Hääkutsu osoitettu vain miehelleni. Ei avec-mainintaa. Jäänkö pois?

Mies ei halunnut mennä yksin, joten soitti, ettei pääse tulemaan. Olivat kovin pahoillaan, kun olisivat halunneet nähdä vauvamme. Kutsu oli siis tarkoitettu koko porkalle.

Meille tuli viime kesänä kutsu häihin tyylin " Matti ja Maija Virtanen" . Ilmoittauduimme kaasolle kutsun ohjeiden mukaan ja varasimme lastenhoitajan jne.



Häissä sitten hääpari (miehen serkku miehensä kanssa) ihmetteli miksi emme tuonneet lapsia! Kutsussa heitä ei mainittu sanallakaan.



Toisen kerran sain kutsun omalla nimelläni ystäväni häihin ja kun ilmoittaudun morsiamen sisarelle hän oletti heti, että tulen poikaystäväni kanssa. Itse luulin, että hän ymmärsi asian väärin, tai ehkei tiennyt kutsujen muotoa, joten varmensin että tulen yksin. Häissä sitten morsian harmitteli kun poikaystäväni ei ollut päässyt tulemaan. Hoijjakkaa... ei kai kun ei ollut kutsuttu. Ja asuimme silloin yhdessä, poikaystävän nimi oli tiedossa jne.

Pariskunnalle, josta molemmat tunnetaan nimeltä, on mun mielestäni kivempi lähettää kutsu tyyliin ' Matti ja Maija Virtanen' kuin ' Matti Virtanen perheineen' . Vaan tuntuu hölmöltä lisätä nimien perään ' +lapset' tai ' perheineen' jos parilla on vain yksi lapsi... Itse taidettiin käyttää tuota +lapset muotoa, kun luettelo lasten nimistäkin tuntui hullulta.



Ehkä etikettimäisin tapa olisi laittaa perheen pään nimi ja perään perheineen, mutta jotenkin on noloa jättää hyvin tunnetun puolison nimi pois. Itse asiassa etikettikirjan (Käytöksen kultainen kirja tms. 80-luvulta) mukaan oikea tapa olisi lähettää pariskunnalle kutsu muodossa: " Diplomi-insinööri ja Rouva Matti Virtanen" . Tätä ei kehdattu tehdä edes hyville ystäville :)

Oli siinä sitten järkkäämistä plaseerauksen kanssa, kun kartano oli muutenkin vieraista täynnä.



Ärsytti.



Varmistakaa siis, jos yhtään epäilette!

ja silloin menee vain mies eikä ketään muita. Tai sitten ei mene mieskään, jos tulee ongelma. Keksikää joku syy, ettei hän voi mennä, niin ei tartte riitaa kehittää serkun kanssa.



Meidän häissä oli tosi ongelmallinen tilanne, kun kutsuimme minun viisi serkkupoikaa vaimoineen (aika etäisiä hekin), ja kutsuun laitoimme, että Matti ja Maija Meikäläinen, niin tyypit tuli sitten vaimoineen ja lapsineen (yhteensä 8 kpl). Paikat oli ns. jaettu ja juhlapaikassa ei ollut enää yhtään mahdollista vapaata paikkaa (tämän vuoksi lapsia ei kutsuttu), joten kyllä tajusvat mokansa, kun vuorotellen istuivat pöydässä syömässä ja toiset käytävässä tuoleilla.. He eivät maininneet lapsistaan edes ilmoittautuessa äidilleni, vaan ilmoittivat vaan itsensä ja puolisonsa.. Juntteja mitä juntteja..

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi joku työkaveri ja kutsu menisi työpaikalle ja kutsuttaisiin työporukka. Mutta kun on kyse sukulaisesta, joka kutsuu serkkuaan häihinsä, niin kyllä silloin puoliso pitäisi huomioida kutsussa. Jos sukulaisuus ei ole kovin läheistä, voi jättää kutsumatta, jos kerran varaa ei ole. Minusta on kerta kaikkiaan typerää tehdä raja miehen ja vaimon väliin.



Eli meillä vastaavassa tilanteessa ei menisi miehenikään niihin häihin.



Eikä kyse ole mistään loukkaantumisesta vaan ehkä enemmänkin kummeksuisi serkkunsa käytöstä jättää puoliso kutsumatta.

Paska serkku

Kyl häihin pitäisi päästä sen avecin kanssa. Tyhmää sinne olisi mennä ihan yksin. Tyhmä serkku.

Kyllä se vaan niin on, että hääpari päättää ketä kutsuu. Jos ne ei haluu aveceja, sitte sinne ei mennä. Helppoa.

Kuulostaa vähän siltä, että lapset on ap:n eikä miehen ja tulisivat siivellä jos ap kutsuttaisiin miehen mukana...?

Ei sinne tartte erikseen soittaa ja kysyä vaan ilmoittautuessaan voi vienosti varmistaa, että ymmärsimmehän oikein, että kutsu on vain miehelle. Ja jos näin on, niin vielä valehdella, että hyvä, koska vaimolla oli joku muu meno, mikä olisi pitänyt perua jne. Eikä kenellekään mene herne nenään tai tule paha mieli. :)

meillä hieman vastaavanlainen tilanne, kun tuli kutsu mieheni sukulaisen hautajaisiin. Kutsu oli siis mieheni nimellä..olemme naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia, minun mielestäni kutsu oli siis vain miestäni koskeva. mutta mieheni sanoi, että "eivät vaan ole ajatellut asiaa, ja totta kia minäki voin tulla". mutta jotenkin minusta tuntui että menisin kuokkimaan jos paikalle ilmaantuisin...lapsia en kuitenkaan olisi sinne vienyty, koska eivät tunteneet vainajaa, mutta jäin myöskin itse pois tilaisuudesta.