Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla melkein 70-vuotiaana vuokralla yksiössä?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Saimme hiljattain anoppivainaan kerrostaloasunnon myytyä. Jossain vaiheessa oli harkinnassa, että olisimme pistäneet sen vuokralle, joten kartoitin lähivuosien vuokrapyyntiä vastaavista asunnoista samassa talossa ja lähistöllä. Asunnon yhtiövastike oli melkein 400, tyypillinen vuokrataso vastaavista 450 euroa. Selitätkö vielä, miksi anopin kannatti asua pienellä eläkkeellä kituuttavana omistusasujana loppuun asti sen sijaan että olisi ottanut myynnistä sen n. 120 000 ja maksellut 50 euroa enemmän kuukaudessa vuokralaisena?
No ensinnäkin 120 000 euroa on lopulta aika pieni rahasumma, se riittää neljän ja puolen sadan euron vuokraan vain 22 vuoden ajaksi. Tässä keskustelussa on puhuttu pääasiassa 70-vuotiaista joten jos ajatellaan että 70-vuotias myy sen arvoisen asuntonsa niin hän on 92-vuotiaana maksanut asuntonsa arvon verran vuokraa vuokranantajalle eli käytännössä menettänyt
Miksi omaisuuden pitäisi jäädä perillisille? Kaikilla ei edes ole perillisiä. Olet siis juuri näitä kiilusilmäisiä omaisia jotka vahtaavat että vanhus ei vaan saa käyttää senttiäkään rahoistaan itseensä kun kaiken pitää päätyä itselle.
Ja aivan pähkähullu lähtökohta olettaa että jonkun 120 tonnin varallisuuden päällä pitäisi vielä seitsemänkymppisenäkin vaan maata vain siksi että sattuisi ehkä elämään yhdeksänkymppiseksi. Ylivoimaisesti suurin osa ei elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä. Miltä tuntuu olla vauvana äidin sylissä? Varmaan ihan turvalliselta ja jeessiltä
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten sun katsantokannassa kunniakkaampaa, että asuu vanhempiensa ostamassa kolmiossa viiskymppisenä ihmisenä... On ainakin niin kun omaisuutta vai.... Ja talo jossa se kämppä on vanha elementtitalo, jonka käyttöikä voi hyvinkin olla piankin jo lopussa. Mut siis juu, viiskymppinen tykkää että ei ainakaan ole persaukinen!
Mä asun ihan itse maksetussa kolmiossa ja perintönä saan 75% kauttaaltaan remontoidusta omakotitalosta. Luultavasti siinä kohtaa vaihdan asuntoa ja autan lapset opintolainoistaan.
Suotta halveksit avaria, hyvin suunniteltuja neukkukuutioita, joiden pihatkin on kaunista puistoa ja palvelut vieressä.
Kaikkia rakennuksia pitää huoltaa ja remontoida. Myös sitä hometaloasi muuttotappioisessa maaseutukunnassa.
Mammonanpalvonta on tiensä päässä. Monikaan 80-vuotias ei halua asua 200 neliön lättänässä vaan kun ei mene ok-tönö kaupaksi eikä paukut riitä elämänmuutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Helpottavalta tuntuisi, mutta en saa miestä luopumaan mistään. Ollaan kusessa kaikkien talojen ym juttujen kanssa🤨
Mulla oli sama juttu mutta ei kiinteistöjä sen sijaan tavaraa. Mies hamstrasi koko ajan uutta, ja minä hävitin tavaraa. Lopulta kävi niin että asuntomme oli täynnä miehen varusteita. Minä sitten lähdin ja muutin pieneen ja halpaan kaksioon kamoineni. Mies jäi isoon kotiin, ja edelleen hankkii uutta roinaa vaikka ollaan 70 vuotiaita. Lapset kauhuissaan mitä he tekevät jos isä kuukahtaa, kun sitä tavaraan on lattiasta kattoon 120 neliön asunnossa. Sairaus se tuokin, hamstraamispakko. Ei erottu mutta muutettiin erilleen, ja olen hyvin vapautunut
Voi että mä unelmoin elämästä halvassa pienessä vuokrayksiössä jossa ei ole yhtään turhaa tavaraa. Kaiken rahan saisin käyttää matkusteluun ja vaikka ravintoloissa syömiseen.
