"Pitääkö" lapsen kanssa käydä luistelemassa, uimassa, hiihtämässä tms

Mutkun mä en haluuuu! Huutaa lapsi ja vanhemmat. Sitten nykylapset on näitä uusavuttomia lylleröitä. Itse olen mukavuudenhaluinen sohvaperuna mutta lapsille on kaikki perustaidot opetettu ja tuettu ja mahdollistettu hyvät harrastukset ja heistä tulikin urheilullisia ja liikunnallisia ihmisiä ja eivät istu pelkästään perse homeessa soffalla. Kai omista lapsista olisi hyvä tehdä parempi ihminen kuin itse on?

Oltaisiin viety jäälle ja ladulle, mutta lasta ei kiinnostanut yhtään harjoitella hiihtoa tai luistelua, tuli aina raivo ja vitutus. Siksi on niissä nyt lähes aikuisena aika huono, tosin en itsekään ole mikään taitava. :D Emme ole omistaneet talviliikuntavälineitä enää vuosiin, ei nappaa nuo oikein. Uimassa käydään kyllä kylpylöissä talvella ja järvissä kesällä. Ja muu liikunta, kuten ulkoilu kävellen/pyörällä/koiran kanssa tai ilman sekä kuntosali kyllä jaksatavt innostaa meitä kaikkia edelleen.

Uimahallit on inhottavia (on hyvin paljon kokemusta).

Itse opin uimaan järvivedessä kesällä ja niin myös meidän lapset, vaikka uimahallissakin käytiin jossain vaiheessa usein. Käyn myös avannossa, joten talviuinti ei ole tyystin poissuljettu asia, vaikken u-halleihin enää ikinä menekään.

Omat luistimet sain vasta viidennellä luokalla ja opin luistelemaan hyvin, koska halusin.

Hiihtäminen on terveellinen tapa liikkua, joten kyllä kannattaa opettaa lapselle.

Uimaan pitää opettaa, ja Suomen kesät on sen verran lyhyet, että harvat luonnonvesissä puljaa riittävästi oppiakseen. Uimahallissa olisi myös opetettava käyttäytymään ja toimimaan oikein, että osaa sitten koulu-uinneissa. Uimakoulu on toki hyvä vaihtoehto, jos ei kertakaikkiaan voi itse mennä sinne halliin uimaan (tai ei osaa itse opettaa). 

Lapsen etu olisi myös tarjota mahdollisuus kokeilla luistelua, ja sään salliessa sitä hiihtoakin, jo ennen kouluikää, ei ole kiva olla se joka ei ollenkaan osaa. 

Mielestäni ei välttämättä, mutta etenkin uimataito tässä maassa on ihan älyttömän tärkeä, eikä se koulun 3 x vuosi siihen riitä. Tämän voi hoitaa laittamalla lapsen uimakouluun.

Meillä lapsi on jo käynyt uimakoulun, luistelukoulun ja hiihdon alkeiskurssin (sukset sai vuokrattua, ei tarvinnut omia). Luistelemassa ja uimassa on käyty myös yhdessä, mutta ei siinä määrin, että lapsi olisi nämä taidot vain niillä oppinut.

Sekä hiihtoa että jääkiekkoa halusi alkeiskurssien jälkeen yhden kauden harrastaa, mutta niihin nyt periaatteessa olisi varmasti koulunkin opetus riittänyt, ei ne niin tärkeitä taitoja loppupeleissä ole, jos muuten on liikunnallinen. Mutta se uimakoulu oli kyllä ihan ehdoton, nyt kun osaa oikeasti uida niin on mielestäni riittänyt taidon kehittäminen ja ylläpitäminen satunnaisilla uimahallireissuilla ja niillä koulu-uinneilla.

Vaikka et uimisesta pidä, opeta se taito lapselle. Se on henkiinjäämistaito.

Suomessa on tuhansia järviä..

Ja vaikuttaa se lapsen itsetunnon kehitykseen ja oman kehon hallintaan.

Muskari on myös hyvä harrastus, mutta on hyvä myös huomioida se, että ehkä lapsi onkin enemmän liikunnallinen. Ne taidot pääsekään kehittymään, jos ei saa harrastaa.

Kumpa vanhempani olisivat laittaneet minut jotain joukkuelajia harrastamaan. Olen sisäänpäin suuntautunut, mutta tiedostan, että joukkuelajin harrastaminen olisi kehittänyt itsetuntoani ja ihmissuhdetaitojani, jotka vielä aikuisiälläkin ovat jääneet vajavaisiksi, koska olin koulussa kiusattu ja yksinäinen.. joten vietin paljon aikaa yksin ja sama jatkuu vielä aikuisiälläkin, koska olen hakeutunut etäopiskeluun jne..

