Miltä tuntuu olla nelikymppinen?
Onneks vielä todella pitkä matka siihen ikään.
T: 32v
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä. Lapsi muutti kesällä omilleen, miehen kanssa vakityö ja asunto kohta maksettu. Ainoa mikä kummastuttaa on kyselyt tehdäänkö vielä iltatähti, miksi ihmeessä tän vapauden pilaisi vauva-arjella? Seuraava vauva mitä hoidetaan on lapsenlapset jos sellaisia on tullakseen. Elämä on hyvin seesteistä. N40
Joo olis kyllä vihoviimeinen idea pyöräyttää vielä iltatähti tuossa vaiheessa. En ymmärrä sellaista, miksi aloittaa koko ~20 vuoden kasvatustyö uusiksi?
Jotkut kokevat elämänsä tyhjäksi, joten miksipä ei tekisi vielä lapsen jos vaan luonto suo ja jaksamista riittää. Toisella kerralla, ja ylipäätään vanhempana, monet osaa ottaa vanhemmuudenkin vähän rennommin.
Pidän edelleen älyttömänä alkaa nelikymppisenä _uudestaan_ kakkavaippa-uhma ruljanssiin. En vain kertakaikkiaan ymmärrä miksi kukaan lähtisi siihen uudestaan ja vieläpä vapaaehtoisesti kun on jo isot muksut.
No mjaa, en haluaisi olla enää kokematon kaksikymppinen, jos nyt näin suoraan saa sanoa.
Oikein kivalta. En ole vielä vanha, mutta tiedän kuka olen ja uskallan olla oma itseni ilman mitään mielistelyjä ja esittämisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä naisia, jotka luulee itsestään liikoja (merkki narsismista).
Nelikymppiset tätinaiset ovat rupsahtaneita jo aikoja sitten.
Nelikymppiset voivat näyttää kolmikymppisiltä. Monet ovat lapsettomiakin. Monet harrastavat liikuntaa.
Miksei vaan voi näyttää 40v? En ymmärrä miksi ptiää aina copettaa ja yrittää nyättää 10v nuoremmalta. Sitäpaitsi ei sitä voisi kutienkaan ikuisesti pitää yllä.
Jotkut vaan näyttävät nuoremmilta kuin ovat. Eikä se nelikymppisenä ole edes vaikeaa vaikka joutuisi yrittämäänkin.
Sen sijaan 60-70-vuotiaiden "kauneus"leikkauksia en ymmärrä. Monet ennen niin kauniit julkkisnaiset ovat pilanneet kasvonsa niillä operaatioilla. Muun muassa Hunter
Jotkut todellakin näyttävät nuoremmilta kuin ovat, joko läpi elämänsä tai sitten alkavat jossain vaiheessa eriytyä viiteryhmästään. Olen muutaman kerran meinannut olla uskomatta, kun on ilmennyt että 50-kymppiseksi luulemani hlö onkin lähes 70, tai 30:nen jo lähes 50 vuotta. Nämä eivät ole olleet mitään muovisia ja leikeltyjä, vaan kokonaisolemus on hyvin tavallinen, pirteän ja terveen oloinen. Myös asenne usein hyvin valoisa, kiltti, hillityn positiivinen. Mutta nuorekkaan olemuksen arvioivat parhaiten muut, tuskin henkilö itse objektiivisesti. Eli jos ikä arvioidaan toistuvasti alakanttiin, sitten on todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka sanoo ettei tunnu missään valehtelee, aivan varmasti tuntuu. Ja tulee kelattua elämän epäonnistumisia
Keskityn mielummin positiivisiin asioihin ja tulevaan. Ei mennessä vihreissä kannata velloa.
Mä kärsin menneistä virheistäni joka päivä. En tietenkään kaikista, mutta osa on jättänyt pysyviä terveysongelmia, joita ei pysty parantamaan. Jos olisin tajunnut (tai arvannut) jättää tietyt asiat tekemättä, olisin paljon kivuttomampi ja terveempi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaan voi näyttää 40v? En ymmärrä miksi ptiää aina copettaa ja yrittää nyättää 10v nuoremmalta. Sitäpaitsi ei sitä voisi kutienkaan ikuisesti pitää yllä.
Jotkut vaan näyttävät nuoremmilta kuin ovat. Eikä se nelikymppisenä ole edes vaikeaa vaikka joutuisi yrittämäänkin.
Sen sijaan 60-70-vuotiaiden "kauneus"leikkauksia en ymmärrä. Monet ennen niin kauniit julkkisnaiset ovat pilanneet
Jotkut todellakin näyttävät nuoremmilta kuin ovat, joko läpi elämänsä tai sitten alkavat jossain vaiheessa eriytyä viiteryhmästään. Olen muutaman kerran meinannut olla uskomatta, kun on ilmennyt että 50-kymppiseksi luulemani hlö onkin lähes 70, tai 30:nen jo lähes 50 vuotta. Nämä eivät ole olleet mitään muovisia ja leikeltyjä, vaan kokonaisolemus on hyvin tavallinen, pirteän ja terveen oloinen. Myös asenne usein hyvin valoisa, kiltti, hillityn positiivinen. Mutta nuorekkaan olemuksen arvioivat parhaiten muut, tuskin henkilö itse objektiivisesti. Eli jos ikä arvioidaan toistuvasti alakanttiin, sitten on todisteita.