Miehen sain jo pihalle ja vielä pitäis saada nuo lähes aikuiset lapset pois unelmani tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saimme hiljattain anoppivainaan kerrostaloasunnon myytyä. Jossain vaiheessa oli harkinnassa, että olisimme pistäneet sen vuokralle, joten kartoitin lähivuosien vuokrapyyntiä vastaavista asunnoista samassa talossa ja lähistöllä. Asunnon yhtiövastike oli melkein 400, tyypillinen vuokrataso vastaavista 450 euroa. Selitätkö vielä, miksi anopin kannatti asua pienellä eläkkeellä kituuttavana omistusasujana loppuun asti sen sijaan että olisi ottanut myynnistä sen n. 120 000 ja maksellut 50 euroa enemmän kuukaudessa vuokralaisena?
No ensinnäkin 120 000 euroa on lopulta aika pieni rahasumma, se riittää neljän ja puolen sadan euron vuokraan vain 22 vuoden ajaksi. Tässä keskustelussa on puhuttu pääasiassa 70-vuotiaista joten jos ajatellaan että 70-vuotias myy sen arvoisen asuntonsa niin hän on 92-vuotiaana maksanut asuntonsa arvon verran vuokraa vuokranantajalle eli käytännössä menettänyt
Länsimaissa suunnilleen 75% ihmisistä kuolee ennen 90-vuotispäiväänsä, ja julkisen soten alasajon myötä jatkossa todennäköisesti vielä useampi, joten on kyllä aika hellyyttävän naiivi lähtökohta elämänsä ehtoopuolella säästää kaikki varallisuus sitä varten että on sitten varmasti lähes satavuotiaana dementikkona jotain millä mällätä.
Miksi omaisuuden pitäisi jäädä perillisille? Kaikilla ei edes ole perillisiä. Olet siis juuri näitä kiilusilmäisiä omaisia jotka vahtaavat että vanhus ei vaan saa käyttää senttiäkään rahoistaan itseensä kun kaiken pitää päätyä itselle.
Ja aivan pähkähullu lähtökohta olettaa että jonkun 120 tonnin varallisuuden päällä pitäisi vielä seitsemänkymppisenäkin vaan maata vain siksi että sattuisi ehkä elämään yhdeksänkymppiseksi. Ylivoimaisesti suurin osa ei elä.
Minun mielestäni jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. En tosin kannusta ketään lahjoittamaan rahojaan vuokranantajalle, jos ei ole pakko. Myöskään sitä haluaisin että pörriäiset vievät vanhusten rahat, ennemmin perilliset kuin pörssiyhtiöt. Tottakai kaikista mieluiten hyvä vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä omaisuudesta voi tulla myös vankila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottavalta tuntuisi, mutta en saa miestä luopumaan mistään. Ollaan kusessa kaikkien talojen ym juttujen kanssa🤨
Mulla oli sama juttu mutta ei kiinteistöjä sen sijaan tavaraa. Mies hamstrasi koko ajan uutta, ja minä hävitin tavaraa. Lopulta kävi niin että asuntomme oli täynnä miehen varusteita. Minä sitten lähdin ja muutin pieneen ja halpaan kaksioon kamoineni. Mies jäi isoon kotiin, ja edelleen hankkii uutta roinaa vaikka ollaan 70 vuotiaita. Lapset kauhuissaan mitä he tekevät jos isä kuukahtaa, kun sitä tavaraan on lattiasta kattoon 120 neliön asunnossa. Sairaus se tuokin, hamstraamispakko. Ei erottu mutta muutettiin erilleen, ja olen hyvin vapautunut
Voi, kiinnostavaa että joku on tehnyt näin, olen nimittäin miettinyt tätä vaihtoehtoa itsekin. Ollaan nelikymppisiä, miehestä en haluaisi erota mutta on aivan toivotonta yrittää elää samassa taloudessa kaikkea keräilevän hamstraajan kanssa kun itse on minimalisti, vähään tyytyvä ja ylipäätään järkevä rahankäyttäjä. (Ja avioehto muuten on, sattuneesta syystä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä mitään, nauttia sitten vuokralla asuessa omistusasunnon myynnistä saaduista rahoista.
Vaihtoehto tuokin omistusasumiselle eläkkeellä.
Vaikka kyllä silti fiksumpaa on asua loppuun asti velattomassa yksiössä, kuin muuttaa vuokralle.
Hyvin harvoin ne kämpät on edes velattomia, aina tulee milloin mitäkin remonttia ja ne rempat ei todellakaan ole ilmaisia. Ymmärrän hyvin että moni asuu nykyään tyytyväisenä vuokralla.
