Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? Minulla oli nuoruudessa ihastus, mutta juttumme loppui 'lyhyeen' erittäin rumasti ja selvittämättä. Nyt olen kirjoittanut hänel
28.11.2024 |
Mitä mieltä? Minulla oli nuoruudessa ihastus, mutta juttumme loppui 'lyhyeen' erittäin rumasti ja selvittämättä. Nyt olen kirjoittanut hänelle 'kaiken' elämästäni tuon ajan jälkeen, kertonut taustastani jne... Ajattelen, että sitten hänellä on mahdollisuus arvioida mistä kohdallamme oli kysymys ja menikö kaikki niin kuin piti jne. Minulla on tästä itselläni erittäin hyvä olo - tuntuu aivan oikealta teolta. En tiedä lukeeko hän edes mitään tuosta ja miltä hänestä tuntuu - ehkä olen jopa häriöksi, ehkä hän ei halua kuulla minusta sanaakaan. Kuitenkin näin olen antanut hänelle ainakin mahdollisuuden 'tehdä tiliä omalta osaltaan'. En ole salannut mitään. Toivon kovasti että saisin häneltä vastaavaan. Mielestäni tämä on omaa itsetehtyä parisuhdeterapiaa ja parempi juttu kuin jonkun asiantuntijan luona, jonne emme ikinä mentäsi. Mutta mitä mieltä te olette - mitä ajatuksia tämmönen herättää? Voisiko suositella muillekin?
Kommentit (221)
En itse edes mieti mitään nuoruuden k-päisiä heiloja. Pitkä projekti jos kaikille rupeaisi kirjoittelemaan ja osa on niin tyhmiä, että saisin heistä vain uudestaan kiusaa ja päänvaivaa. Katse nykyhetkessä ja tulevaisuudesa. Tuntuisi myös todella oudolta saada joku tilinselvitys vanhalta heilalta hänen elämästään, ei oikein kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tämä mies, niin haluaisin kyllä lukea ajatuksiasi, Omallakohdallani syy oli omassa elämäntilanteessani, sekä sitoutumispelossa. Ei yhteen kirjeeseen kukaan kuole, teet niinkuin sydän sanoo.
Tässä on ketjun ainoa järkevä viesti.
Kiitos, kirjoitan vain miten asian itselleni kokisin, toki mitään vuodatusta en halua, asiat niinkuin ovat. Menneistä on helppo keskustella, koska sitä ei voi muuttaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuolevat joskus. Ehkä ne mieltä painavat asiat kannattaa itse kunkin sanoa ennen kuolemaa. Ja koska ei tiedä milloin kuolee, kannattaa tehdä se heti.
Ja sitten toinen osapuoli tekee itsarin sen takia, että olet saanut mieltäsi painavat asiat sanottua.
Jospa ne mieltä painavat asiat liittyvät kirjeen lähettäjän omiin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, eivätkä vastaanottajan syyllistämiseen hänen tekemisistään.
Kuka tässä on puhunut syyllistämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Sain pari vuotta eron jälkeen tälläisen tilityskirjeen vuosi suhteen päättymisen jälkeen. En ilahtunut. Kirje oli monta sivua pitkä. En lukenut ensimmäisiä riviä pidemmälle. En lukenut. Tuhosin kirjeen, en vain halunnut antaa sille ihmiselle enää mitään valtaa minuun. Empaattisena ihmisenä hieman tunsin syyllisyyttä siitä, kuinka kauan sen kirjoittamiseen oli varmasti mennyt aikaa. Eipä toisaalta tiennyt etten lukenut koko kirjettä. 4-5v. Eron jälkeen laittoi vielä viestiä. Siihen vastasin ja laitoin pisteen ilmoittamalla olevani suhteessa toisen kanssa. Sen jälkeen ei enää kuulunut mitään. Onneksi. Aikaa on nyt mennyt yli 30v. enkä tosiaan halua edelleenkään kuulla hänestä mitään, vaikka mitään pahaa hänelle en toivo.
N46
Oikein varmaanikin teit, tietenkin ottaen huomioon silloisen ikänne, ajatusten taso on saattanut muuttua. Mutta hyvä että käsittelit asian nopeasti.