Haluan tarjota lapselleni parhaat eväät, jotta hän pärjää elämässä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Sain itse harrastaa hiihtoa, uintia ja luistelua lapsena vanhempieni seurassa, mutta ei sekään ihan riittävää ole.. Mutta se on hyvä alku alle kouluikäiselle.

Ja monet lajit tukevat toisiaan, ei ole ehkä ihan pakko olla juuri hiitoa tai luistelua, jos on vaikka jotain voimistelua tai pyöräilyä jne enemmän, mutta uinti on sellainen jota ei oi oikein muuhun vaihtaa.

Sanoisin että kyllä kuuluu. Meillä on kolme lasta pienellä ikäerolla. Viime talvena ulkokentät olivat aikaisin luistelukunnossa ja käytin aika paljon vaivaa ja aikaa siihen, että raahasin lapsia luistelemaan. Vanhempi osasi jo ennestään melko hyvin, kaksi pienempää eivät.



Olihan se metatyön (luistinten etsiminen, hankkiminen, teroituttaminen, säätiedotusten seuranta, luistelemaan lähtemisen suunnitteleminen ja aikatauluttaminen) ja itse tekeminen (kamppeiden pakkaaminen, kuskaaminen, luistinten jalkaan auttaminen, kaatuneiden nosteleminen ja se luisteleminen) melkoinen homma. Mutta se kannatti. Kevääseen mennessä lapsilla oli hyvä luistelutaito ja esimerkiksi koulussa ja päiväkodissa ei ollut ongelmia olla mukana luistelemisessa.

Ja en ole itse mikään himoluistelija. Mutta tein tämän siksi, että omat lapset saisivat onnistumisen kokemuksia. Onhan se aika ankeaa horjua huonoilla luistimilla epävakaasti ja katsella, kun samanikäiset kaverit kiitävät taitavasti jäällä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka et uimisesta pidä, opeta se taito lapselle. Se on henkiinjäämistaito.

Suomessa on tuhansia järviä..

Ja vaikuttaa se lapsen itsetunnon kehitykseen ja oman kehon hallintaan.

Muskari on myös hyvä harrastus, mutta on hyvä myös huomioida se, että ehkä lapsi onkin enemmän liikunnallinen. Ne taidot pääsekään kehittymään, jos ei saa harrastaa.

 

Kumpa vanhempani olisivat laittaneet minut jotain joukkuelajia harrastamaan. Olen sisäänpäin suuntautunut, mutta tiedostan, että joukkuelajin harrastaminen olisi kehittänyt itsetuntoani ja ihmissuhdetaitojani, jotka vielä aikuisiälläkin ovat jääneet vajavaisiksi, koska olin koulussa kiusattu ja yksinäinen.. joten vietin paljon aikaa yksin ja sama jatkuu vielä aikuisiälläkin, koska olen hakeutunut etäopiskeluun jne..

 

Haluan tarjota lapselleni parhaat eväät, jotta hän pärjää elämässä. Se ei ole itsestäänselvyys.

<

Ja lisäyksenä:  se lapsen oma harraatus joka sitten myöhemmin pitäisi löytyä, on lapsen helpompi itse valita, kun on jotain taitoja ja kokemusta jo valmiina.

Minusta vanhempien pitää nuo taidot opettaa lapselleen. Meillä onneksi jakaantui aika helposti siten, että mies oli innokas hiihtäjä, minä sitten opetin lapsen luistelemaan ja todellakin olin viimeksi luistellut lukioaikana, piti hankkia itsellenikin uudet luistimet. Ja uiminen oli aika lailla myös minun kontollani. Asumme järvialueella, joten kesällä tuli muutenkin käytyä paljon uimarannalla, siellä on hyvä harjoitella uimista. Meillä käytiin tosin toukokuussa ensin uimakoulu uimahallissa, jossa lapsi ei vielä oppinut uimaan, mutta tuon perään sitten kävin hänen kanssaan parin viikon ajan joka päivä uimassa uimarannalla (oli tosi lämmin kesäkuu silloin ja aina kun tulin töistä, niin lähdimme saman tien uimarannalle), ja kun oli tuo tuore oppi hankittuna, niin kas hän oppi sitten viikossa uimaan ja joka päivä ui aina vain paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet aikamoisen karhunpalveluksen lapsellesi, jos et kyseisiä ns perustaitoja/asioita lapsellesi yhtään opeta.

