Kosiiko joku oma-aloitteisesti

Ei koskaan. 

Musta tuntuisi oudolta jos ei olisi ikinä keskusteltu kihloista ja sitten toinen kosisi. Itse en ainakaan kosisi, jos en edes tietäisi haluaako toinen että kositaan. Ollaan seurusteltu niin pitkään että jos toinen ottaisi puheeksi kihlat niin saattaisin ottaa sen jo kosimisena ja sanoa että mennään vaan kihloihin jos toinen haluaa kihloihin. Mulle ei kihlat ole niin tärkeä asia että ottaisin puheeksi kun en halua aloittaa keskustelua sanomalla että en tiedä haluanko koskaan haluatkohan sä.

En keskustellut mutta ajattelin että ei hänellä mitään sitä vastaankaan ole. Yhdessä oltiin oltu vuosi josta melkein koko ajan asuttu yhdessä joten tuntui kyllä että ihan vakavissaan ollaan. Molemmilla haaveissa myös perhe joten tuntui aika luonnolliselta että edetään suhteessä menemällä kihloihin.

Nämä yllätyskosinnat ovat amerikkalaisesta populaariulttuurista tuttua hapatusta, eivätkä ne kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Pitäisin heikkolahjaisena sellaista ihmistä, joka polvistuu yllättäen Särkänniemessä sormus kourassa häkeltyneen kumppaninsa eteen.

Lähisukusi kuulostaa melkoisen juntilta poruklta. Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä seitsemän vuotta, eikä kukaan ole koskaan ilmaissut, että meidän pitäisi mennä kihloihin tai naimisiin. Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei asia kuulu heille pätkän vertaa, ja että muut osaavat kyllä itse solmia sellaisia suhteita kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Nämä yllätyskosinnat ovat amerikkalaisesta populaariulttuurista tuttua hapatusta, eivätkä ne kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Pitäisin heikkolahjaisena sellaista ihmistä, joka polvistuu yllättäen Särkänniemessä sormus kourassa häkeltyneen kumppaninsa eteen.

Okei eli jonkinlaista pohjustusta kosinnalle olisi suotavaa tehdä ennen kuin menee möläyttelemään mitään :) 

Kannattaa ennemmin avata keskustelu siitä, kiinnostaako avioliitto noin yleensä ja onko toinen miettinyt, että tämä suhde voisi kehittyä sitä kohti. Kihlautuminen itsessään ei ole se merkitsevä juttu.

Mieti mitä itse haluat romanttisilta ja seksisuhteiltasi. Elämää ei tarvitse elää jonkin konservatiivisen kaavan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä yllätyskosinnat ovat amerikkalaisesta populaariulttuurista tuttua hapatusta, eivätkä ne kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Pitäisin heikkolahjaisena sellaista ihmistä, joka polvistuu yllättäen Särkänniemessä sormus kourassa häkeltyneen kumppaninsa eteen.

Kaikkein valkoroskaisin kosinta on kosia jossain jääkiekko-ottelussa 😂

Kertokaa miten teitä on sitten kosittu! Minulle tuli kyllä yllärikosinta ihan puskista eikä se ollut minkään amerikkalaisen mallin mukainen. Siitä on niin kauan että ei täällä mikään amerikkalainen kulttuuri silloin vaikuttanut. Sen sijaan en ihmettelisi vaikka joku 'lähipiiri' olisi saanut tietää juttuumme liittyvistä tapahtumista ja sanonut miehelle, että kuules nyt tossa on kyllä nyt paikka käyttäytyä kuin kunnon mies ja mennä kosimaan tyttöä. Se olisi kyllä ollut hyvä ja olen kyllä niin vanhanaikainen että mielestäni avioliitto kyllä kuuluu suvulle ja naisen tarttee sopia suvun ympyröihinkin eikä vain pariskunnan omiin. Mutta tämä kaikkihan on mennyt ihan haisuksi sotien jälkeen syntyneiden sukupolvien maailmassa. On sitten ollut jokunen muu mies myöhemmin, mutta tuntematta heidän perheitään voin arvella, että heidän sukuihinsa en olisi sopinut. Ihmisillä ei enää edes ole kunnon sukuja joihin ketään liitetään - kaikki vaan irrallista - ja pienemmässä tai enemmässä määrin ties mitä 'parisuhdehömppää'... partneri voidaan heittää laidan yli heti kun pienikin pilvi tai jonkun muun ihmisen ja tuntemattoman sukupuolielimet ilmestyy taivaankaarelle...