Miltä tuntuu olla nelikymppinen?

Vierailija kirjoitti:

40 vuotiaana on riski jo kuolla

32 vuotiaana ihminen ei kuole vielä

En tiennytkään että olen kuolematon. T. 32

Eipä ainakaan vielä eroa siitä miltä tuntui olla kolmekymppinen. En edes ajattele ikääni.

"Today is the oldest you've ever been, and the youngest you'll ever be again."

Miksi sitä pitäis harmitella tai jotain? Eipä sille juurikaan mitään voi että ihminen ikääntyy joka päivä. Mieluummin pysyisin forever 30v, mutta minkäs sille mahtaa

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä naisia, jotka luulee itsestään liikoja (merkki narsismista).

Nelikymppiset tätinaiset ovat rupsahtaneita jo aikoja sitten.

Nelikymppiset voivat näyttää kolmikymppisiltä. Monet ovat lapsettomiakin. Monet harrastavat liikuntaa. 

Olen 45-vuotias nainen. Kroppani on parhaimmassa kunnossa ever ja itsevarmuutenikin on noussut elämänkokemusten myötä. Tienaan noin sata tonnia vuodessa ja heilastelen itseäni kuusi vuotta nuorempaa miestä. Lapseni ovat teinejä ja ehdin jo tehdä kaikkea mukavaa oman hyvinvointini eteen. Joitain ryppyjä alkanut ilmaantumaan, mutta kasvojen yleisilme on virkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä naisia, jotka luulee itsestään liikoja (merkki narsismista).

Nelikymppiset tätinaiset ovat rupsahtaneita jo aikoja sitten.

Nelikymppiset voivat näyttää kolmikymppisiltä. Monet ovat lapsettomiakin. Monet harrastavat liikuntaa. 

Miksei vaan voi näyttää 40v? En ymmärrä miksi ptiää aina copettaa ja yrittää nyättää 10v nuoremmalta. Sitäpaitsi ei sitä voisi kutienkaan ikuisesti pitää yllä.

Vierailija kirjoitti:

40 vuotiaana on riski jo kuolla

32 vuotiaana ihminen ei kuole vielä

Eikö?

Luokkakaverilta katkesi verisuoni päästä ja kuoli vaikka oli vasta 14 vuotias.

Eiköhän se tyytyväisyys liity omaan elämäntilanteeseen joka iässä. Kun sanotaan, että keski-iässä ihmiset ovat onnellisimmillaan, niin nämä onnelliset ovat niitä, jotka ovat olleet työelämässä riittävän kauan, että varallisuutta on kertynyt. On omistusasuntoa ja mökki sekä rahaa matkusteluun ja muuhun kivaan. Pitkä työkokemus on tuonut itsevarmuutta ja useimmiten nämä ihmiset ovat onnistuneet saamaan myös parisuhteen kriittisessä iässä, jolloin lapsetkin on jo tehty. Vaikka ero tulisikin, on vuosista jäänyt käteen edes jotain, ja monet löytävät vielä uuden kymppaninkin, jos kuuluvat sopivasti Gaussin käyrän keskivaiheille tavallisuudessa, kuten luultavasti kuuluvatkin, kun perhe, työ ja omistusasunto löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se tyytyväisyys liity omaan elämäntilanteeseen joka iässä. Kun sanotaan, että keski-iässä ihmiset ovat onnellisimmillaan, niin nämä onnelliset ovat niitä, jotka ovat olleet työelämässä riittävän kauan, että varallisuutta on kertynyt. On omistusasuntoa ja mökki sekä rahaa matkusteluun ja muuhun kivaan. Pitkä työkokemus on tuonut itsevarmuutta ja useimmiten nämä ihmiset ovat onnistuneet saamaan myös parisuhteen kriittisessä iässä, jolloin lapsetkin on jo tehty. Vaikka ero tulisikin, on vuosista jäänyt käteen edes jotain, ja monet löytävät vielä uuden kymppaninkin, jos kuuluvat sopivasti Gaussin käyrän keskivaiheille tavallisuudessa, kuten luultavasti kuuluvatkin, kun perhe, työ ja omistusasunto löytyy.

