Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?
25.11.2024 |
Tämä tuli itselleni vähän shokkina, että opiskelu tuottaa näin pahoja haasteita. Ala on jokseenkin matemaattinen ja luonnontieteisiin liittyvä.
Sairaanhoitajaopintoihin en aio hakea, koska niissä tarvitaan luonnontieteitä ja potilastyö ei sovi minulle. Olen työskennellyt kesätöissä vanhusten hoidossa ja huomasin sen.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista.
Tuo ei toimi ainakaan matematiikassa eikä fysiikassa. Uusi asia rakennetaan aiemmin opitun päälle ja jos on edellisistä kursseista saanut ykkösen, ei pysty ymmärtämään seuraavan kurssin asioita.
No se voi olla vaikeaa jos olet matemaatikko tai fyysikko tosiaan. Mutta jos jompikumpi noista on sivuaine, niin ei haittaa menoa. Mulla oli matematiikka pakollinen sivuaine, pääaine tietojenkäsittelyoppi, ja arvosanoin 1-2 vedin läpi pakollisen appron, lyhyen matematiikan pohjalta. Ei ollut mitään haittaa koskaan, koska sitä matematiikka ei edes niiden pakollisten opintojen jälkeen tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pärjännyt. Pari vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään sopeutunut yhteisöön ja olin vain yksin kaiken ajan. Lopulta päädyin lopettamaan opinnot ja olen ollut siitä lähtien vain työttömänä.
Yliopistossa jää nykyään tosi moni yksin. Opiskele sellaista alaa jossa tehdään yhdessä jotain harjoituksia/käytännön juttuja, silloin tutustuu helpommin.
No, kohdallani tuo on jo myöhäistä. Lopetin opinnot yli 15 vuotta sitten. Nykyopiskelijoille varmaan ihan hyvä neuvo.
Eikös moni vaihda ala, vaikka ikä alkaisi nelosella? Jos elämäntilanne sallii ja kiinnostaa, niin mikä ettei?
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli E:n paperit ja ihan lukematta. Yliopisto oli ehkä elämäni järkyttävin yllätys kun enää ei pärjännytkään yleistiedolla. Lisäksi kaikilla muilla oli jo opiskelutekniikat hallussa.
Ekat vuodet meni siihen että opettelin opiskelemaan ja totesin että se onkin muuten aika raskasta puuhaa. Valmistuin lopulta 9 vuodessa keskinkertaisin arvosanoin mutta työelämässä on ollut kivaa! Ihan erilaista kuin yliopistossa, joten jos ala yhtään kiinnostaa niin luota siihen että työelämä on muuta kuin tenttikirjojen pänttäystä.
Mulla oli myös tuota opiskelutekniikkaongelmaa. Olin kirjoittanut 5 L:ää lukiossa lähes tekemättä työtä (ruotsin kieli ei oikein ollut koskaan napannut, siitä tuli vain C). Olin suoraan sanoen ylimielinen kusipää, joka pidin itseäni erittäinkin lahjakkaana ja älykkäänä sen takia. No, menin opiskelemaan fysiikkaa asenteella, että menisi samalla tavalla kuin lukio, hyvin vähällä opiskelemisella.
Siinä kyllä tuli aika äkkiä loppu ylimielisyydelle. Ensinnäkin, ne kaikki muutkin siellä oli niitä luokkiensa lahjakkaita, eikä niin kuin mun lähiölukiossa, jossa iso osa ei ollut kovinkaan innostuneita opinnoista. Lisäksi ihan oikeasti ei, edes minulta, riittänyt se että olisi vähän silmäillyt luentomonisteita ja sitten vaan sutaissut laskuharjoitukset vasemmalla kädellä, ja mennyt demoihin loistamaan taidoillaan. Ei niistä ymmärtänyt yhtään mitään itse asiassa. Tuli ihan valtava hätäännys, että tässäkö se nyt oli se mun lahjojen raja, en pysty tähän, en ymmärrä mistään mitään. En ymmärtänyt, että olisi pitänyt itse etsiä tietoa, lukea ja harjoitella. En ollut tottunut sellaiseen. Eihän mun ollut tarvinnut. Sitten kun yritin, huomasin itselläni syvän vastenmielisyyden keskittyneeseen opiskeluun. Lykkäsin ja lykkäsin aloittamista, kunnes oli jo aamuyö ja totesin että menenkin nukkumaan. Mutta huomenna sitten! Sama taas huomenna. Kunnes sitten 2 päivää ennen tenttiä tuli paniikki, ja sitten sain opiskeltua 24 h vuorokaudessa pari päivää.
