En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?

Luonnontieteissä ei riitä että muistaa lukemansa. Kuten monessa muussa aineessa. Opiskelin luonnontieteitä ja kävin sitten sivuaineena suorittamassa kasvatustiedettä. Sen jälkeen ihmettelin miten kasvatustiede on edes yliopiston opintoja. Siis aivan lapsellista touhua. Opettelee ulkoa lukemaansa, ei tarvetta soveltaa luettua tietoa. Ja sai tehdä tenttejäkin parin kanssa eli riitti että toinen osasi vastata...

"Tämä. Mulla on eräs sukulainen jota lapsesta asti pidettiin vähän yksinkertaisena. Oli semmoinen hidas ja usein asioita joutui selittämään monelta kantilta, että ymmärsi. Ei meinannut lukemaankaan oppia millään. Jotenkin se kuitenkin raahusti lukioon asti, rimaa hipoen mutta siihen aikaan ja sillä paikkakunnalla kutosen todistuksellakin pääsi lukioon. Lukiokin sitten läpi samalla menetelmällä. Kaikki päivittelivät, että lukio ei hyödytä, koska eihän hän pääse minnekään muualle. Mutta tämä kaveri uskoi että pääsee. Ekana vuonna ei päässyt, mutta toisena vuonna pääsi lukemaan tietojenkäsittelytiedettä suoraan pääsykokeella valituiden kiintiöllä. Hyvä tuurikin, että silloin pääsykokeeseen piti lukea vain 1 yleistajuinen kirja tietotekniikan kehityksestä, ei tarvinnut osata matematiikkaa eikä ohjelmointia. Hän luki sen kirjan kymmeniä kertoja ja oli pääsykokeiden 15 parhaan joukossa. No ei se ainakaan yliiopistosta valmistu, semmoinen yksinkertainen poika, kaikki sanoi. Mutta valmistui. Vähän kauemmin se kesti kuin keskimäärin, mutta silti. Hauskaa on, että nyt 10 vuotta myöhemmin hänellä on hyvä työpaikka ulkomailla, esimiesasemassa (joka luultavasti hänelle paremmin sopiikin kuin teknisempi työ), ja hän on lukenut lisäksi siellä ulkomailla kauppatieteen tutkinnon. Ja edelleen hän on sellainen vähän hitaan ja yksinkertaisen oloinen. Sisulla ja uskolla itseen vaan on mennyt eteenpäin silti."

Tulee mieleen, että tämä lapsi/nuori/aikuinen on leimattu yksinkertaiseksi jostakin syystä, vaikkei se varmasti pidä paikkaansa. Kaikki tuo tuo puurtaminenkin on varmaan muiden keksintöä osaltaan tyyliin "eihän se mitään voi oikeasti osata, mutta puurtamusella pärjää".  Onneksi sukulaisten yms. pahansuopuus ei katkaissut siipiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli E:n paperit ja ihan lukematta. Yliopisto oli ehkä elämäni järkyttävin yllätys kun enää ei pärjännytkään yleistiedolla. Lisäksi kaikilla muilla oli jo opiskelutekniikat hallussa.

Ekat vuodet meni siihen että opettelin opiskelemaan ja totesin että se onkin muuten aika raskasta puuhaa. Valmistuin lopulta 9 vuodessa keskinkertaisin arvosanoin mutta työelämässä on ollut kivaa! Ihan erilaista kuin yliopistossa, joten jos ala yhtään kiinnostaa niin luota siihen että työelämä on muuta kuin tenttikirjojen pänttäystä.

Minusta olisi kiinnostavaa tietää, mitä näiden E:n papereiden saaneiden "lukemattomuus" tarkoittaa. Olen aivan varma, että jotain ihan muuta kuin minulle. Koska faktahan on se, että jos on saanut E:n niin silloin on lukenut.

Se tarkoittaa sitä, että on pelkästään tunneilla kuuntelemalla oppinut kaiken. Ei ole tarvinnut tehdä läksyjä eikä lukea ylioppilaskokeisiin. Silti on saanut E:n paperit. Näitä ihmisiä on. 

Monelle tulee yllätyksenä opintojen vaativuus yliopistossa. Kun opit oikeat tekniikat opiskella ja mm. oikeat vastaus/kirjoitustavat, niin asia helpottuu. Lukiosta sai ennen esim. hyviä numeroita ihan onnettomalla kieliopilla. Yliopistossa piti sitten jo osata oikeinkirjoitus. Nimim. kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Huh! En haluaisi joutua potilaaksi sellaiselle lääkärille, joka on päässyt jokaisesta kurssistaan läpi rimaa hipoen.

Itse sain E:n englannista vaikka en koskaan oikeastaan opiskellut sitä juuri yhtään. Katsoin vain paljon telkkarista amerikkalaista viihdettä opin kielen sen avulla.

