Moni vanhus makaa viikosta tai kuukaudesta toiseen ilman, että pääsee edes pyörätuoliin istumaa

Läheiseni on hoitoalalla. Tuollakin työpaikassa on kiire kasvanut ja vuoroista vähennetty hoitajia. Näkyy kuulemma siinä, että esim heikosti kävelevä vanhus jota ei voi valvomatta päästää kävelemään makaa monesti sängyssä kaikki päivät, kun ei ole aikaa valvoa hänen kävelyään. Vain itsenäisesti ja hyvin kävelevät saavat liikuntaa, kun ovat omatoimisia.

Samoin ei ole aikaa nostaa nostolaitteella (joita isossa talossa vaan kaksi) kaikkia vanhuksia ylös vaan nostetaan vain osa ja moni makaa viikosta tai kuukaudesta toiseen ilman, että pääsee edes pyörätuoliin istumaan. Monet voisivat jaksamisen mukaan istua jopa päivittäin. Näin on epäreilua jos jotkut saavat istua todella usein ja joku vaan kuukauden välein, vaikka pystyisi istumaan useammin. Omaisille on jouduttu sanomaan, ettei ole aikaa nostaa asukkaita ylös kovin usein. 

Tämä sängyssä makuu taas voi aiheuttaa esim makuuhaavoja tai lisätä sekavuutta (ihminen puhuu itsekseen yksin huoneessa tms) kun hän ei edes näe muita ihmisiä kuin hoitajat vaan pikaisesti. Samoin viriketoimintaa ei enää ole. Kaikki aika menee perushoitoon ja asukkaiden kunto on jo heidän tullessaan sinne melko huono eli ennen tuli hyväkuntoisempaa väkeä.

Sitten jos hoitajien määrää on vähennetty vielä niin ymmärtää sen, ettei aika riitä. Melkein kaikki ovat syötettäviä nykyisin  ja hoitajien tauko (noin 10 min) meinaa jäädä pitämättä, kun ei ehditä millään. Läheiseni on välillä pahoillaan kaikesta, mutta yrittää tehdä parhaansa. Itselle välillä surullista kuultavaa ja en siis näitä asioita puhu kenellekään eli olen luotettava näissä jutuissa. Läheiseni onkin todennut, että vuosia sitten oli vielä erilaista. Selvä lasku alaspäin on tullut koronavuosistakin. Silti jos haluaa työnsä pitää niin on pakko tyytyä tuohon. Läheisiäni on jo vanhempi ja ei varmaan pääsisi enää muualle.