Meillä alkaa perhetyö. Onko se oikeasti jotain kyttäystä?

Vierailija kirjoitti:

^Meinaan ottaa perhetyöntekijän mukaan vaunulenkille. Se voi olla aika vauhdikasta menoa ja kestää pari tuntia :D Siis jos ei ole pirun kylmä.

ap

Eivät lähde vaunulenkille. Ei kuulu heidän toimenkuvaansa. Ikävä kyllä. He ovat "virka-ihmisiä", jotka luullakseni voivat löytää turvallisen ihmisen, joka vie vauvaa vaunulenkille, jotta saat itse levätä. Näin mun tuttavalla.

Voi hyvänen aika näitä kommentteja täällä :D 

Me saatiin neuvolasta perhetyöntekijä ekan lapsen kanssa kotiin, en enää tiedä miksi vai oliko ihan rutiinikäynti ekan lapsen kohdalla täälläpäin. Häneltä saatiin tosi käytännönläheisiä vinkkejä vauva-arkeen, tyylii pyysin näyttämään kapaloimisen tms. 

 

Mullakin on pitkä mt-historia ja todellakin kerroin siitä neuvolassa, mähän söin masennuslääkkeitäkin raskauden alettua ja oli todella tärkeää, että asiasta mainitsin. Sieltä sain keskusteluapua, jota ei julkiselta terveydenhuollolta saanut sekä apua lääkkeen lopettamiseen, jota terveyskeskukselta ei myöskään saanut (yritin kyllä). 

 

Perhetyöntekijän kanssa käytiin säännöllisesti vaunulenkeillä ja ulkoilutti se mun koiraakin samalla. Mukava tyyppi ja koin tosi hyväksi, että sai keskustella ulkopuolisen kanssa kaikesta mahdollisesta. 

 

Toisen lapsen kanssa saatiin vinkkejä vauvan nukkumiseen, vauvan mahavaivoihin, taaperon nukkumiseen, tahtojen taisteluihin jne kaikkea tosi käytännönläheistä. 

 

Ikinä en ole kokenut kyttäämistä ja usein me tavattiin muutenkin ulkona ilman, että hän edes kävi meillä sisällä. Hyvä vaan, ett tällaista on tarjolla! 

AP, pyysitkö itse jotain apua neuvolassa? Ei ammoisia nuoruuden toilailuja neuvolassa tivata, ei nyt suinkaan kannata itse ruveta kertomaan, että "juu, kyllä mulla päihdetaustaa on ja masistakin, muttei enää". Neuvolassakin voi tuosta se kuuluisa "huoli" herätä. Eri asia toki, jos olet siellä itse pyytänyt johonkin helppiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan kaikki julkisen puolen "apu" on yleensä sitä että paperilla näyttää hyvältä todellisen hyödyn ollessa aika olematon. Väsyin työssäni paljolti tästä syystä. Ei mulla ollut mitään todellisia mahdollisuuksia auttaa niitä ihmisiä. Vaihdoin alaa ja luojan kiitos se oli silloin vielä mahdollista, töitäkin löytyi

Tuo on niin totta. Kauniita sanoja paperilla. Käytännössä mitään oikeaa apua et saa. Sitten päälle syyllistetään asiakasta siitä, ettei hänen tilanteensa parane kaikesta annetusta "avusta" (lue kyttäämisestä ja kontrolloinnista) huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En erityisesti kokenut kyttäyksenä, mutta eipä siitä juuri oikeasti apuakaan ollut. Riippuu tosi paljon henkilöstä. Yksi käytti tilannetta hyväkseen ja ajoi työaikanaan omiakin asioitaan, vaikka näennäisesti oli auttavinaan minua. Yhden kanssa keskusteluista ja pohdinnoista oli kyllä apua, mutta hän sitten häipykin pian muhin hommiin.

