Lue keskustelun säännöt.
Tajusin kaupassa tänään: olen ollut niin pitkään työttömänä että myös näytän jo työttömältä!
25.11.2024 |
Osuin maitohyllyn luo yhtä aikaa tyylikkään keski-ikäisen rouvan kanssa, hänellä oli siisti suoristusraudalla ojennukseen laitettu polkkatukka, tyylikäs villakangastakki ja saapikkaiden väriin sopivat käsineet. Samaan aikaan näin oman heijastukseni metallisesta seinästä: värjäämättömät, hieman epäsiististi jakauksella olevat hiukset, latvat jo vähän hapsuuntuneet, teinin vanha kevyttoppatakki, nuhraantunut hihansuu, kuluneet kuraiset lenkkarit. Paha olo vyöryi yli, otin nopeasti halvimman punaisen maidon, tyylikäs rouva otti luomua -tietenkin. En yleensä valitse itsepalvelukassaa mutta häpesin taskuun tungettua vanhaa kulunutta Lidlin muovikassia, jonka olin ottanut ostoksia varten. Pihalla odotti 20 vuotta vanha Corolla. Vi##u, sentään mulla on vielä auto. Bussipysäkillä ei ollut katosta, vettä satoi kaatamalla.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua ap:n aloitukseen. Olen työtön , 60v nainen ja häpeän sitä, kun en voi pukeutua kauniisti, uusiin vaatteisiin. Vaatteeni ovat puhtaat, mutta vanhoja, epämuodikkaita. Kadehdin hyvinpukeutuvia ihmisiä. En kehtaa käydä missään tapahtumissa, kun häpeän ulkomuotoani. Olen aina tykännyt muodista, mutta nykyään ei ole varaa mihinkään.
Minulle vaikeaa on se että ystäväni ovat varakkaita. Elämäni kuihtuu sosiaalisesti. En voi tehdä sama kuin he. En voi osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii onhan se vähän kun tuntuu, että ei ole mitään minkä vuoksi huolehtisi ulkonäöstään. Siis tämä sama "ongelma" itselläni. Valitettavasti pelkästään esim kauppareissuja varten en jaksa juurikaan ulkonäön eteen nähdä vaivaa tai alkaa valitsemaan mitään tyylikkäitä vaatteita (enkä edes omistakaan sellaisia vaatteita). Vaatteet valitsen kauppaan käytännöllisyyden mukaan eli ihan vaan ulkoilukengät ja tuulitakki. Sitten siellä kaupassa alkaa kuitenkin aina vähän hävettämään kun tuntuu että kaikki pitää niin rupulaisena ja tietenkin kaikilla muilla on muka niin tyylikkäät vaatteet ja kaikki.
Muistan tuon ajan, mutta onneksi tuosta seuraava steppi onkin sitten tämä ettei kiinnosta kilinveetäkään se miltä itse saati muut näyttää. Evvk. Aina ei jaksa pestä edes hampaita saati että harjaisi hiukset.
Olin monta vuotta työttömänä ja kuljin villakangastakissa. Oli kurja ja paska olo ikuisten kiitos, mutta ei kiitos -vastausten jälkeen. Halusin ehdottomasti esiintyä siistinä ja huoliteltuna pönkittääkseni musertuvaa itsetuntoani. Kaapissa oli sen verran vaatteita, että pärjäsin niillä, koska ei olisi ollut rahaa ostaa uusia. Ja pääsinhän joskus haastatteluunkin.
Minusta taas tuntuu, että olen kaupoille mennessä aina ylipukeutunut. Mulla on siisti takki, uudehkot farkut, neule ja talvikengät.
Muut raahustaa ties missä collareissa ja tuulitakeissa. Ja mä olen vaan työtön.
Yhdyn moniin kommentteihin. Ihan OK toimeentulevana yrittäjänä olen kauppareissulla huomattavasti lähempänä sinun kuvaamaasi ulkonäköä kuin sen toisen taisen. Aika p*rskarvan näköisenä hiihtelen kauppareissuni pääasiassa, ja töissä ja kaupungillakin ihan vaan jossain perusfarkuissa ja villapaidassa, kaksihaaraisineni jne.
Sen verran voi sanoa, että ostin juuri hyvän tietokoneen ja laadukkaat talvikengät, joiden on tarkoitus kestää vuosia, vaikka tulisi joskus laihemmatkin ajat.
Mutta minullapa ei ole autoa ollenkaan! Hui kamala! Auton tai lähes minkä vaan tavaran pitäminen statussymbolina kertoo lähinnä mielen köyhyydestä. Eri asia, jos sitä oikeasti johonkin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla se tilanne että joudun tai pääsen ehkä työhaastatteluun. Pitäisi olla yhtäkkiä sen näköinen ettei ole istunut yli vuottta komerossa. On vain reikäisiä vaatteita ja kulunut villatakki. Hiukset osittain harmaat kun ei ole ollut varaa kampaajaan jne.
Mäki haaveilen työhaastatteluun pääsystä, mutta eipähän siistejä vaatteita olisi. Nuhjuiset farkut ja toiset liian kireät, paidatkin jotain rytkyjä. Töissäni olisi vieläpä työvaatteet, et jos ostasin uudet siistit vaatteet, niin niitten käyttö jäisi sitten siihen yhteen työhaastattelukäyttöön. Noh, pitää miettiä asiaa jos joskus vielä haastatteluun kelpaa. Ei oo näinä aikoina kovin todennäköistä työllistyminen...