Mä en ole käynyt edes lukiota. En olisi pärjännyt sielläkään, koska olin kutosen oppilas ja jumalattoman laiska opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Huh! En haluaisi joutua potilaaksi sellaiselle lääkärille, joka on päässyt jokaisesta kurssistaan läpi rimaa hipoen.

Lääkiksessä tulisi vaatia kurssin läpäisyyn 3:n suoritusta vähintään, ettei tarvitse pelätä henkensä edestä lääkärin käsissä. Epäpäteviä lääkäreitä on liian paljon. Potilas joutuu itse diagnosoimaan itsensä ja kertomaan sen lääkärille. 

Tekoälylääkäri pelastaa pian. Ei enää kalliita hinta tai huonosti lukeneita lääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Huh! En haluaisi joutua potilaaksi sellaiselle lääkärille, joka on päässyt jokaisesta kurssistaan läpi rimaa hipoen.

Lääkiksessä tulisi vaatia kurssin läpäisyyn 3:n suoritusta vähintään, ettei tarvitse pelätä henkensä edestä lääkärin käsissä. Epäpäteviä lääkäreitä on liian paljon. Potilas joutuu itse diagnosoimaan itsensä ja kertomaan sen lääkärille. 

Ja sitten on vielä näitä tappajapsykiatreja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Huh! En haluaisi joutua potilaaksi sellaiselle lääkärille, joka on päässyt jokaisesta kurssistaan läpi rimaa hipoen.

Arvauskeskuslääkärit. Eräässä arvauskeskuksessa (terveyskeskuksessa) oli vuosikymmeniä sitten eräs nainen saanut lääkäriltä kuulla, että hänellä on syöpä. No, nainen päätti tehdä itsemurhan ja hyppäsi parvekkeelta alas. Ruumiinavauksessa todettiin, ettei tällä mitään syöpää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylppärit ovat loppujen lopuksi tosi eri eläin kuin yliopisto-opiskelu. En oikein ymmärrä, miksi niille on annettu niin suuri painoarvo kun eivät ne valmista elämään eivätkä korkeakouluopintoihin. 

 

Mieheni opiskelee matematiikkaa sivuaineena ja pitkä matematiikka meni hänelläkin hyvin lukiossa ja ylppäreissä. Yliopistossa tuli jo johdantokurssilla ihan erilaiset asiat ja opiskelutyyli eteen, joutui osin aloittamaan alusta. 

 

Yliopistossa on usein myös huono opetus ja voimakas painotus itsenäiselle työskentelylle. Opetushenkilökunnalta ei käytännössä vaadita mitään opetusosaamista, ja moni onkin siinä pakotettuna. Eli jos lukiossa tottui hyvään opetukseen ja hyötyi siitä, niin yliopisto voi olla shokki. Anna itsellesi aikaa sopeutua, panosta erilaisten opiskelumenetelmien oppimiseen ja pohdi, josko ala on väärä. 

Va

Niin, käytin tuota opetushenkilökunta-sanaa juuri siksi, ettei tartuttaisi tuohon yliopistolehtorin pätevyysvaatimuksiin. Yliopistoilta on säästetty kymmenen vuoden aikana todella paljon ja se näkyy opetuksen tasossa, tähän ovat monet professoritkin ottaneet kantaa valtakunnan isoissa medioissa. Käytännössä on tarkoittanut sitä, että opetushenkilökunnassa on aivan käsittämättömän opetushalutonta ja epäpätevää porukkaa, merkittävä osa nimenomaan määräaikaista. Sitten kannattaa muistaa sekin, että vakituinen henkilökunta ei vaihdu hetkessä, eivätkä vanhat huonot käytännöt muutu kovinkaan helposti. 

Meillä DI puolella ne jotka ei pärjänneet vaihtoi joko kauppispuolelle tai AMKhon. Ihan yleistä tuollainen vaihto on.

Lukiossa pärjääminen ei tosiaan mikään tae että yliopistossa pärjää, itsellä C paperit mutta olin sen kolmasosan joukossa jotka lopulta valmistui DI puolelta meidän vuosikurssilta. Sähköpuoli eli siitä haastavimmasta päästä, lukioss oli muuten 6 arvosanana fysiikan sähkö/magnetismi kursseista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Tuo ei toimi ainakaan matematiikassa eikä fysiikassa. Uusi asia rakennetaan aiemmin opitun päälle ja jos on edellisistä kursseista saanut ykkösen, ei pysty ymmärtämään seuraavan kurssin asioita.

Minä ihmettelin, kun Johdatus yliopistomatematiikkaan -kurssilla oli joukko-oppia. Olen sen ikäinen, jolle on sitä joukko-oppia yritetty opettaa koulussa joskus ekalla ja tokalla luokalla. Tuntui hassulta, että nyt yliopistossa on taas sitä joukko-oppia. Kävi se sitten selväksi, että mennään vähän syvemmälle. Mutta en sen kurssin aikana kuitenkaan tajunnut, mitä sillä tehdään ja miksi sitä opetellaan. Niin vain se tuli vastaan sitten aina uudestaan ja uudestaan, kun toisilla matikankurssilla määriteltiin asioita joukko-opin kautta. Ja jopa oman alan (tietojenkäsittelytiede) kursseilla se tuli aina välillä vastaan, kun oli jotain vähän teoreettisempaa / matemaattisempaa asiaa.