Ei ne ihmisiä auta. Tuttu sosiaalityöntekijä soitti kotihoitoon kun lapsi oli kipeänä, että saisi hoitajan, no ei saanut kun tarjottiin perhetyöntekijää, jotka eivät lapsia hoida. Tärkeä meno olisi ollut mutta näin se kaupunki auttaa ihmisiä 

Miksi entiset kodihoitajat lopetettiin tai virat siis. 80- luvulla meillä oli usein, kun lapset sairasti. Ei maksanut mitään, jos päiväkotilapsesta kyse.

Ei kukaan enää suostuisi tekemään sellaista ympärivuorokautista orjatyötä mitä kodinhoitajat tekivät. 

Nykyään on lapsiperheiden kotipalvelu. Se on sitä käytännön apua, jota moni täällä peräänkuuluttaa. Tosin sieltä ei tulla hoitamaan kipeitä lapsia tai korvata päivähoitoa. Mutta tätä ne perhetyöntekijät voivat ehdottaa jos kaipaa sitä käytännön apua, eli lastenhoitoa ja yleensä pieniä kotitöitä. Sitä voi myös usein tilata itse ilman välikäsiä. Riippuu kai kunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuollaisia perhetuöntekijöitä on, jos heistä ei ole minkään siunaaman apua kellekään? Eikö toimet pitäisi tällöin lakkauttaa, jos nämä eivät oikeasti jalkaudu arjen avuksi, vaan todellakin istuvat perseellään mässyttämässä pullaa ja kyttäämässä? 😳

Tuon "istumisen" ymmärrän, jos kyseessä on tilanteen ja avun tarpeen kartoitus. Mutta mitä hyötyä siitä on pidemmän päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ap sossut valitettavasti käyttää niitä vanhoja masennus ja alkoholinkäyttöjä sua vastaan. Tuosta voi tulla pitkä ja kivinen tie.

Entä sitten kun palaan äitiyslomalta töihin ja isä jää vanhempainvapaalle?

ap

Sitten käyntiajat järjestetään sun työaikojen mukaan esim. aikaiseen aamuun, että pääsevät varmasti puhumaan sulle. Mies saa olla rauhassa sellainen sivustaseuraaja näissä palveluissa.

Just. Entäs siinä tapauksessa jos lähdetään vaikka korpeen eräilemään niin tuleeko siitä sitten jotain? Onko siinä kohtaa edes oikeutta lähteä perheen kesken metsälle ja mökille? Puututaanko tässä siis jo perusoikeuksiin ja mm. liikkumisvapauteen?

ap

Nyt haiskahtaa kyllä niin "kokeilematta p*skaa" -asenteelta, että tuskinpa teille on mitään hyötyä perhetyöstä, vaikka päällään seisoisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel kohti huostaanottoa.

Meitä on tässä kaksi fiksua vanhempaa ja lapsella on muutakin lähipiiriä. Ei kai silloin voida keksiä perustetta?

ap

 

Miksi teillä harrastetaan perhetyötä?

Ootteko tilanneet? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel kohti huostaanottoa.

Meitä on tässä kaksi fiksua vanhempaa ja lapsella on muutakin lähipiiriä. Ei kai silloin voida keksiä perustetta?

ap

No siellä onkin varmasti todella fiksuja vanhempia kun ei edes omasta jälkikasvusta kyetä huolehtimaan ilman että ulkopuolisten pitää puuttua asiaan

Riippuu niin paljon tilanteesta. Meille perhetyö tuli kun mies menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen. Toisella tuttavalla perhetyöntekijä käy koska lapsella vaikea fyysinen kehitysvamma. Kumpikaan ei liity millään tavalla vanhempien kykyyn huolehtia lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^Meinaan ottaa perhetyöntekijän mukaan vaunulenkille. Se voi olla aika vauhdikasta menoa ja kestää pari tuntia :D Siis jos ei ole pirun kylmä.

ap

Eivät lähde vaunulenkille. Ei kuulu heidän toimenkuvaansa. Ikävä kyllä. He ovat "virka-ihmisiä", jotka luullakseni voivat löytää turvallisen ihmisen, joka vie vauvaa vaunulenkille, jotta saat itse levätä. Näin mun tuttavalla.

