En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?

Ylioppilastutkinnon arvosanathan skaalautuu niin, että tietty määrä saa aina jonkun arvosanan. Eli kun aines on heikkoa, niin E:n saa hyvinkin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Oikis, pyh. Laki on vaan ihmisten keksimiä sääntöjä. Kuka niitä edes jaksaa opiskella...

Vierailija kirjoitti:

Niin, käytin tuota opetushenkilökunta-sanaa juuri siksi, ettei tartuttaisi tuohon yliopistolehtorin pätevyysvaatimuksiin. Yliopistoilta on säästetty kymmenen vuoden aikana todella paljon ja se näkyy opetuksen tasossa, tähän ovat monet professoritkin ottaneet kantaa valtakunnan isoissa medioissa. Käytännössä on tarkoittanut sitä, että opetushenkilökunnassa on aivan käsittämättömän opetushalutonta ja epäpätevää porukkaa, merkittävä osa nimenomaan määräaikaista. Sitten kannattaa muistaa sekin, että vakituinen henkilökunta ei vaihdu hetkessä, eivätkä vanhat huonot käytännöt muutu kovinkaan helposti.

Myönnän, etten ole opiskellut vähään aikaan, joten en tiedä tarkalleen, miten opetus on muuttunut. Parikymmentä vuotta sitten se oli kunnossa, sillä asenne oli, että kysy, niin me autamme. Sen sijaan 70- ja 80-luvuilla asenne oli ainakin Helsingin yliopiston matematiikan laitoksella (en ole varma sen virallisesta nimestä silloin), että jos et itse tajua, niin se on oma häpeäsi. Kukaan ei edes yrittänyt auttaa, jos menit kysymään jotakin.

Ainahan joukkoon toki mahtuu henkilöitä, joita ei nappaa niin yhtään. Yksi sellainen piti harjoituksia eräällä kurssilla, joten seuraavana vuonna tarjouduin itse pitämään harjoituksia, jotta sen vuoden opiskelijoilla olisi vähän motivoituneempi assari opettamassa.

Miten ois AMK?

Kävin itse ensin amk tutkinnon sairaanhoitajaksi :D  ja siitä sitten Yamk:n. Muutaman vuoden kiertelin työpaikkoja ja nyt erään kunnan hallintojohtajana. Mukava homma, palkka n. 5500 +kokemuslisät.

Muut johtoryhmässä on maistereita vaan ei ole työtä haitannut. Perustaidot saat koulusta, tosimaailma on toista ja osaaminen kyllä kertyy ajan myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilastutkinnon arvosanathan skaalautuu niin, että tietty määrä saa aina jonkun arvosanan. Eli kun aines on heikkoa, niin E:n saa hyvinkin helpolla.

Näin on. Laskevien Pisa-tulosten johdosta tämän päivän Laudatur vastaa 20 vuoden takaista Magnaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä kun ensijärkytyksestä toinnut. Monille tulee yllätyksenä että lukio oli se helppo ja sitten alkaa vasta vaikein osuus. Ensin kilpaillaan siitä kuka saa opiskelupaikan eli yleensä ne parhaiten menestyvät ja sitten opiskellaankin niiden tasolla eikä enää lukiotasolla. Yleensä asiaa sopeutuu.

Ja lisäksi lukiossa vielä tavallaan paapotaan oppilaita, yliopistossa ja muussa jatkokoulutuksessa on pärjättävä omillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Ei kannata dissata eri aloja, vaikeutensa kussakin. Olen opiskellut sekä humanistisia aineita että luonnontieteellisiä. Kirjoitin itse 6 laudaturia, myös pitkästä matematiikasta ja fysiikasta, ja pää meinasi silti räjähtää DI-opinnoissa (fyssa). Oli niin vaikeaa ettei mitään määrää. Mutta, eikun lusikka kauniiseen käteen ja määrätietoista opiskelua tunti ja vuosi toisensa perään. Sillä tavalla sitä valmistuu. En ollut vuosikurssini briljantein, mutta panostus riitti siihen että valmistuin. Monta

Minulle fyysikkona humanistiset tieteet ovat hyvin vaikeita, koska niissä pitää yhdistellä kerralla laajoja kokonaisuuksia eikä mikään ole tarkkarajaista. Fysiikka ei ollut varsinaisesti helppoa, mutta oli ihanaa, kun pähkäilyn jälkeen ymmärsi ilmiön. Sen jälkeen kaikki laskukaavat yms. pystyi johtamaan aina uudestaan, paljon mitään ei tarvinnut opetella ulkoa. Humanistisilla aloilla taas pitää opetella ulkoa valtavasti, ennenkuin pystyy yhdistelemään asioita järkeväksi kokonaisuudeksi niin, että ylipäätään ymmärtää kokonaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.