Sitten keksin vielä epämiellyttävää opiskelua vältelläkseni kaikki sivutoiminnot. Ainejärjestö, bileet, ohrapirtelösuunnistukset, kaikki kissanristiäiset. Ensimmäinen vuosi meni aika pipariksi. Kesälomalla en löytänyt työtä, ja oli aikaa ajatella. Harkitsin jopa opiskelun lopettamista, mutta jotenkin ylpeys ei antanut periksi. Oli pakko alkaa tutkia, miten oppisi opiskelemaan, ja mistä saisi itsekuria tehdä työtä silloinkin kun tuntuu tympeältä eikä huvita. Huomasin, että yksi mun iso mörkö oli perfektionismi, joka sanoi että olet joko täydellinen superlahjakkuus, tai täydellinen luuseri. Jos en HETI osannut jotain, se mörkö sanoi, että olet siis luuseri ja alkoi ahdistaa liikaa ja niinpä välttelin ahdistavaa vaikeiden asioiden opiskelua. Kävin lopulta jopa YTHS:n psykologilla juttelemassa näistä ja sain sen verran apua, että sain opinnot taas liikkeelle. Mutta kyllä se vaikeaa ja raskasta oli, ja vaati isoa nöyrtymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pärjännyt. Pari vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään sopeutunut yhteisöön ja olin vain yksin kaiken ajan. Lopulta päädyin lopettamaan opinnot ja olen ollut siitä lähtien vain työttömänä.
Yliopistossa jää nykyään tosi moni yksin. Opiskele sellaista alaa jossa tehdään yhdessä jotain harjoituksia/käytännön juttuja, silloin tutustuu helpommin.
No, kohdallani tuo on jo myöhäistä. Lopetin opinnot yli 15 vuotta sitten. Nykyopiskelijoille varmaan ihan hyvä neuvo.
Eikös moni vaihda ala, vaikka ikä alkaisi nelosella? Jos elämäntilanne sallii ja kiinnostaa, niin mikä ettei?
Tuet lähtee, jos hakeutuu opiskelemaan, niin ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan äo-testejä pääsykokeeksi yliopistoihin. Rajaksi 130. Muut voivat mennä ammattikorkeakouluihin.
Fyysikalle ehkä, humanistit pärjäävät eri "lihaksilla". Eri aloilla tarvitaan erilaista osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa.
Perslihaksia? Siis pakaralihaksia treenaamalla pääsee yliopiston tenteistä läpi nykyään? Tämä oli uutinen. 😊
Siis esim. latinan kokeeseen ei tietenkään tarvitse opiskella latinaa vaan treenata niitä pakaralihaksia.
Ihan Pisa-tutkimustenkin mukaan aines heikkenee vuosi vuodelta, tämäkään kirjoittaja ei ymmärrä yleisiä kielikuvia. Toki yliopistossa perusopintoja on moneen kertaan helpotettu, mutta silti yhä useammalta puuttuu tarvittava osaamisen taso. Nykyään yliopistossa opetetaan niitä asioita mitä ennen lukiossa, eikä sitä rimaa voi loputtomiin laskea.
Ap:lle toivottaisiin sinniä ja itsenäistä opiskelua. Lukiossa vielä pitkälle opetetaan kaikki tietämisen arvoinen valmiiksi pureskeltuna, mutta yliopistossa pitää kyetä itsenäiseen oppimiseenkin.
Toisaalta jos ihan oikeasti hommasta ei tule mitään, niin on ihan ok vaihtaa amk:hon. Ehkä pitää nyt kysyä itseltä, että aiotko sisuuntua vai luovuttaa? Kumpikaan ei ole väärä vastaus.
Teetkö koulujuttuja kavereiden kanssa?
