En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Huh! En haluaisi joutua potilaaksi sellaiselle lääkärille, joka on päässyt jokaisesta kurssistaan läpi rimaa hipoen.

Arvauskeskuslääkärit. Eräässä arvauskeskuksessa (terveyskeskuksessa) oli vuosikymmeniä sitten eräs nainen saanut lääkäriltä kuulla, että hänellä on syöpä. No, nainen päätti tehdä itsemurhan ja hyppäsi parvekkeelta alas. Ruumiinavauksessa todettiin, ettei tällä mitään syöpää ole.

Ei terveyskeskuksessa diagnosoida syöpää. Jos on epäily niin saa lähetteen erikoislääkärille jatkotutkimuksiin.

Yliopisto tahtoo edellyttää työntekoa keneltä tahansa ja erityisesti eka vuonna hyppäys voi tuntua kovalta, jos lukio ei ole tuntunut vaikealta. Omista kavereista huomasin, että monella teknillistä alaa opiskelleella oli täyden työn takana läpäistä rimaa hipoen laskentakursseja. 

Yksittäiset alat voivat olla vaikeita, mutta tyypillisesti ei. Suurempi ongelma on monelle se, että yliopisto vaatii itseohjautuvuutta, kukaan ei auta ja tue, ja siksi ihmiset eivät pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattinen osaaminen on valitettavasti romahtanut nopeasti yleisesti ottaen. Lukiossa ei enää vaadita yhtä paljon kuin ennen. Kirjoititko E:n lyhyestä vai pitkästä? 

Ei ole kiveen hakattua, ettetkö matematiikkaa voisi hahmottaa paremmin, mutta työtä se vaatii.

Kirjoitin pitkästä M. Muista aineista tuli E ja yhdestä kielestä L.

Tuo lähtötaso tarkoittaa sitä, että ne alkupään matikat tuntuvat varmasti todella vaativilta. Kohtalotovereita toisaalta riittää, ja useimmat pystyvät ne joten kuten läpi rämpimään. Porukalla tehtävien pähkäily voi auttaa pääsemään jyvälle. Luennoitsijalta kannattaa arkailematta kysyä jos ei ole kärryllä yhtään. Tenttejä varten kannattaa kehitellä ja testailla erilaisia opiskelumenetelmiä, itse pidin matematiikassa hyvänä referaattien tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.

Lääkis ja opettajankoulutus on yliopistossa eniten koulumaisia etenemisessä suhteen. Molemmissa gradu ei ole niin suuressa osassa tutkinnon loppu puolella.

T. Tuplamaisteri kovilta aloilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.

Nykyään lääkikseen pääsee suurin osa todistuksen perusteella. Sinne menee ne kympin hikipinkotytöt, joilla ei välttämättä ole kunnon ihmissuhdetaitojakaan. Arvattavaksi jää, miten he pärjäävät käytännön työssä potilaiden kanssa. 

MIkä on kympin hikipinkotyttö? Minun tyttärelläni on 7 ällää ja keskiarvo 9,9. Enkä nähnyt sen koskaan tekevän läksyjä. Sanoi aina tehneensä ne tunnilla kun opettaja opetti avuttomia. Jokusen esseen se kirjoitti kai. Ihmissuhdetaidot oli vähän liiankin hyvät, ei paljoa kotona näkynyt.

Silti yliopiston alku yllätti, kun yhtä-äkkiä joutui myös tekemään töitä.

Vaikeaa oli myös minulla. Alunperinkin menin yliopistoon vain koska lukio oli helppo, mitään työtaitoja ei ollut ja halusin Turkuun. Kiukulla valmistuin 7 vuodesssa, koska ajattelin, että joku tutkinto on hyvä saada. Alakaan ei erityisemmin kiinnostanut, eikä mikään muukaan ala. Päivääkään en niitä hommia ole tehnyt, vaan valmistumiseni jälkeen pääsin duunaritöihin tehtaaseen ja siellä olen edelleen 18 vuotta myöhemmin.