Hyvät tulot tai sitten elämän hallinta hakusessa jos pitää autoa suomen hinnoilla. Pelkkä vuosivero on satoja euroa, helsingissä kadunvarsipysäköinti 700 euroa vuodessa, arvonalenemiset, vakuutukset, korjaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun olin työtön, niin ihan siistit vaatteet minulla oli. Ne oli ennen työttömyyttä ostettu. Pari kertaa minun tarvitsi asioida sosiaalitoimistossa, ja sinne menoa varten oikein valitsin huonoimmat "mökkivaatteet".
Nykyään menee jo mukavasti, mutta näissä Suomen säissä en jaksa enää yrittää pukeutua siististi vaan menen mukavuus edellä goretexissa.
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua ap:n aloitukseen. Olen työtön , 60v nainen ja häpeän sitä, kun en voi pukeutua kauniisti, uusiin vaatteisiin. Vaatteeni ovat puhtaat, mutta vanhoja, epämuodikkaita. Kadehdin hyvinpukeutuvia ihmisiä. En kehtaa käydä missään tapahtumissa, kun häpeän ulkomuotoani. Olen aina tykännyt muodista, mutta nykyään ei ole varaa mihinkään.
Etkö pääse kirpputorille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Se tyylikäs villakangastakkirouvakin saattoi olla työtön.
Joka kolmas työikäinen on työtön tai vastentahtoisesti alityöllistynyt, ihan mahdollista.
Mulla on sama juttu. Klikkailen näitä kuluttajatutkimuksia kymmenillä alustoilla ja saan sillo tällön kympin lahjakortteja. Kerännyt lahjakortit zalandoon ja ostanut niillä uuden takin ja kengät. Kirppareilla on kovat hinnat ja kamat jo nuhjuna. Ei se ole sama kuin aivan uusi rotsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ostanut vaatteita aina silloin, kun olen saanut työpätkän ja vaatteet riittävät seuraavat 30 vuotta.
Nyt ansiosidonnainen on leikattu eikä sitä saa välttämättä edes kerättyä, joten palkkarahat säästetään aina työttömyysajan ruokaan.
Hiukset leikkaan itse ja laitan nutturalle, letille tai ponnarille.
Ja aina eväät töihin.
Kaiken vapaa-ajan olen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät tulot tai sitten elämän hallinta hakusessa jos pitää autoa suomen hinnoilla. Pelkkä vuosivero on satoja euroa, helsingissä kadunvarsipysäköinti 700 euroa vuodessa, arvonalenemiset, vakuutukset, korjaukset.
Ei maaseudulla voi asua ilman autoa, ei oikein pikkukaupungissaan. Pysäköinti sentään on ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pihalla odotti 20v. Vanha corolla"
Ap vielä laittoi vihjeen josta ymmärtää sadun ja trollin.
Mutta jatkakaa toki...
Itse en käy kävelyllä näin talvella, koska talvikengät ovat kalliit joten säästän niitä kauppareissuille.
Olen töissä huippu palkalla. Näytän samalta ja samat setit. Kuitenkaan ei ole varaa kissaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät tulot tai sitten elämän hallinta hakusessa jos pitää autoa suomen hinnoilla. Pelkkä vuosivero on satoja euroa, helsingissä kadunvarsipysäköinti 700 euroa vuodessa, arvonalenemiset, vakuutukset, korjaukset.
Miten voi elää noin syvällä Helsinki-kuplassa? Suomessa on aika vähän asuinpaikkoja joissa pärjää ilman autoa.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin auto vuodelta 2008 ja töissä maisterin tutkinnon vaatimassa asiantuntijatyössä. Silti päällä nuhjaantuneet vaatteet ja kampaamossa käynyt viimeksi vuosi sitten. Meikkiä käytän ehkä kerran viikossa, jos on ollut aamulla aikaa ja kiinnostusta.
Mulla ihan sama. Arki on helpompaa kun on kevyttoppatakki, asiantuntijatyö vie kaiken keskittymisen. Kampaamo on turhaa rahan menoa, olen yhtä sekainen, käyn kampaajalla tai en. Suoristusrauta vain vahingoittaa hiuksia.
Vierailija kirjoitti:
"Pihalla odotti 20v. Vanha corolla"
Ap vielä laittoi vihjeen josta ymmärtää sadun ja trollin.
Mutta jatkakaa toki...
Kerrotko mullekin mikä tässä on trollausta?
Sateenpiiskaama Corollani (vm. 2004) näkyy nytkin ikkunastani. Nyt siis seisoo kotipihalla.
Ap
Voin samaistua ap:n aloitukseen. Olen työtön , 60v nainen ja häpeän sitä, kun en voi pukeutua kauniisti, uusiin vaatteisiin. Vaatteeni ovat puhtaat, mutta vanhoja, epämuodikkaita. Kadehdin hyvinpukeutuvia ihmisiä. En kehtaa käydä missään tapahtumissa, kun häpeän ulkomuotoani. Olen aina tykännyt muodista, mutta nykyään ei ole varaa mihinkään.