Meillä esim. di-opintojen perusmatikat oli niin vaativia, että laskettiin harkkatehtäviä yhdessä. Aina joku osasi jonkun ja neuvoi muita. Elämä helpottui.
Sama muissa aineissa: apua sai kaverilta ja kaverin kaverilta. Myös tenttiarkisto oli kovassa käytössä. Selvisi, minkä tyyppisiä tehtäviä kokeissa usein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylppärit ovat loppujen lopuksi tosi eri eläin kuin yliopisto-opiskelu. En oikein ymmärrä, miksi niille on annettu niin suuri painoarvo kun eivät ne valmista elämään eivätkä korkeakouluopintoihin.
Mieheni opiskelee matematiikkaa sivuaineena ja pitkä matematiikka meni hänelläkin hyvin lukiossa ja ylppäreissä. Yliopistossa tuli jo johdantokurssilla ihan erilaiset asiat ja opiskelutyyli eteen, joutui osin aloittamaan alusta.
Yliopistossa on usein myös huono opetus ja voimakas painotus itsenäiselle työskentelylle. Opetushenkilökunnalta ei käytännössä vaadita mitään opetusosaamista, ja moni onkin siinä pakotettuna. Eli jos lukiossa tottui hyvään opetukseen ja hyötyi siitä, niin yliopisto voi olla shokki. Anna itsellesi aikaa sopeutua, panosta erilaisten opiskelumenetelmien oppimiseen ja pohdi, josko ala on väärä.
Vakituiselta opetushenkilökunnalta vaaditaan nykyään pedagogiset opinnot. Kun sinut palkataan vaikkapa lehtoriksi, sinulla on tietty aika niiden suorittamiseen. Lisäksi määräaikaiseen työsuhteeseen voidaan palkata henkilöitä, joilla ei ole opettajan pätevyyttä. Tämä muuttui joskus kymmenkunta vuotta sitten, sitä ennen ei ollut mitään vaatimusta pedagogisista opinnoista yliopiston opettajilla.
Netissä on hyviä matikkavideoita, niistä voi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni suurin haaste oli ADHD. Tajusin asian vasta opintojen loppusuoralla. Kun yritin lukea tai kuunnella luennolla, ajatus siirtyi huomaamatta aina johonkin muuhun. Eihän siitä tullut mitään. En sitten edes saanut diagnoosia silloin, vaikka yritin, vaan vasta melkein pari vuosikymmentä myöhemmin.
Kannattaa kuulostella, missä vika on. Usein riittää panostaa opiskelutekniikkaan, joskus taustalla on neurologisia ongelmia, kuten minulla.
Vierailija kirjoitti:
Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista.
Meidän opiskelijamme synkisteli kun sai ensimmäisestä matematiikan tentistä arvosanan kolme. Sanoin, että nyt hänen pitää lopettaa itsensä soimaaminen ja opetella opiskelemaan. Hän on koko koulunkäyntinsä hoitanut tähän saakka vasemmalla kädellä ja nyt sitten pitäisi osata opiskella jne.
Jos jotain hyvää pitää sanoa, on matematiikan opiskelijoilla keskenään hyvä henki ja hänen mielestään toinen toistaan mielenkiintoisempia tyyppejä. Hän tunsi itsensä peruskoulussa ja lukiossa itsensä ulkopuoliseksi, koska ei löytynyt samanhenkistä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele ilmiötä, opettele hakemaan ja lukemaan alasi tutkimuksia. Mieti. Rakenna kokonaisuuksia nippelitiedon pänttäyksen sijaan. Älä ikinä jätä mitään tenttiinlukua yhteen iltaan, se ei enää onnistu.
Kun aloitin opiskelut TKK:n teknillisessä fysiikassa, niin lähes kaikki kurssikaverini olivat kuuden laudaturin ylioppilaita ja loputkin yleensä viiden laudaturin ylioppilaita. Silti meistä lähes kaikista ekan vuoden matikan ja fysiikan kurssit olivat todella vaikeita. Vaatimustaso ja asioiden esitystapa olivat täysin erilaisia kuin lukiossa. Mutta kun näihin vähitellen tottui ja oppi oikeasti opiskelemaan vaikeita asioita eikä kuvitellut, että kaiken ymmärtäisi ensimmäisellä selityksellä, niin suurin osa meistä selvisi opinnoistaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netissä on hyviä matikkavideoita, niistä voi olla apua.