Joskus asenne on se avain jolla hommat lähtee sujumaan. Voit miettiä että kun kirjoitit hyvin niin ainakin sinulla on kyky oppia hyväksi opiskelijaksi yliopistossakin. Se vaan saattaa vaatia työtä että keksit millä tavoilla opit parhaiten.

Eli usko omiin kykyihin ja sitten loppu on vain työntekoa. Muista myös levätä opiskelujen lomassa, eli ei pelkkää pänttäystä, luentoja ja läksyjä. Eikä ryyppääminen ole oikeastaan lepoa.

Suurin osa kanssaopiskelijoistasi on ihan samanlaisia kuin sinäkin kyvyiltään, joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattinen osaaminen on valitettavasti romahtanut nopeasti yleisesti ottaen. Lukiossa ei enää vaadita yhtä paljon kuin ennen. Kirjoititko E:n lyhyestä vai pitkästä? 

Ei ole kiveen hakattua, ettetkö matematiikkaa voisi hahmottaa paremmin, mutta työtä se vaatii.

Kirjoitin pitkästä M. Muista aineista tuli E ja yhdestä kielestä L.

Tuo lähtötaso tarkoittaa sitä, että ne alkupään matikat tuntuvat varmasti todella vaativilta. Kohtalotovereita toisaalta riittää, ja useimmat pystyvät ne joten kuten läpi rämpimään. Porukalla tehtävien pähkäily voi auttaa pääsemään jyvälle. Luennoitsijalta kannattaa arkailematta kysyä jos ei ole kärryllä yhtään. Tenttejä varten kannattaa kehitellä ja testailla erilaisia opiskelumenetelmiä, itse pidin matematiikassa hyvänä referaattien tekoa.

Ainakin aallossa on ekoilla matikan (yms) kursseilla kotitehtävien tekoon tunteja jolloin kurssin assistentit (vanhempia opiskelijoita) on paikalla ja niiltä voi kysyä neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.

Nykyään lääkikseen pääsee suurin osa todistuksen perusteella. Sinne menee ne kympin hikipinkotytöt, joilla ei välttämättä ole kunnon ihmissuhdetaitojakaan. Arvattavaksi jää, miten he pärjäävät käytännön työssä potilaiden kanssa. 

MIkä on kympin hikipinkotyttö? Minun tyttärelläni on 7 ällää ja keskiarvo 9,9. Enkä nähnyt sen koskaan tekevän läksyjä. Sanoi aina tehneensä ne tunnilla kun opettaja opetti avuttomia. Jokusen esseen se kirjoitti kai. Ihmissuhdetaidot oli vähän liiankin hyvät, ei paljoa kotona näkynyt.

Silti yliopiston alku yllätti, kun yhtä-äkkiä joutui myös tekemään töitä.

En minäkään juuri vaivautunut läksyjen kanssa. Kiinnosti vain pari ainetta joten niistä tuli ällät, loput jotain m:ää kun ei vaan kiinnostanut. Ja sama ongelma yliopistossa eli rima nousi kerralla monta pykälää eli oli vähän kirittävää jopa niissä mieliaiheissa. Ehkä lukiossa pitäisi olla opiskelutekniikoiden opettamiseen keskittyvä kurssi alussa. Tosin jos ei muutenkaan tee läksyjä niin tekeekö sitten tuollakaan kurssilla...

Olet aivan varmasti todella hyvä matematiikassa tuolla arvosanalla. Muutama vuosi sitten seurasin kahden tyttären laajan matikan opintoja ja voin sanoa, ettei taso ainakaan ole laskenut 80-luvun lopusta. 

Jos lääkäreistä puhutaan, niin ei niillä arvosanoilla potilasta hoideta. Voit osata vaikka kaikki oppimateriaalit ulkoa, mutta se ei takaa, että pystyt selvittämään potilaan sairauden. Sinun pitää oppia soveltamaan tietoa.