Ihastus? Eihän se ole suhteessa olemista, eli mikään juttu! Erittakaa nyt tämä hyvät ihmiset!! Mutta kirjoittele kenelle haluat. Itse en kirjoittaisi, mutta jos kiinnostaa, kysy kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä saisin moisen kirjelmän, niin ajattelisin, ettei ihminen pelaa ihan koko pakalla. Päiväkirjan kirjoittamista voin suositella sinulle, mutta ei ole asiallista lähestyä tuolla tavalla jotain nuoruuden ihastusta. Jotenkin voisin ymmärtää, jos olisi kyse vaikka aviopuolisosta tai jostain pitkästä suhteesta. Mutta mitä ihmeen puitavaa on jossain vanhassa ihastuksessa, josta ei sitten tullutkaan mitään? Semmoista sattuu.
Samaa mieltä. Sitä varten ne terapeutit ovat, että heidän kanssaan voi puida asioita. Stalkkeri-vibathan tuosta tulee ilmaan muuta. Se on jonkinlaista väkivaltaa sekin, että tunkee toisen naamalle koko elämänsä pyytämättä.
En haluaisi vastaanottaa minkäänlaisia tilityksiä keneltäkään menneisyydestä enkä vastaisi niihin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa selittää miksi teki mitä teki, ehkä pyytää anteeksi ja ehkä yrittää korjata asiat paremmiksi niin kyllä haluaisin tuollaisen kirjeen vaikka vuosienkin jälkeen. Minä en olekaan joku sittemmin onnelliseen parisuhteeseen päätynyt tai entiseen rakastukseen nykyään nuivasti tai pelkkänä historiana suhtautuva kuten ilmeisesti suurin osa vastanneista, vaan joku, jota on jäänyt vaivaamaan menneet asiat ja joka edelleen rakastaa sitä ihmistä. Tuollainen kirje tai yhteydenotto välien korjaamiseksi olisi siis enemmän kuin tervetullut.
Sain juuri viime viikolla tuollaisen yhteydenoton entiseltä ystävältä. Oli kyllä hyvä muistutus siitä miksi jätin hänet taakseni.
Oman elämän ja vaikeuksien vuodattaminen muille ikään kuin velvoittaen heitä johonkin ei ole ok eikä normaalia. Tästä ystävyydestäkin oli jo yli 10 vuotta aikaa ja oli kuitenkin ystävyys, ap:n tapauksessa kyse on vain ihastus. Ei avioliitto tai edes seurustelu.
Mutta jos olet jo kirjeen lähettänyt, niin minkäpä sille enää mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa selittää miksi teki mitä teki, ehkä pyytää anteeksi ja ehkä yrittää korjata asiat paremmiksi niin kyllä haluaisin tuollaisen kirjeen vaikka vuosienkin jälkeen. Minä en olekaan joku sittemmin onnelliseen parisuhteeseen päätynyt tai entiseen rakastukseen nykyään nuivasti tai pelkkänä historiana suhtautuva kuten ilmeisesti suurin osa vastanneista, vaan joku, jota on jäänyt vaivaamaan menneet asiat ja joka edelleen rakastaa sitä ihmistä. Tuollainen kirje tai yhteydenotto välien korjaamiseksi olisi siis enemmän kuin tervetullut.
Kiitos! Tämä on lähinnä mitä minäkin ajattelen. Aika sama tilanne. Sitähän sanotaan että selvittämättömien juttujen päälle ei voi rakentaa uutta suhdetta vaan entisen suhteen asiat kantaa sinne mukanaan mitä suuremmassa määrin. Kauhulla ajattelen laastarisuhteita ja kaikenmoisia kulissiavioliittoja ja kotileikkejä joihin sitten hankitaan ne lapsetkin. Voi olla että Ap epäilee että kirjoituksen vastaanottaja on saattanut päätyä johonkin aivan karmeaan tilanteeseen - ehkä hän jopa tietääkin jotain. Ja ehkä hän on ollut itse nainen numero 1 jonka luokse ei miehellä ollut enää paluuta - vaikka mies olisi pyrkinyt. Ei voi tietää mitä Ap tietää. Riittää että hänellä on aavistuksia ja mahdollisia arveluita miehen tilanteesta. Jos hän välittää jollakin tasolla miehestä niin tietysti tekee jotain varsinkin jos asiat painavat hänen mieltään. Tekemättä jättäminen voisi jäädä huonommaksi vaihtoehdoksi. Kaikki eivät suhtaudu ihmissuhteisiinsa kuin kertakäyttötavaroihin. Nuoruudessa solmitut tutustumiset ovat aivan erilaisia kuin kypsemmässä iässä solmitut ystävyyssuhteet oli mistä suhteista tahansa kysymys. Ei tartte olla mistään syyllistämisestä kyse jos etsii ymmärrystä tapahtuneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihastus? Eihän se ole suhteessa olemista, eli mikään juttu! Erittakaa nyt tämä hyvät ihmiset!! Mutta kirjoittele kenelle haluat. Itse en kirjoittaisi, mutta jos kiinnostaa, kysy kuulumisia.
