuna tosin, että 80-90% perheenäideistä osaa ja kykenee puhdistamaan nukkasihdin. Nykyajan teineistä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos se on vaan tyhmä. 

Tämä on niin koettua täälläkin. Ja ei, kyse ei ole älyn puutteesta. Ei edes siitä, etteikö osaisi tai pys

Mitäs toit sen naulaimen. Aika naurettavaa tuokin, että jos homma vie 2 minuuttia, et muka itse sitä ehtisi tekemään. Hohhoijaa näitä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään nikkaroinnit, joten en voi vaatia sitä myöskään mieheltäni. No apua saa maksamalla.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän. Olen teoreetikkomies, koulutukseni on YTT.

Mutta sen takia talomme remppasi osaava timpuriporukka ja parhaillaan mökille rakentaa uutta saunaa kirvesmies. Minä hoidan sijoituksia ja maksan laskut.

Muutamien kymppien, satasten tai tonnien menot ei todellakaan ole toisille ongelma. Ei edes kymppitonnien. Kun jotain haluaa, niin kyllä se saa maksaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutustason jatkuvan nousin mukanaan tuomia ongelmia. Käytännöllisyys katoaa.

Tämä on tietyn koukuttamattoman kansanosan heille ehkä lohtua tuova mantra. Tohtorius ei mitenkään vaikuta siihen, osaako käyttää vatupassia

Eli tohtorioppnnoissa saman verran vatupassin käyttöä kuin timpuriopinnoissa, okeeei.

Ei ole. Se ero on siinä älykkyydessä. Tohtori ei tarvi koulutusta vatupassin käyttöön. Siinä vaiheessa kun vatupässi vielä ihmettelee nesteessa lilluvaa kuplaa, tohtori on jo suunnitellut tarkemman ja tehokkaamman version työvälineestä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä hotellijuttu on? Oikeastiko joku nainen haluaa hotelliin ... uskomatonta. Eihä niissä yövytä kuin pakosta työmatkalla. Huhhuh.

Tällä palstalla on monia jotka ei käy ikinä työmatkoilla. Heille hotellissa yöpyminen ja lentomatkailu on jotain erikoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos se on vaan tyhmä. 

Tämä on niin koettua täälläkin. Ja ei, kyse ei ole älyn

Tuo vasta hulluutta on 2 ihmistä tekemässä pikkuaskaretta. Olisitko päässyt helpommalla kun olisit tehnyt heti itse. Näin toimin samanlaisen kanssa. Hän sitten saa yksinään selvitä niistä asioista jotka eivät ole minulle tärkeitä. Alunperin ne tehtiin yhdessä ( minä tein ja hän neuvoi), mutta kun ei ollut mitään vastavuoroisuutta niin lopetin. Nyt sitten ihmettelee kun ei saa enää mitään tehtyä. Näin sitä voi elää valheessa.

Olen remonttimiehen kanssa naimisissa ollut yli 25 vuotta. Silti tulee kinastelua kaikenlaisista kotihommista. Ja kyllä ukko yrittää tosissaan suoriutua arjessa. Hän ei kuitenkaan voi osata kaikkia hommia yhtä hyvin kuin minä. Yritän ajatella, että hänen monien muiden hyvien ominaisuuksiensa takia tulee ohessa vähän tämmöstä suttaamista ja rähjäämistä välillä. Se on vaan ihmisen osa tämmönen. Monilla pariskunnilla on paljon raskaampia ongelmia kuin purkan jättäminen pöydälle tai pyykin värjäytyminen tai paperinenäliinojen jääminen pyykin sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen remonttimiehen kanssa naimisissa ollut yli 25 vuotta. Silti tulee kinastelua kaikenlaisista kotihommista. Ja kyllä ukko yrittää tosissaan suoriutua arjessa. Hän ei kuitenkaan voi osata kaikkia hommia yhtä hyvin kuin minä. Yritän ajatella, että hänen monien muiden hyvien ominaisuuksiensa takia tulee ohessa vähän tämmöstä suttaamista ja rähjäämistä välillä. Se on vaan ihmisen osa tämmönen. Monilla pariskunnilla on paljon raskaampia ongelmia kuin purkan jättäminen pöydälle tai pyykin värjäytyminen tai paperinenäliinojen jääminen pyykin sekaan.

