Ihmiset, jotka aina alkavat kertomaan jotain TARINAA elämästään

Joo. Olin aina ollut ympäröity ystävistä, jotka pitivät niin paljon jaarittelemisesta. Muistan lapsuudestani hetkiä, jolloin istuimme yhdessä pihalla, ja he alkoivat puhua kaikesta mahdollisesta. Heidän keskustelunsa virtaavat kuin jokin loputon joki, vailla päämäärää. Aina oli puhetta siitä, mitä söimme, mitä koulussa oli tapahtunut tai kuka oli tullut taas kouluun uudella hiustyylillä. Minä kuuntelin, mutta usein tunsin, että haluaisin enemmän syvällisiä keskusteluja, enemmän merkityksellisiä hetkiä. Tosiaan siis muistan hyvin, kuinka jo pienenä ystävieni kanssa leikkiessäni keskustelut kääntyivät usein pitkäksi jaaritteluksi. Me istuimme piha leikissämme, ja jokainen halusi kertoa oman tarinansa tai jakaa ajatuksensa, vaikka ne eivät aina meinanneet häämöttää edes järkevän keskustelun rajoilla. Yksi ystävistän, oli erityisen hyvä keksimään tarinoita. Hän sai jopa arjen tapahtumat kuulostamaan seikkailuilta, mutta vaati aina, että kuuntelimme täysin hiljaa. Siinä hetkessä saatoin tuntea, että keskustelujen laatu ei aina ollut tärkeää vain se, että olimme yhdessä. Kuitenkin usein turhauduin, kun keskustelut venyivät pettymyksiin, ja halusin vain siirtyä leikkiin tai johonkin muuhun. Kasvaessani tämä ystäväpiirin tapa pysyi. Ystävieni jaaritellessa tunsin, että minun oli joskus vaikea löytää omaa ääntäni. Halusin jakaa ajatuksiani, mutta... Yritin joskus ujuttaa omia ajatuksiani väliin, kertoa omista seikkailuistani tai unelmista, mutta ystävieni innostus omiin juttuihinsa suisti keskustelun aina takaisin heidän tuttuun ja turvalliseen jaaritteluunsa. Koin itseni usein ulkopuoliseksi, kuin olisin ollut katsomassa elokuvaa, jossa kaikki muut näyttelivät roolejaan, mutta minä olin vain sivustakatsoja. Entä kun halusin puhua oikeista asioista, tunteista tai tulevaisuuden haaveista? Ystäväni vain naureskelivat tai siirtyivät puhumaan jostakin muusta. Kasvoin siis siinä ympäristössä, jolle jaarittelu oli itsestäänselvyys. Vähitellen kehittelin tapoja käsitellä tunteitani. Opin kuuntelemaan ja odottamaan, kunnes keskustelu suuntautui johonkin, joka todella kosketti meitä. Huoh!

Yksi sukulainen on puhelimessa sellainen, että minun roolini on puhelussa:

Moi... joo... joo... joo... joo...joo...hei.

Ja tämä puhelu saattaa kestää 15-30 minuuttia.

Jos jätän joo... sanomatta, alkaa kysely onko linja poikki. Muutoin ei mitään kysytäkään.

Tuo pitkä vuodatus ja lisäksi ilman kappalejakoja, on sitä itseään. Jaarittelua. Raskasta lukea tuollaista pötköön kirjoitettua jaaritusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitkä vuodatus ja lisäksi ilman kappalejakoja, on sitä itseään. Jaarittelua. Raskasta lukea tuollaista pötköön kirjoitettua jaaritusta.

1 eri kuin ap