Se kaikki tulee ns vastaan siellä varhaiskasvatuksessa ja varsinkin koulussa, kummassakin paikassa tehdään luisteluretkiä (koulun kenttä jäille sekä hallille tekojäälle), eskarissa on uimahalliretket kevätpuolella eskarivuotta ja koulussa perusopetuksen liikuntatunteihin kuuluu uiminen. Varhaiskasvatuksessa sekä koulussa varsinkin on myös hiihtoa, jos vain talvi ja säät antaa myöten.

Lapsesi tulee kärsimään suuresti, jos hänellä ei ole mitään käryä kys taidoista ja on aivan autettava ja perästävedettävä.

T. Vakassa/koulussa töissä

Ja lopuksi, vanhemmuus on myös sitä, että sinä aikuisena kestät ja siedät myös hieman itsellesi epämukavia asioita ja et varmastikaan halua siirtää kys ajatusmall

Joo ei kyllä ole uintia eskarissa mun kotikaupungissa. Ei ollut myöskään silloin kun itse olin eskari-ikäinen 25v sitten (eri kaupunki). Minulla on lapsiperheellisiä kavereita ympäri Suomen, mutta en tosiaan ole koskaan kuullut että eskariin kuuluisi uintia... Ruotsissa (Tukholmassa) asuvilla sukulaisilla on, siellä uimakoulut on pakolliset kaikille lapsille. Täällä meillä päin uimakouluun ei edes mahdu kaikki, vaikka se on aika kallis. 

On suuri etuoikeus,onnellinen faija.

Ehdottomasti kannattaa opettaa luistelemisen uimisen ja hiihtämisen kaltaiset perustaidot lapselle jo varhaisessa vaiheessa. On lapsen edun mukaista osata nuo taidot jo ennen kouluikää. Lapsi varmasti tulee kärsimään, mikäli ei yhtään hallitse näitä taitoja. Saattaa jopa tulla kiusatuksi ja syrjityksikin osaamattomuutensa vuoksi. Eskarissa nyt viimeistään jo käydään hiihtämässä, luistelemassa ja uimassa.

Sitä paitsi lapsen kanssa harrastaminen voi olla ihan eri tavalla hauskaa kuin ne omat kivikautiset kokemukset ja parhaassa tapauksessa saat itsekin kipinän uuteen liikuntamuotoon ja löydätte yhteisen harrastuksen.

Kannattaa miettiä siltäkin kannalta, että kaikki keinot, millä voit aktivoida lastasi liikuntaharrastusten pariin, ovat ehdottomasti suositeltavia. Liian passiivisia ja ruutua tuijottavia ovat tämän päivän lapset. Mitä nuorempana saa innostumaan lapsen liikunnasta, sitä todennäköisemmin tämä tulee omaksumaan liikunnan osaksi elämäänsä ja vanhemman esimerkki on tässäkin todella tärkeä.

Ei noita ole pakko erityisemmin harrastaa, mutta uimaan lapsi tarvitsee opettaa tavalla tai toisella. Ja sen verran käyttää luistimilla ja sään salliessa suksilla, että lapsi oppii edes alkeet. Tai vaikka jonain talvena opetella hiihtoa, ja toisena luistelua, jos haluaa säästää välineissä. Ja tosiaan sen opetuksen voi ulkoistaakin, jos ei itse osaa/halua, ja sen jälkeen muutaman kerran talvessa vaikka käyttää jäällä/uimassa, ettei taidot ihan ruostu. 

Jos kerran tykkäätte metsäretkeillä, niin hiihtohan on mitä hauskin tapa retkeillä talvella. Ainakin meillä on laavuja ja latukahviloita vaikka kuinka latujen varsilla, pikkumatka hiihtoa ja sitten hyvät eväät ja kivaa on. Tai jos ei siitä eväiden syönnistä välitä niin ladulta käsin voi ihmetellä talvista metsää muuten. Kevättalvella voi päästä hankikannolla, sehän se vasta hauskaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta vanhempien pitää nuo taidot opettaa lapselleen. Meillä onneksi jakaantui aika helposti siten, että mies oli innokas hiihtäjä, minä sitten opetin lapsen luistelemaan ja todellakin olin viimeksi luistellut lukioaikana, piti hankkia itsellenikin uudet luistimet. Ja uiminen oli aika lailla myös minun kontollani. Asumme järvialueella, joten kesällä tuli muutenkin käytyä paljon uimarannalla, siellä on hyvä harjoitella uimista. Meillä käytiin tosin toukokuussa ensin uimakoulu uimahallissa, jossa lapsi ei vielä oppinut uimaan, mutta tuon perään sitten kävin hänen kanssaan parin viikon ajan joka päivä uimassa uimarannalla (oli tosi lämmin kesäkuu silloin ja aina kun tulin töistä, niin lähdimme saman tien uimarannalle), ja kun oli tuo tuore oppi hankittuna, niin kas hän oppi sitten viikossa uimaan ja joka päivä ui aina vain paremmin. 