Joopa joo, tällä logiikalla myös työnantajan "osa on tämmönen", kun sähläävä työntekijä unohtaa mainosteippauksista kirjaimia välistä, unohtaa lupauksensa tulla aamulla avaamaan liike, laskee tuotteiden hinnat väärin, epähuomiossa antaa väärän diagnoosin, unohtaa leipomon leipätaikinasta suolan, ja mitä nyt ammatista riippuen voi sählätä?  Veikkaanpa että mitta täyttyy jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen remonttimiehen kanssa naimisissa ollut yli 25 vuotta. Silti tulee kinastelua kaikenlaisista kotihommista. Ja kyllä ukko yrittää tosissaan suoriutua arjessa. Hän ei kuitenkaan voi osata kaikkia hommia yhtä hyvin kuin minä. Yritän ajatella, että hänen monien muiden hyvien ominaisuuksiensa takia tulee ohessa vähän tämmöstä suttaamista ja rähjäämistä välillä. Se on vaan ihmisen osa tämmönen. Monilla pariskunnilla on paljon raskaampia ongelmia kuin purkan jättäminen pöydälle tai pyykin värjäytyminen tai paperinenäliinojen jääminen pyykin sekaan.

Joopa joo, tällä logiikalla myös työnantajan "osa on tämmönen", kun sähläävä työntekijä unohtaa mainosteippauksista kirjaimia välistä, unohtaa lupauksensa tulla aamulla avaamaan liike, laskee tuotteiden hinnat väärin, epähuomiossa antaa väärän diagnoosin, unohtaa leipomon leipätaikinasta suolan, ja mitä nyt ammati

Voihan sitä tosiaan perustella pomolle " kuule, monella työnantajalla on paljon vaikeampaa", olisinhan mä voinut vaikka varastaa kassasta rahaa tai räjäyttää tän puljun ilmaan kaasupullojen kanssa sohlatessa, tai unohtaa lukita liikkeen ovet illalla"...🙄

Vierailija kirjoitti:

Koska ne muuttuivat tunareiksi, aluksi ihania mussukoita, niinkö.

Vai oletteko itse sokeita.

Olen kuullut viisauden, että se piirre mihin toisessa alkuun ihastut on se, jonka vuoksi rakkaus myös jonakin päivänä loppuu. 

Alkuun se on suloinen sählääjä, jonka kanssa asiat ei ole niin justiinsa ja saan itsekin olla rennosti ja ihan vaan ihminen. Eikä hän ikinä suutu minullekaan vaikka mokaisin. 

Sitten oikea arki astuu kuvaan ja alkaa näkyä, ettei se sählääminen ole vain viatonta pikkuasioiden kanssa höseltämistä, vaan aivan kaikki asiat hutiloidaan. Ja juuri tuo ainakin yhden aiemman mainitsema asia, että kun alkaa olla toisten ihmisten turvallisuus kysymyksessä eikä toinen silti viitsi/halua/osaa keskittyä ja tehdä kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Minullekin  tuli yllätyksenä, että miesystävä ei osannut kodin pikku remppoja, koska olin lapsuudenkodissa tottunut, että erilaiset työkalut pysyvät isän ja veljen käsissä, eikä naulan lyömisestä seinään tai ovenkahvan laitosta tehdä numeroa. Asiat tulivat hoidettua. 

Mikä oletus se on olevinaan että miehiltä tuollaisten kuuluisi automaattisesti hoitua, hoida itse. Jos veljesi kädessä pysyy työkalu niin miksei pysy omassasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne muuttuivat tunareiksi, aluksi ihania mussukoita, niinkö.

Vai oletteko itse sokeita.

Olen kuullut viisauden, että se piirre mihin toisessa alkuun ihastut on se, jonka vuoksi rakkaus myös jonakin päivänä loppuu. 

Alkuun se on suloinen sählääjä, jonka kanssa asiat ei ole niin justiinsa ja saan itsekin olla rennosti ja ihan vaan ihminen. Eikä hän ikinä suutu minullekaan vaikka mokaisin. 

Sitten oikea arki astuu kuvaan ja alkaa näkyä, ettei se sählääminen ole vain viatonta pikkuasioiden kanssa höseltämistä, vaan aivan kaikki asiat hutiloidaan. Ja juuri tuo ainakin yhden aiemman mainitsema asia, että kun alkaa olla toisten ihmisten turvallisuus kysymyksessä eikä toinen silti viitsi/halua/osaa keskittyä ja tehdä kunnolla. 

Tuossa on varmasti vinha perä! Ja asetelma on eri, kun kuvioon tulee mukaan yhteinen asuntolaina ja lapset...