Höpö höpö. Mrillä perhetyöntekijä vei lapset leikkipuistoon tai kirjastoon.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta ajasta masennuksesta toipumisen ja päihdekäytön lopettamisesta puhutaan? Muutama kuukausi tai vielä vuosi parikaan oireettomana ei ole kummassakaan tapauksessa kauheam pitkä aika ja oirehdintaa tai repsahdus voi tulla jos on ollut pitkäaikaista ja kovin vaikeaa oirehdintaa ja oikea päihdeongelma. Jos on sairastanut masennusta niin riski synnytyksenjälkeiselle masennukselle on todellinen. Mieluummin ottaa varman päälle ja on tukitoimet lähellä jo ennalta jos jotain tarviikin. 

Entisenä lasusossuna sanoisin että aiemmat mt-ongelmat tai päihdeongelmat eivät tietenkään saa leimata, ja näistä huolimatta voi onnistua vanhempana tosi hyvin, paremmin kuin ikänsä terveenä olleet ihmiset. Mutta realiteetti on että lapsen saaminen on raskasta ihan univajeen, hormonien, muuttuvien perheroolien ja kuormituksen takia ja siksi tulee huomioida vanhemman terveydelliset tekijät mikäli herkkyyttä mt-ongelmille on aiemmin ollut. Siihen että onko

Kun psyyken ongelmat on käsitely, niin normaali elämä tuntuu hyvin helpolta. Ei se kerro mistään "heikkoudesta" tai alttiudesta yhtään mihinkään. Traumaattiset tapahtumat voivat osua kenelle tahansa. Kun niistä pääsee ylös, niin normaali elämä ei paljoa hetkauta. Paljon enemmän nuo joilla ei mitään ongelmia ole koskaan ollut helisevät tavallisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En erityisesti kokenut kyttäyksenä, mutta eipä siitä juuri oikeasti apuakaan ollut. Riippuu tosi paljon henkilöstä. Yksi käytti tilannetta hyväkseen ja ajoi työaikanaan omiakin asioitaan, vaikka näennäisesti oli auttavinaan minua. Yhden kanssa keskusteluista ja pohdinnoista oli kyllä apua, mutta hän sitten häipykin pian muhin hommiin.

Ei ne ihmisiä auta. Tuttu sosiaalityöntekijä soitti kotihoitoon kun lapsi oli kipeänä, että saisi hoitajan, no ei saanut kun tarjottiin perhetyöntekijää, jotka eivät lapsia hoida. Tärkeä meno olisi ollut mutta näin se kaupunki auttaa ihmisiä 

Miksi entiset kodihoitajat lopetettiin tai virat siis. 80- luvulla meillä oli usein, kun lapset sairasti. Ei maksanut mitään, jos päiväkotilapsesta kyse.

Tunsin näitä kodinhoitajia ja eivät todellakaa yötöitä teneet, mutta hyvä, jos nykyäänkin on joku vastaava mahdollisuus, vaikka näitä palstoja lukiessa kukaan ei kai tiedä niistä. Onko tarkoitus, ettei niistä tiedoteta, että kukaan ei osaisi pyytää apua👹.

En tiedä, mihin tämä kommentti menee, kun lainaustoiminta kusee foorumilla🤨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel kohti huostaanottoa.

Meitä on tässä kaksi fiksua vanhempaa ja lapsella on muutakin lähipiiriä. Ei kai silloin voida keksiä perustetta?

ap

Kaksi fiksua vanhempaa ja lähipiiri. Mihin ihmeeseen tarvitsette perhetyötä?  

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti täytyy sanoa että ovat kyllä pääosin usein vaan kyttääjiä jotka tulevat jauhamaan aivan turhaa paskaa ja viemään arjesta aikaa jonka voisi käyttää johonkin muuhunkin kivaan ja järkevään. Kunnalla ei olekaan oikein muuta apua tarjotakaan lapsiperheille kuin tuota perhetyötä ja jos on jo ennestään kokenut ettei mitään hyötyä siitä ole niin eipä ole muutakaan tarjota.