No itse en taas usko että pelkkä varallisuus ja hienot asunnot tuo onnea. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se tyytyväisyys liity omaan elämäntilanteeseen joka iässä. Kun sanotaan, että keski-iässä ihmiset ovat onnellisimmillaan, niin nämä onnelliset ovat niitä, jotka ovat olleet työelämässä riittävän kauan, että varallisuutta on kertynyt. On omistusasuntoa ja mökki sekä rahaa matkusteluun ja muuhun kivaan. Pitkä työkokemus on tuonut itsevarmuutta ja useimmiten nämä ihmiset ovat onnistuneet saamaan myös parisuhteen kriittisessä iässä, jolloin lapsetkin on jo tehty. Vaikka ero tulisikin, on vuosista jäänyt käteen edes jotain, ja monet löytävät vielä uuden kymppaninkin, jos kuuluvat sopivasti Gaussin käyrän keskivaiheille tavallisuudessa, kuten luultavasti kuuluvatkin, kun perhe, työ ja omistusasunto löytyy.

Ikääntyminen, huolet ja kunnon rapistuminen on huomattavasti helpompi kohdata ja hyväksyä, kun on rahaa, perhe ja muita turvaverkkoja. Yksin pienessä kerrostaloyksiössä asuva köyhä nelikymppinen kokee todellisuutensa täysin toisenlaisena. Nuoruudessa oli vielä ihan ok köyhäillä ja harrastella kaikkea matalan tason toimintaa, kun kenelläkään ei oikein ollut rahaa tai vastuuta. Tilanne on täysin eri keski-ikäisen kohdalla. Siinä huomaa, että on jäänyt muista jälkeen eikä omassa elämässä olekaan mitään hyvää. Ihminen kasvaa ja kehittyy. Aikuinen ihminen ei voi elää kuten nuorempana. Ongelmat pitää ratkaista eri tavalla ja onnellisuus pitää hakea eri asioista. Kaikkein suurin ongelma on, että tietyn iän jälkeen ei asioita voi muuttaa tai parantaa. Nuorena ihminen voi hakea paikkaansa maailmassa ja poukkoilla eri suuntiin, koska tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä. Neljän kympin jälkeen ei enää suuntaa muuteta tai nousta kukoistukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä naisia, jotka luulee itsestään liikoja (merkki narsismista).

Nelikymppiset tätinaiset ovat rupsahtaneita jo aikoja sitten.

Kysymys kuului "miltä tuntuu", ei "miltä näyttää". Toki olen vähän rupsahtaneemman näköinen kuin kolmikymppisenä, mutta tuntemisessa ei ole eroa.

En muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä naisia, jotka luulee itsestään liikoja (merkki narsismista).

Nelikymppiset tätinaiset ovat rupsahtaneita jo aikoja sitten.

Nelikymppiset voivat näyttää kolmikymppisiltä. Monet ovat lapsettomiakin. Monet harrastavat liikuntaa. 

 

Miksei vaan voi näyttää 40v? En ymmärrä miksi ptiää aina copettaa ja yrittää nyättää 10v nuoremmalta. Sitäpaitsi ei sitä voisi kutienkaan ikuisesti pitää yllä.

Jotkut vaan näyttävät nuoremmilta kuin ovat. Eikä se nelikymppisenä ole edes vaikeaa vaikka joutuisi yrittämäänkin. 

Sen sijaan 60-70-vuotiaiden "kauneus"leikkauksia en ymmärrä. Monet ennen niin kauniit julkkisnaiset ovat pilanneet kasvonsa niillä operaatioilla. Muun muassa Hunter Tylo (Kauniiden ja rohkeiden alkuperäinen Taylor), Priscilla Presley. 

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä on sekin kiva puoli, ettei kiinnosta yhtään, vaikka kaikkia ei enää ulkonäöllisesti viehätäkään. Ulkonäön sijaan on paljon kiinnostavampia asioita, kuten ystäviä, harrastuksia, tapahtumia. 