Ei kai ihastus sulje pois suhteessa olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?
Toivottavasti suurin osa kommentoijista on väärässä, ja ap:n vanha ihastus ilahtuu kirjeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietysti mitään syyllistä tarvitse etsiä jos haluat ymmärrystä tapahtuneeseen ja se vaivaa sinua. Mutta ymmärräthän että sinulla ei ole oikeutta puuttua toisten elämään tavalla miten viittaat. Sinun tekstistä tulee ilmi sellainen että toinen ei ole osannut mielestäsi tehdä valintaa, että katsot oikeudeksesi puuttua siihen. Se on todella suuresti huomiota herättävää. Se kuulostaa todella sairaalta.
Vierailija Se on jonkinlaista väkivaltaa sekin, että tunkee toisen naamalle koko elämänsä pyytämättä.
Ei vuosien jälkeen ole mitään syytä lähteä kaivelemaan menneisyyttä, koska "samaan virtaan voi astua vain kerran". Aika moni olisi nuoruuden ihmissuhteissa toiminut toisin, jos olisi ollut kristallipallo tai elettyä elämää takana jo vuosikymmeniä.
Käsittele asiaa itseksesi https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntijan-vinkit-nain-paaset-er…
Aloittajan kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Itselläni oli nuoruudessa seurustelusuhde, joka päättyi meistä riippumattomista syistä eli miehen perheessä tapahtui traumaattinen kuolemantapaus, joka vei kaiken kaaokseen, myös meidän suhteemme. No elämä jatkui ja avioiduin tahollani, sain lapsia jne. Minulle tuli ero ja eron jälkeinen parin vuoden seurustelusuhde, jonka päättymisestä oli kulunut pari kuukautta, kun sain yhteydenoton nuoruuden kumppanilta. Jonkin aikaa kirjoiteltiin ja sitten tavattiin kahvittelujen merkeissä. Kului taas hetki ja tapasimme ja siitä alkoikin suhde. Jotenkin me vain sovimme yhteen silloin ja sovimme yhteen nyt. Myönnän myös, etten ole koskaan rakastunut yhtä hurjasti kehenkään muuhun kuin häneen.
Aloittajana en kuitenkaan lähetttäisi mitään pitkään kirjettä, vaan lyhyen tunnustelevan mitä kuuluu -viestin.
Vierailija kirjoitti:
Ei vuosien jälkeen ole mitään syytä lähteä kaivelemaan menneisyyttä, koska "samaan virtaan voi astua vain kerran". Aika moni olisi nuoruuden ihmissuhteissa toiminut toisin, jos olisi ollut kristallipallo tai elettyä elämää takana jo vuosikymmeniä.
Käsittele asiaa itseksesi https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntijan-vinkit-nain-paaset-er…
Jos kyse on siitä, että haluaa nimenomaan sanoa sille toiselle jotain, niin eihän se sitten riitä että vain käsittelee asiaa itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti suurin osa kommentoijista on väärässä, ja ap:n vanha ihastus ilahtuu kirjeestä.
Heh. Tätäkin on alapeukutettu, eli jotkut oikein toivovat, että se kirjeen saaja ahdistuisi. :D
Jospa ne mieltä painavat asiat liittyvät kirjeen lähettäjän omiin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, eivätkä vastaanottajan syyllistämiseen hänen tekemisistään.