Eikä kannata väheksyä ChatGPT:tä. Se osaa monenlaista, ja siltä voi kysyä loputtomiin tarkentavia kysymyksiä kohdista, joita ei ymmärrä. Se jaksaa selittää mihin tietty ratkaisu perustuu, kärsivällisemmin kuin kukaan ihminen. Mä olen käyttänyt paljon sitä esimerkiksi niin, että kun saan valmiin ratkaisun johonkin matematiikkatehtävään jota en osannut enkä ymmärrä, joko kaverilta tai opettajalta sitten laskuharjoituksissa, annan sen chatgpt:lle ja pyydän sitä avaamaan ratkaisuun pääsemisen stepeittäin. Ja kyselen lisää kaikesta, mitä en ymmärrä.
Kuulostat ap minulta 15v sitten. Ennen yliopistoa olin pärjännyt koulussa hyvin lukematta tai opiskelematta sen kummemmin. Eka yliopistovuosi oli raadollinen kun hylsyjä sateli. Vaihdoin amkiin, olin muutaman vuoden töissä ja nyt yliopisto-opinnotkin sujuvat paremmin. En ehkä edelleenkään ole kovin hyvä opiskelemaan, mutta työn tuoma kokemus ilmeisesti näkyy, kun hylsyjen sijaan tulee vitosia. Tentit on edelleen kyllä heikkous ja niistä hyvä jos pääsen läpi. Mutta ei kaikessa voi olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa.
Perslihaksia? Siis pakaralihaksia treenaamalla pääsee yliopiston tenteistä läpi nykyään? Tämä oli uutinen. 😊
Siis esim. latinan kokeeseen ei tietenkään tarvitse opiskella latinaa vaan treenata niitä pakaralihaksia.
Hitsi, senkö takia mä siis reputin latinan kummallakin kerralla? Vika ei siis sittenkään ollut siinä, ettei vaan napannut lukea, vaan huonosti treenatuissa pakaralihaksissa!
Vaihda pääainetta tai mene amkkiin.
Kaupan kassalla on niitä yliopiston liian hankalaksi kokeneita, mutta sieltäkin on ponnistettu pääministeriksi saakka.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli E:n paperit ja ihan lukematta. Yliopisto oli ehkä elämäni järkyttävin yllätys kun enää ei pärjännytkään yleistiedolla. Lisäksi kaikilla muilla oli jo opiskelutekniikat hallussa.
Ekat vuodet meni siihen että opettelin opiskelemaan ja totesin että se onkin muuten aika raskasta puuhaa. Valmistuin lopulta 9 vuodessa keskinkertaisin arvosanoin mutta työelämässä on ollut kivaa! Ihan erilaista kuin yliopistossa, joten jos ala yhtään kiinnostaa niin luota siihen että työelämä on muuta kuin tenttikirjojen pänttäystä.
Minusta olisi kiinnostavaa tietää, mitä näiden E:n papereiden saaneiden "lukemattomuus" tarkoittaa. Olen aivan varma, että jotain ihan muuta kuin minulle. Koska faktahan on se, että jos on saanut E:n niin silloin on lukenut.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta ainakin ihan perusopintojen jälkeen useimmat kyllä haluavat että mieluummin heitä opettaa joku oikeasti alallaan huipulla oleva tutkija, kuin joku pedagogisesti oppineempi ja lahjakkaampi, mutta ei kummoinenkaan tutkija. Muistan itse kun yhtä syventävien opintojen kurssia veti alani guruna pidetty tyyppi, ehkä maailman paskin opettaja, piipitti hiljaa taululle päin puhuen, välillä kertoi outoja puujalkavitsejä ja nauroi omille jutuilleen, mutta oli siinä jotain erityistä kun pääsi edes sellaisen tyypin luennolle. Ja kun kertoi tutkimusalastaan niin johan löytyi intoa ja asiaa.