Lue keskustelun säännöt.
Tungettelevien kysymysten väistäminen
29.11.2024 |
Jos joku kysyy teiltä tungettelevia kysymyksiä esim. juhlissa, työpaikalla tai opinahjossa, niin toimitteko te yleensä ns. tahdikkaasti, esim. annatte osittaisen vastauksen tai vastaatte aiheen ohi, kysytte tältä vastakysymyksen, ohitatte tilanteen huumorilla, vetoatte tietämättömyyteen tai mielipiteen puutteeseen, tai kieltäydytte kohteliaasti vastaamasta esim. "hmmmm, mä en nyt oikeastaan haluisi vastata tohon, mikäli se nyt vaan on ok"? Vai kieltäydyttekö te vastaamasta siihen tylysti ja suorasukaisesti vastaamalla esim. "ei kuulu sulle!". Tuo jälkimmäinen tapa tosin jättää usein kysymyksen esittäjälle torjutun olon sekä pahan mielen siitä, että hän meni utelemaan, ja toiselle osapuolelle ehkä kurjan olon siitä, että vastauksella aiheutti kysyjälle kurjan olon. Jotkut tosin ovat periaatteen vuoksi jo valmiiksi hyvin vihaisia kaikenlaisten tunkeilevien kysymysten esittäjille ja vastustavat ehdottomasti sitä, että kysyjien tunteita pitäisi millään tavoin suojella. Yleisesti haluamme tällaisessakin tilanteessa toimia tahdikkaasti ja olla pilaamatta tilanteen ilmapiiriä ja suhdetta tungettelevan kysymyksen esittäjään, mutta onko teillä tapana toimia näissä tilanteissa normaalisti tahdikkaasti ja kuinka usein tylysti ja suorasukaisesti - vaikuttaako siihen, miten te toimitte, esim. kysymyksen aihepiiri, rikkooko kysymys miten paljon ns. sosiaalisia normeja, onko kysyjä sinulle ystävä, kaveri, tuttava, perheenjäsen vai sukulainen, tai kysyjän luonteenpiirteet, sukupuoli yms.?
Kommentit (6)
Riippuu tapauksesta. Yleensä pyrin vastaamaan kysymykseen jos se on vilpittömästi esitetty. Toki en jaa mitään tunnuksia tai muita eittäin henkilökohtaisia tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin nuorena tehtaan konttorissa niin samassa toimistossaoli yksi täti-ihminen joka muistettiin siitä, että hän oli oikea juorupesä. Se kyseli tosia paljon, ihan henkilökohtaisiakin. Kysyi myös vanhemmat, mitä ne tekee ja miten asutaan. Kerran se kysyi jotain kaikkiein kuullen mihin en olisi millään halunnut vastata, ja kiirehti lisäämään että ei ole tietenkään pakko vastata jos ei halua. Silloin mietin hetken, ja vastasin että "kyllä mä kehtaan vastata jos sä kehtaat kysyä". Muut ympärillä pidättelivät naurua mutta tuo henkilö lähti ovia paiskojen eikä puhunut minulle mitään loppu kesänä.
Ja mikä on tungetteleva kysymys? Vanhempi työkaverinainen ketoi että isänsä oli ollut yhden kirkon kanttori 40 vuotta sitten ja asuivat silloin kirkon lähellä. Olin juuri muuttanut kyseiselle alueelle ja kysyin että millä kadulla asuitte siellä? Vastaus oli: Mitä sinä sillä tiedolla teet!
Tuli sitten kahden vuoden harkinnan jälkeen kertomaan kadun nimen. Kaikenlaisia tyyppejä sitä onkin.
Itse vastaan yleensä kohteliaasti kysymyksen vierestä jos aihe on henkilökohtainen. Palkkaani kysytään aika usein ja siihen vastaan aina kysyjästä riippumatta että "en keskustele raha-asioistani ". Suurin osa uskoo suosiolla, muutama jäkärä on joskus jäänyt tinkaamaan ja silloin poistun itse paikalta.
Tulee mieleen yksi YLE:n yleishyödyllinen tietoisku, jossa joku nainen pyysi joltain ventovieraalta ohikulkijalta (mieheltä) tämän henkilötunnusta. Siihen mies vastasi tylysti ja suoraan "et todellakaan saa!".
Sosiaaliset normit säätelevät sitä, millaisia kysymyksiä on ok kysyä. Henkilötunnuksen kysyminen random tyypiltä on räikeästi sosiaalisten normien vastaista. Yleisestikin on Suomessa sosiaalisten normien vastaista alkaa kadulla puhumaan täysin tuntemattoman kanssa. Eri asia on sellaiset tilanteet, joissa on tapana tutustua muihin, esim. ensimmäiset päivät uudessa oppilaitoksessa tai työpaikassa taikka jotkut tutustumisbileet, mutta silloinkaan ei kuulu ryhtyä heti mitään sosiaaliturvatunnuksia mennä utelemaan!