Tämä on parasta. Tunnen itseni ja tiedän mitä haluan. Mulla on aikaa ja rahaa elää sellaista elämää kun haluan. Kehtaan ottaa töissä rennommin silloin kun tarvitsen hellittämistä. Osaan arvostaa omaa terveyttäni ja tarpeitani. Nuoruuden epävarmuudet ja pikkulapsiajan väsymys on nennyttä. Omasta lapsesta on kasvamassa fiksu nuori. Omien vanhempien tilanne toki huolettaa, varmaan hautajaisia pian tulossa, mutta sekin kuuluu elämään. 

Näin kuuskymppisenä voin todeta sen ajan olleen yleensä elämässä ja työelämässä todella mielenkiintoista ja tuottoisaa. Naisystäväni on nelikymppinen.

Olen nyt onnellisempi kuin nuorempana. Voin hyvin myös ruumiillisesti. Näen kyllä vaivaakin enemmän kuin nuorempana: syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa säännöllisesti.

En vielä ole alkanut nähdä selkeitä ikääntymismuutoksia ulkonäössäni. Olen työskennellyt sen eteen, että osaisin suhtautua ulkonäön vanhenemiseen hyväksyvästi ja rauhallisesti sitten kun se toden teolla alkaa.

Pystyn olemaan paljon paremmin läsnä hetkessä kuin nuorempana, jolloin monentasoinen turvattomuus aiheutti jatkuvan huolen. Oma koti ja vakituinen työ ovat yksi elementti, sitten vaikkapa ammattiosaaminen ja parempi käsitys siitä, miten asioita ylipäätään elämässä kannattaa hoitaa, toinen. Otetaan vakavammin. On tasapainoisempi olo kaikkiaan, mikä taas vapauttaa luovuutta ja iloa. Jaksan paremmin kuin koskaan niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Sitä ollaan niinkuin elämän jatkoajalla, minä ainakin, ihan kohta 50-vuotias. Ihmettelen, että täällä todellisuudessa saa olla mukana, ihmettelen mitä tämä kaikki oikeastaan edes on, kuinka täällä olemme. Huomaan, että moni on tähän ketjuun kirjoittanut tosi konkreettisista asioista kuten ura, auto, talo, ja sellaisia, tai että hävettää jos ei ole saavuttanut jotain. Mutta kun olemme kaikki kuolleita joidenkin vuosikymmenien päästä, mitä merkitystä sellaisilla asioilla on? Itse ajattelen että täällä saa hetken aikaa vielä olla, elämän juhlissa, tanssia mukana. Käydään leffassa, konserteissa, tai mitä kukakin tykkää tehdä, syödään hyvin, nautitaan auringonpaisteen lämmöstä iholla, tai leudosta tuulesta, musiikista, ulkoilutetaan koiria, tehdään kaikkea pientä mitä täällä tehdä saa. Se on minun oma kokemukseni tässä juuri kohta 50 v, että täällä saa olla hetken vielä ja tehdä kaikkea tätö pientä, josta voi, toivon mukaan, saada jonkinlaista iloa. Toki on isojakin haaveita, toiveita ja suunnitelmia vielä. Mutta tuo siis on minulle tullut 40-kymppisten myötä, että on tullut kaiken pohjalle kokemus, että hetken täällä ollaan, ja on se ihmeellistä tämä kaikki elämä, ja odotan jopa hiukan uteliana, mitä tämän jälkeen toispuoleisessa mahtaa edessä olla, jos jotakin siellä sitten onkin, toivottavasti kaikkea kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä. Lapsi muutti kesällä omilleen, miehen kanssa vakityö ja asunto kohta maksettu. Ainoa mikä kummastuttaa on kyselyt tehdäänkö vielä iltatähti, miksi ihmeessä tän vapauden pilaisi vauva-arjella? Seuraava vauva mitä hoidetaan on lapsenlapset jos sellaisia on tullakseen. Elämä on hyvin seesteistä. N40

Joo olis kyllä vihoviimeinen idea pyöräyttää vielä iltatähti tuossa vaiheessa. En ymmärrä sellaista, miksi aloittaa koko ~20 vuoden kasvatustyö uusiksi?