Matikka on siitä jännä laji, että siinä on aina uuden asian kanssa se vaihe, missä "oon liian tyhmä, en tajua tätä" ja kauhea ahdistus ja epätoivo. Aikansa kun niiden asioiden kanssa vääntää, niin aivoihin muodostuu lopulta jotain uusia rakenteita tai en tiedä mitä siellä tapahtuu, mutta jossain vaiheessa ne asiat vaan loksahtaa kohdilleen ja sitten on jo melkein vaikea nähdä, mikä siinä nyt oli vaikeaa.

Se on ihan mahtava fiilis, kun vihdoin tajuaa jonkun jutun, tai kun saa kauhean väännön jälkeen tehtyä jonkun todistuksen. Mutta pitäähän sitä aikaakin käyttää ihan eri tavalla kuin lukiossa. 

Kannattaa myös tajuta, että 15op yhdessä jaksossa voi olla ihan liikaa. Voi olla parempi ottaa vaan 10op per jakso ja suorittaa ne kaksi kurssia kunnialla sen sijaan, että ottaisi kolme kurssia, jotka menee kaikki huonosti. Hankaluutena tässä on tietty se, ettei välttämättä etukäteen tiedä, kuinka työläitä ne kurssit on. Vanhemmat opiskelijat toivottavasti osaa auttaa sen työmäärän arvioinnissa. Kesällä onneksi on mahdollisuus suorittaa ainakin jotain opintoja, joten silloin voi paikata, jos on edennyt suositustahtia hitaammin. Se suositustahti ei vuosittaisena työaikana ole paha, mutta jos sen työn yrittää puristaa 8 kuukauteen (minkä lukuvuosi käytännössä kestää), niin monelle se vaan on liikaa.

Töitä joutuu vaan tekemään tosi paljon enemmän kuin lukiossa. Yritä hankkia ympärillesi porukka, jonka kanssa opiskelette yhdessä. Itselle tämä auttoi paljon kovan työn lisäksi, yksin tuskin olisin jaksanut puurtaa. Ja tosiaan aina joku huomasi jotain millä päästiin eteenpäin. Tässä ei todellakaan toiminut se että yksi tekisi ja muut kopioi vaan oikeasti vuorovedolla.

Samoinhan se on myöhemmin töissä, yhdessä saa paljon enemmän aikaan.

Jotkut selviävät peruskoulusta ja lukiosta työtä tekemättä. Yliopistossa tahdin on yhtä-äkkiä muututtava.

Kyse saattaa olla vain siitä, että töitä on tehtävä paljon aikaisempaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Ei kannata dissata eri aloja, vaikeutensa kussakin. Olen opiskellut sekä humanistisia aineita että luonnontieteellisiä. Kirjoitin itse 6 laudaturia, myös pitkästä matematiikasta ja fysiikasta, ja pää meinasi silti räjähtää DI-opinnoissa (fyssa). Oli niin vaikeaa ettei mitään määrää. Mutta, eikun lusikka kauniiseen käteen ja määrätietoista opiskelua tunti ja vuosi toisensa perään. Sillä tavalla sitä valmistuu. En ollut vuosikurssini briljantein, mutta panostus riitti siihen että valmistuin. Monta briljanttia jäi valmistumatta, koskeivät viitsineet opetella opiskelemaan. Tsemppiä!

Jos potilastyö ei sovi ap:lle, niin miksi luet lääkäriksi?! Luuletko että lääkärin työ on etätyötä? 

Vierailija kirjoitti:

Jos potilastyö ei sovi ap:lle, niin miksi luet lääkäriksi?! Luuletko että lääkärin työ on etätyötä? 

Statusala. Tähtää tutkijaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kamaa se on yliopistossa kuin lukiossa pitkä matematiikka lukuunottamatta kaavojen todistuksia jos lukee ihan puhdasta matematiikkaa. Silloin pitää vähän osata ajatella ja tietää, että ahaa tässä voisi käyttä tätä ja tuota teoreemaa.

Asiat käsitellään vain tiiviimmin ja täytyy nopeammin otaksua asiat ilman, että väännetään rautalangasta jotain asiaa tuntikausia kuten lukiossa.

Puhutko nyt viimeisimpien muutaman vuoden ajasta? Aiemmin lukio oli laskentoa ja yliopistossa todistettiin eikä laskettu mitään. Nykyään yliopistomatematiikassakin ensimmäinen vuosi on laskentoa, koska tulijoiden taidot eivät riitä.

Minulle ainakin lukiomatematiikka oli paria poikkeusta lukuun ottamatta läpihuutojuttu, kun taas yliopistossa jouduin pinnistelemään ja vääntämään aivojani.