En itse ole nähnyt siinä mitään järkeä että tulevat vaan istumaan sohvalle ja kertomaan samat asiat mitä on itse miettinyt. Konkreettista apua ei ole, ei ole apukäsiä siihen että saisit esimerkiksi käydä hoitamassa asioita sillä välin kun ovat käymässä ja katsoa lapsia sen aikaa. Ymmärrän että joissain vaikeissa tilanteissa niinkun päihdevanhempien perheissä saattaa olla apua tuosta. 

Minun mielestä silti turhaa käyttää aikaa siihen lätinään ja perhedynamiikan kyttäykseen jos on oikeasti tarve vaikka lapsivapaalle että jaksai

Lastensuojelun kauttakin (onko sitten paikkakuntakohtaista eroa) on ollut olemassa perhetyötä (osahan on yksityisten palvelun tuottajien kautta; ei varmaankaan kuitenkaan suoraan ensimmäisenä vaihtoehtona edes erityislapsiperheisiin ), joka auttaa joissain käytännön asioissa, kun perheellä ei ole muuta tukiverkostoa riittävästi.

Harmi, että MLL:n lastenhoitopalvelukin loppuu. Niitä maksuja on kuulema voitu joskus maksaa lastensuojelunkin kautta, kunhan perheet on ne ensin itse MLL:lle maksaneet. Eli aiemmin on lastensuojelulla ollut tuokin keino auttaa perheitä niissä kohtaa, mihin perhetyön resurssit ei ole taipuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En erityisesti kokenut kyttäyksenä, mutta eipä siitä juuri oikeasti apuakaan ollut. Riippuu tosi paljon henkilöstä. Yksi käytti tilannetta hyväkseen ja ajoi työaikanaan omiakin asioitaan, vaikka näennäisesti oli auttavinaan minua. Yhden kanssa keskusteluista ja pohdinnoista oli kyllä apua, mutta hän sitten häipykin pian muhin hommiin.

Ei ne ihmisiä auta. Tuttu sosiaalityöntekijä soitti kotihoitoon kun lapsi oli kipeänä, että saisi hoitajan, no ei saanut kun tarjottiin perhetyöntekijää, jotka eivät lapsia hoida. Tärkeä meno olisi ollut mutta näin se kaupunki auttaa ihmisiä 

Miksi entiset kodihoitajat lopetettiin tai virat siis. 80- luvulla meillä oli usein, kun lapset sairasti. Ei maksanut mitään, jos päiväkotilapsesta kyse.

Ihmetteleehän joskus tk lääkärikin sitä, että eikö mitään apua ole perheille silloin, kun perheissä sairastellaan. Vanhempi sairaana ja yksi tai useampi päivähoitoikäinen kotona terveenä voi olla perheissä joskus haasteena. Jotkut perhetyöt (kun tarve satunnainen, eikä jatkuva) voi joinain päivinä taipua lapsen päiväkotiin vientiin ja hakuun, kun ei ole muita tuttuja lähellä, jotka voi auttaa siinä asiassa perhettä. Nykytilannetta en tiedä

Vierailija kirjoitti:

Olemme myös muuttamassa ensi vuoden puolella Suomen sisällä toiseen kaupunkiin. Tuleekohan siitäkin ongelma?

ap

Jos perhetyölle nähdään tarvetta niin hyvähän sen on jatkua toisellakin paikkakunnalla, mikäli siihen resurssit järjestyy. On mahdollista, että kieltäytymisestä toisella paikkakunnalla jatkuvasta työskentelystä saattaa lastensuojelu tehdä omia pohdintoja siitä, että peitteleekö perhe jotain. (On myös tilanteita joissa alkoholin käyttöä peitellään ja siitähän ei tietenkään ole kyse kaikkien paikkakunnalta toisten muuttajien kohdalla )

Yritä suhtautua positiivisesti. Jos ei kemiat kohtaa sosiaalityöntekijän kanssa niin pahimmassa tapauksessa pysyt vaan rauhallisena ja pyydät työntekijän vaihtoa. Jos sulla ja vauvalla oikeasti on asiat hyvin, on hyvin epätodennäköistä että kukaan mitään huostaanottoja ehdottaa. Tärkeintä on että pysyt rauhallisena ja luotat että asiat hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi perhetyöntekijä sairauteni pahenemisvaiheen takia kerran viikkoon auttamassa ja juttelemassa/neuvomassa.