Nykyään lääkikseen pääsee suurin osa todistuksen perusteella. Sinne menee ne kympin hikipinkotytöt, joilla ei välttämättä ole kunnon ihmissuhdetaitojakaan. Arvattavaksi jää, miten he pärjäävät käytännön työssä potilaiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut selviävät peruskoulusta ja lukiosta työtä tekemättä. Yliopistossa tahdin on yhtä-äkkiä muututtava.

Kyse saattaa olla vain siitä, että töitä on tehtävä paljon aikaisempaa enemmän.

Entä jos on aina käyttänyt siihen kaiken ajan, mutta enää ei pystykään kasvattamaan tuntimäärää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Tuo ei toimi ainakaan matematiikassa eikä fysiikassa. Uusi asia rakennetaan aiemmin opitun päälle ja jos on edellisistä kursseista saanut ykkösen, ei pysty ymmärtämään seuraavan kurssin asioita.

Minä ihmettelin, kun Johdatus yliopistomatematiikkaan -kurssilla oli joukko-oppia. Olen sen ikäinen, jolle on sitä joukko-oppia yritetty opettaa koulussa joskus ekalla ja tokalla luokalla. Tuntui hassulta, että nyt yliopistossa on taas sitä joukko-oppia. Kävi se sitten selväksi, että mennään vähän syvemmälle. Mutta en sen kurssin aikana kuitenkaan tajunnut, mitä sillä tehdään ja miksi sitä opetellaan. Niin vain se tuli vastaan sitten aina uudestaan ja uudestaan, kun toisilla matikankurssilla m

Oma lapseni opiskelee tietojenkäsittelytiedettä. Näytin hänelle Ylen arkistosta opetusfilmin meille 1970-luvun alun peruskoululaisille. Lapseni sanoi, että vau olisipa hänelläkin ollut alakoulussa noin edistyksellistä opetusta eikä suunnilleen mitään sormien laskemista. Minä olin todella yllättynyt hänen reaktiostaan ja kuuntelin kun hän innoissaan selitti mitä kaikkea joukko-opilla voidaankaan tehdä ja mitä kaikkea se on mahdollistanut.

En olisi tässä kirjoittamassa ilman joukko-oppia, jonka opetus lopetettiin kun vanhemmat eivät tajunneet siitä mitään ja olivat hädissään kun ei olleet ne 1+1 jne laskutehtävät mielessä vaan minäkin piirsin muistaakseni siihen unioniin kuuluneita lumileopardeja jne ja puhuin joukko-opista kun leikin eli opetin nukeilla joukko-oppia. Vanhemmat pelkäsivät ihan oikeasti minun seonneen ja kielsivät minua puhumasta joukko-opista tai piirtämästä joukko-oppikuvia. Sen jälkeen minulla oli matematiikkaan lähinnä häpeänsekainen tunne. Olisinhan minä voinut mummilassa tehdä ynnä- ja miinuslaskuja. Kertotaulunkin opettelin, koska mummini oli jostain ostanut minulle metallisen kynäkotelon, johon oli painettu kertotaulu.

Yliopisto-opinnot on kaukana käytännöstä, joten en ihmettele,

jos turhauttaa pänttääminen - "nämä asiat kuuluvat ja

ovat aina kuuluneet opetukseen"-mentaliteetti löytyy

opettajakunnalta.

Etsi joku kiva harrastus, joka antaa

vastapainoa opintoihin, saa hetkeksi unohtaa opintojen eteen

tehtävän kovan uurastuksen.

Mieti itse joku mieleisempi väylä vaikkapa ammattikorkean

puolelta. 

Itse olet tärkein, saat suunnitella omaa viihtymistäsi koulussa,

töissä ja ei sinun tarvitse suostua älyttömiin vaatimuksiin millään

elämän osa-alueella.