Hyvältä. Liian isoksi jäänyt omistusasunto hiipuvalta paikkakunnalta saatu myytyä eikä jäänyt riesaksi perijöilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista olen minäkin suunnitellut. Mitä sitä vanhetessaan tekee isoilla neliöillä, kakarat vaan kuvittelee että äidin asunto on joku heidän romujen säilytyspaikka. Myyn koko talon .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että mä unelmoin elämästä halvassa pienessä vuokrayksiössä jossa ei ole yhtään turhaa tavaraa. Kaiken rahan saisin käyttää matkusteluun ja vaikka ravintoloissa syömiseen.
Miehen sain jo pihalle ja vielä pitäis saada nuo lähes aikuiset lapset pois unelmani tieltä.
Jos tästä haaveilet niin suosittelen elämistä velattomassa omistusasunnossa, silloin jää eniten rahaa muuhun käyttöön. Vuokra on useimmiten karkeasti vähintään tuplat yhtiövastikkeeseen verrattuna
Vanhemmilla on ollut omakotitalo ja useampi sijoitusasunto. Eivät jaksaneet hoitaa omakotitaloa tai huolehtia vuokra-asuntojen vuokraamisesta. Lähes kaikki on myyty ja rahat sijoitettu ja äiti asuu nyt vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
Aion muuttaa eläkkeellä yksiöön keskustaan ja käyttää rahani matkusteluun talvella Etelään.
Minnulla lähes sama kuvio, mutta rahani käytän lähinnä sukulaisten tapaamiseen, Suomeen matkustaen, muualla kun asun. Ihan hieno kuvio. Joskus toki teen muitakin matkoja.
t. Äitimummianoppi, 68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä useampi idiootti kommentoija kuvittelee, että ainoa vaihtoehto vuokrayksiölle on omakotitalo.
#huutonaurua
Aika moni vuokralle muuttanut 70-vuotias on muuttanut vuokralle nimenomaan siksi, että on luopunut omakotitalosta eikä ole katsonut tarpeelliseksi ostaa enää muuta omistusasuntoa.
Sanoisin että on suorastaan tyhmä ratkaisu muuttaa omasta asunnosta vuokralle lukuun ottamatta sellaista tilannetta, että vuokra-asunnon omistaja olisi esimerkiksi oma lapsi. Vuokra-asunto kun tulee aina kalliimmaksi kuin oma.
Sulle ei ilmeisesti nyt millään hahmotu tosiasia se että elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen EI TARVITSE enää kartuttaa sitä omaisuutta enää mitään tai ketään varten. Se ei merkitse tuon taivaallista jos vu
Se on juuri näin.
Ja usein saa muuttaa vielä valmiiksi remontoituun asuntoon, keskelle kaupunkia, palveluiden ääreen.
Sillä, että asuu vuokralla on monia hyviä vaikutuksia, on vapaus lähteä vaikka vanhainkotiin, eikä ole kunta kynimässä omaisuutta, mistä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeelle jäädessä myyn asuntoni ja jään sitten vuokralle. Toivottavasti vaan saan asuntoni myytyä.
Yks tuttu pariskunta teki näin kans. Omaisuutta on. Viihtyvät vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion muuttaa eläkkeellä yksiöön keskustaan ja käyttää rahani matkusteluun talvella Etelään.
Minnulla lähes sama kuvio, mutta rahani käytän lähinnä sukulaisten tapaamiseen, Suomeen matkustaen, muualla kun asun. Ihan hieno kuvio. Joskus toki teen muitakin matkoja.
t. Äitimummianoppi, 68
Erittäin fiksua käyttää rahaa elämiseen, omistusasunto ei ole mikään automaattinen tie onneen, päin vastoin. Edesmennyt anoppini osti oman osakkeen kun jäi eläkkeelle, ja ihan suoraan sanottuna en tiedä oliko siitä asunnosta hänelle muuta kuin stressiä.
Saanko vastata, vaikka olen jo yli 70-vuotias ja asun vuokralla kaupungin omistamassa kaksiossa? No, vastaan kuitenkin: Ihan siedettävältä tuntuu. Parina viime vuotena on taloissa uusittu julkisivut ja vesikatot sekä tehty täydelliset keittiö- ja kylpyhuoneremontit. Lisäksi on huollettu ikkunoita ja ovia. Mikään näistä ei ole maksanut minulle mitään, vuokrakin on noussut hyvin kohtuullisesti. En uskalla edes ajatella, mitä kaikki tämä olisi maksanut omistusasunnossa.