***

Tämä on ihana esimerkki siitä, miten lapselle jo pienenä tarjottiin selkeä kokemus siitä, että harjoittelemalla oppii uusia taitoja. Juuri nämä asiat kantavat elämässä eteenpäin. 

t. kolmen jo aikuisen lapsen äiti (ja meillä tosiaan hiihdettiin, uitiin ja luisteltiin, ja tehtiin paljon muutakin)

Muutama vuosikymmen sitten kun oli lunta ja jäätä, oli itsestäänselvää, että lapselle opetetaan talvitaitoja. Täällä lounaisessa kolkassa se 4 päivää kestänyt lumihetki meni jo, joten ei ole enää ihan niin itsestäänselvää. Mutta näkisin oikein hyväksi, että lapselle tarjoaa näitä taitoja ja oppeja. Luisteluntaidon voi ainakin oppia jäähallilla vaikka luonnonjäitä ei olisikaan. Hiihtämistäkin olisi kiva tarjota kokeiltavaksi. Lasta voi myöhemmin ärsyttää ja kiukuttaa jos on ainoa kersa, joka ei osaa mitään tai jos ei ole annettu kokeilla eri taitoja.

Uimahalliinkin voi mennä joskus silloin kun on hiljaisempaa. Ei ole myöhemmin kiva jos lapsi kauheasti vain pelkää vettä.

Vanhempia laiskottaa ja sitten ihmetellään kun lapsista tulee liikuntakyvyttömiä aikuisia...

Kyllä minulle on ainakin ollut itsestään selvää, että lasten kanssa tehdään noita juttuja. Ehkä se tulee siitä, että olen itse lapsena omien vanhempien kanssa hiihtänyt, luistellut ja uinut? Muutenkin he panosti meihin lapsiin, kuskasi ja harrasti. Mieheni vanhemmat on enemmän tainnut olla niitä "vapaan kasvatuksen" tai siis, lapset kasvaa siinä sivussa-tyylin suosijoita, koska hän ajattelee ap:n tapaisesti. On siis opettanut  lapset kalastamaan ja retkeilee heidän kanssaan mieluusti, mutta uimahalliin tai luistinradalle ei olisi varmaan tullut vieneeksi, ellen olisi vaatinut osallistumaan. 

Ethän kuvittele joutuvasi itse hiihtämään tai luistelemaan nelivuotiaan kanssa? Se on samanlaista ulkoilua kuin muutkin, seisoskelet vieressä, pidät pystyssä ja katsot ettei lapsi telo itseään.

Se on aika pieni vaiva siihen nähden, että muksu saattaa saada vaikka urheilunkipinän hiihtoon tai luisteluun. Avauksesta päätellen sinullekaan ei tekisi pahaa liikkua hieman.

tv: 5-vuotiaana ekan kerran ulkojäille ja se kipinä on nyt kestänyt yli 30 vuotta.

Minulla on jo useampi aikuinen lapsi, ja en ole koskaan käynyt lasteni kanssa uimahallissa enkä hiihtämässä. Hiihtää eivät ylipäänsä juurikaan osaa, sillä kouluaikoina eivät käyneet liikuntatunneilla kertaakaan hiihtämässä, eikä se ole nyt aikuisenakaan kiinnostanut. Sukset meillä oli silloin kun olivat pieniä, ja jossain pihalla ja lähimetsässä ovat hiihtäneet. 

Uimaan oppivat, kun vietiin uimakouluun, uitiin kesällä mökillä ja kun matkustettiin lomakohteissa, uivat siellä uima-altaissa. Taitavat olla kaikki melkoisen hyviä uimareita kaikki näin aikuisiällä.

Luistelemassa käytiin jonkin verran siihen saakka, että alkoivat luistella kavereiden kanssa jossain 6-7 vuoden iässä. Olin silloin laittamassa luistimia kiinni, mutta en enää varsinaisesti luistellut heidän kanssaan.