Kiitos, kun avoimesti kerrot tunnelmiasi, olet järkevä yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Töitä joutuu vaan tekemään tosi paljon enemmän kuin lukiossa. Yritä hankkia ympärillesi porukka, jonka kanssa opiskelette yhdessä. Itselle tämä auttoi paljon kovan työn lisäksi, yksin tuskin olisin jaksanut puurtaa. Ja tosiaan aina joku huomasi jotain millä päästiin eteenpäin. Tässä ei todellakaan toiminut se että yksi tekisi ja muut kopioi vaan oikeasti vuorovedolla.

Samoinhan se on myöhemmin töissä, yhdessä saa paljon enemmän aikaan.

Kannattaa rohkeasti pyytää muita samaan nuotiopiiriin opiskelemaan. Toimivathan etäyhteydet vieläkin. Ainakin pojat laskevat jo lukiossa yhdessä laskuja ja perustelevat ne juurta jaksaen, miksi tulos on oikea. Meidän poika ei tajunnut luurit korvilla, että möykkää kovalla äänellä ja isänsä pitäisi saada etäkokoustettua. Kahden oven läpi poikien tunne-elämä ja hienvuodatus kuului huoneeseen, jossa puoliso yritti etäkokoustaa rauhassa.

Ensimmäinen asia virtuaalinuotiopiirissä on päättää tiedotuspolitiikasta ja siitä, että pitää uskaltaa sanoa jos on pudonnut kelkasta. Vain sillä tavalla toiset voivat auttaa pudonneen takaisin sinne kelkkaan ja vahvistavat omaa oppimistaan. Toinen asia on se, että jokainen laittaa listalle asian, jota ei voi sietää. Osaa ärsyttää suunnattomasti sytkärin tai kynän napsuttelija huvikseen kun keskittyy johonkin. Toista ärsyttää se, että pitäisi laittaa kamera päälle flunssaisenakin kun silmät ja nenä ovat punaiset jne. Meillä jokaisella on sellainen juttu, jota ei vain siedä. Muut sitten lupautuvat välttelemään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut selviävät peruskoulusta ja lukiosta työtä tekemättä. Yliopistossa tahdin on yhtä-äkkiä muututtava.

Kyse saattaa olla vain siitä, että töitä on tehtävä paljon aikaisempaa enemmän.

Kyse on siitä, ettei ole oppinut opiskelemaan. Sitten on suuri kriisi päällä. Olisi hyödyllistä jos yliopistoilla olisi näille omat opiskelutaitojen kurssinsa.

Motivaatio -> ahkeruus -> opintojen eteneminen

joku tästä ketjusta kun klikkaa, opintojen eteneminen pysähtyy.

Niin. Peruskoulua ja lukiota on helpotettu 2000-luvun alusta asti. E vastaa oikeasti vanhoissa arvosanoissa M:ää. Nykyinen M puolestaan vanhaa C:tä jne. Ei ihme, että nykynuorilla haasteita yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut selviävät peruskoulusta ja lukiosta työtä tekemättä. Yliopistossa tahdin on yhtä-äkkiä muututtava.

Kyse saattaa olla vain siitä, että töitä on tehtävä paljon aikaisempaa enemmän.

Entä jos on aina käyttänyt siihen kaiken ajan, mutta enää ei pystykään kasvattamaan tuntimäärää?

Illoin vika on opiskelutekniikassa.

Yliopistossa mietin miten muut voivat osata sellaista. Sitten muistin etteivät osaakaan. Vain 1% suomalaisista on DI.

Hyvä ketju!

Vierailija kirjoitti:

Kannatan äo-testejä pääsykokeeksi yliopistoihin. Rajaksi 130. Muut voivat mennä ammattikorkeakouluihin. 

Suosittelitko tuota aikanaan Noora Fagerströmille? 

Vierailija kirjoitti:

Puhutko nyt viimeisimpien muutaman vuoden ajasta? Aiemmin lukio oli laskentoa ja yliopistossa todistettiin eikä laskettu mitään. Nykyään yliopistomatematiikassakin ensimmäinen vuosi on laskentoa, koska tulijoiden taidot eivät riitä.

Minulle ainakin lukiomatematiikka oli paria poikkeusta lukuun ottamatta läpihuutojuttu, kun taas yliopistossa jouduin pinnistelemään ja vääntämään aivojani.

Sama kokemus. Lukiossa vain laskettiin. Järkytys oli aika iso, kun TKK:lla ensimmäinen matematiikan luento alkoi sillä, että proffa määritteli, mitä ovat ryhmä, rengas ja kunta, eikä sanallakaan selittänyt, miksi jotain tällaista tehdään.