Silloin oli ihan positiivinen juttu ainakin meillä. Siitä on kyllä jo aikaa 15 vuotta, joten voi olla paljon muuttunut.

Hyvä kuulla, että kokemuksia on positiivisiakin. En kyllä tiedä tarvitsenko kovin tiiviisti apua. Aika selkeät rutiinit meillä on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^Meinaan ottaa perhetyöntekijän mukaan vaunulenkille. Se voi olla aika vauhdikasta menoa ja kestää pari tuntia :D Siis jos ei ole pirun kylmä.

ap

Eivät lähde vaunulenkille. Ei kuulu heidän toimenkuvaansa. Ikävä kyllä. He ovat "virka-ihmisiä", jotka luullakseni voivat löytää turvallisen ihmisen, joka vie vauvaa vaunulenkille, jotta saat itse levätä. Näin mun tuttavalla.

Onko ulkoilun tavoitteena se, ettei perhetyöntekijät näe sitä, ettei kotona ole jaksettu siivota riittävästi (mikä on riittävää järjestystä tai siivouksen määrää lapsiperheissä; siitäkinhän voi olla monenlaista mielipidettä nykyään ). 

Meillä tuli hetkellinen kriisi yllättäen perheessä ja saimme perhetyöntekijän käymään noin kerran viikossa parin kuukauden ajan. Olin yksin silloin ja hänestä oli minulle suuri keskusteluapu hädän keskellä. Lapsille toi joka kerta askarreltavaa tai herkkuja. Huolehti että olin itse muistanut syödä ja nukkua. Toi hesen ruokaa koko perheelle kun olin sairaana. Muistutti aina että hänellä on 50e käytettävissä joka kuukausi perheemme hyväksi. Osti esim ruokalahjakortteja sillä. 

Kun tilanne normalisoitui niin perhetyö lopetettiin. En kokenut kyttäämisenä tai huonona asiana. Tämä siis tänä vuonna. 

On minulla yli 10 vuoden takaa kokemus muutamasta perhetyöntekijän käynnistä, ja sillon koin kyseisen henkilön toiminnan ja keskustelut negaativis sävytteisenä. Lopetettiin se palvelu alkuunsa silloin kun siitä ei hyötyä ollut ja henkilökemiat ei kohdanneet kyllä alkuunkaan. Tarvettakaan ei ollut mutta halusivat varmistaa että perheessä kaikki ok. Niinkuin olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^Meinaan ottaa perhetyöntekijän mukaan vaunulenkille. Se voi olla aika vauhdikasta menoa ja kestää pari tuntia :D Siis jos ei ole pirun kylmä.

ap

Eivät lähde vaunulenkille. Ei kuulu heidän toimenkuvaansa. Ikävä kyllä. He ovat "virka-ihmisiä", jotka luullakseni voivat löytää turvallisen ihmisen, joka vie vauvaa vaunulenkille, jotta saat itse levätä. Näin mun tuttavalla.

 

 

Onko ulkoilun tavoitteena se, ettei perhetyöntekijät näe sitä, ettei kotona ole jaksettu siivota riittävästi (mikä on riittävää järjestystä tai siivouksen määrää lapsiperheissä; siitäkinhän voi olla monenlaista mielipidettä nykyään ). 

Ei kyllä ole liian sotkuista kun siivotaan säännöllisesti. Suostuin perhetyöhön kun sitä ehdotettiin, mutta perusteet sille ovat mielestäni edelleen epämääräiset.

ap