Mua on aina luultu vanhemmaksi kuin olen. Jos nykyään kerron ikäni, reaktio on aina yllättynyt, että ai sä olet niin nuori.
Jos sanoisin olevani viisikymppinen, kaikki uskoisivat. Olen oikeasti vasta 42.
Naisena koko ajan pahenevat Pms-oireet.
Asenne,asenne,asenne. Itse nautin iästäni enkä missään nimessä haluisi olla nuorempi. Varsinkaan kun nykymenoa katselee. Vaikuttaa vahvasti siltä että nuoremmilla menee kaikki aika kipuillessa täysin turhista asioista.
Olen muutaman vuoden kuluttua 40. Nuoruuteni oli vähän mitä oli. Olin niin hukassa. Mitä vanhemmaksi tulee niin olen oppinut arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen. Kaikilla on omanlaisensa polku. Olen onnellisempi kuin nuorena ja elämä on hyvää nyt. Paljon on vielä omia traumoja käsiteltävänä, mutta hiljaa hyvä tulee.
kun olet nuori vielä niin kehotan että alat panostaa 100% terveyteen jos et jo tee sitä. Eli liikunta, ravinto, lepo ja rentoutuminen. Ne kuntoon, että keho jaksaa mahdollisimman hyvin.
Odota. 65v pelkkää juhlaa joka päivä.
Minusta tuli 40+ todella seksihullu, menin baariin iskemään miehiä. Ennen en ollut seksistä tai miehistä kovinkaan kiinnostunut. Sillä lailla tapasin sitten aviomiehenikin ja mentiin sitten naimisiin.
Kivalta tuntuu. Ikinä ei ole kolottanut näin vähän ja energiaa on enemmän kuin nuorempana. Urheilen vähintään tunnin päivässä ja olen paremmassa kunnossa kuin 20-vuotiaana jolloin liikuin puolet vähemmän. Naamassa ikä näkyy kun rasvaprosentti on alhainen, mutta en välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka sanoo ettei tunnu missään valehtelee, aivan varmasti tuntuu. Ja tulee kelattua elämän epäonnistumisia
Elämä on oppimatka, ei kenenkään elämä voi olla täydellisesti ilman että tulee mitään virheitä ja epäonnistumisia. Täällä me kaikki opitaan ja eletään joka päivä. Ja vaikka tuntuu ettei olisi saanut "mitään aikaiseksi". niin sekin on vain luulo. 10 vuodessakin ihminen kasvaa älyttömästi.
Just näin! Nelikymppisenä sitä on kypsä ymmärtämään, että virheet ja kipeät asiat kuuluu elämään. Tulee tietynlainen rauha ja lempeys.
Se on kyllä totta, että elämässä tehdyt valinnat ja sattumukset alkavat vaikuttaa. Ura ja perhe, jos sellaisia haluaa, niin pitäisi olla jo vähintäänkin nurkan takana. Samoin elintavat alkavat näkyä ja tuntua.
Itse olen onnellisessa asemassa, että olen saanut sen, mitä olen toivonut. Keho on hyvässä kunnossa ja mieli levollinen. Oikeesti on kiva olla nelikymppinen!
Ei muuten sen ihmeellisemmältä kuin olla kolkyt, paitsi että on enemmän aikaa itselle. Kun olin 30 oli lapset pieniä. Nyt on mukavaa, kun kun ovat isoja ja järkeviä. Pikkulapsiaikaa en todellakaan kaipaa.
Olen 45 ja koen olevani elämäni kunnossa, normaalipainoinen, lääkkeetön sekä hormoniton. Saman miehen kanssa yli 25 vuotta, ei lapsia.
Treenaan noin 4 tuntia viikossa, yhdessä myös harrastetaan kaikenlaista. Hoidan ihoani hyvin mutta en ole koskaan ollut minkäänlaisten lisäkkeiden, täyteaineiden tai operaatioiden perään ja en usko sellaisiin koskaan kajoavani.
Teen mielenkiintoista työtä, treenaan hyvin ja tapaam ystäviä, olen kerrassaan tyytyväinen just näin.
Vaihdevuosia ja kysymysmerkkejä.
Olin muuttanut juuri uuteen ok taloon. Oli hetken kova juttu .muttta sitten paha rak. Virhe pilasi tunteen onnistumißesta!
Ei tää nyt sen kummallisemmalta tunnu kun mikään muukaan ikävuosi. En tiedä olenko ikinä " tuntenut" ikääni. En tunne edes korviani,mut siinä ne on.
Jotkut kokevat elämänsä tyhjäksi, joten miksipä ei tekisi vielä lapsen jos vaan luonto suo ja jaksamista riittää. Toisella kerralla, ja ylipäätään vanhempana, monet osaa ottaa vanhemmuudenkin vähän rennommin.