Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?
25.11.2024 |
Tämä tuli itselleni vähän shokkina, että opiskelu tuottaa näin pahoja haasteita. Ala on jokseenkin matemaattinen ja luonnontieteisiin liittyvä.
Sairaanhoitajaopintoihin en aio hakea, koska niissä tarvitaan luonnontieteitä ja potilastyö ei sovi minulle. Olen työskennellyt kesätöissä vanhusten hoidossa ja huomasin sen.
Kommentit (152)
Todella monella on nykyään tosi vaikeaa yliopistossa. Mm. lääkisopiskelijat ei meinaa päästä peruskursseilta läpi. Tässä näkyy juuri se, että tullaan papereilla sisään yliopistoon, eikä ole mitään käsitystä kuinka paljon yliopistossa vaaditaan enemmän. L:n sisääntulijatkin on ihan pulassa.
Mutta, sinnittele kuitenkin, ja tee kovasti töitä opintojen eteen, siis oikeasti opettele, äläkä vaan kuvittele, että suoritukset tulee itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa kamaa se on yliopistossa kuin lukiossa pitkä matematiikka lukuunottamatta kaavojen todistuksia jos lukee ihan puhdasta matematiikkaa. Silloin pitää vähän osata ajatella ja tietää, että ahaa tässä voisi käyttä tätä ja tuota teoreemaa.
Asiat käsitellään vain tiiviimmin ja täytyy nopeammin otaksua asiat ilman, että väännetään rautalangasta jotain asiaa tuntikausia kuten lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni suurin haaste oli ADHD. Tajusin asian vasta opintojen loppusuoralla. Kun yritin lukea tai kuunnella luennolla, ajatus siirtyi huomaamatta aina johonkin muuhun. Eihän siitä tullut mitään. En sitten edes saanut diagnoosia silloin, vaikka yritin, vaan vasta melkein pari vuosikymmentä myöhemmin.
Kannattaa kuulostella, missä vika on. Usein riittää panostaa opiskelutekniikkaan, joskus taustalla on neurologisia ongelmia, kuten minulla.
Luulin ensimmäiset kaksi vuotta, että minulla on ADHD. Kävi ilmi, että masennukseen syötävän duloksetiinin sivuvaikutuksena voi pamahtaa päälle ADHD:n kaltaiset oireet. Kiitos vain YTHS-lääkärille. Minä luotin häneen ja vasta tuskailtuani luin Pharmaca Fennican selostuksen lääkkeestä. Alkoi yksityisen psykiatrin vastaanotolla lääkkeen alasajo ja elämäntapaohjaus ja neuvo tehdä joka päivälle lukujärjestys.
Minä olen aina tottunut olemaan muiden saatavilla ja aluksi oli todella vaikeaa laittaa hiljaisia tunteja opiskelua varten. Menin kirjastoon lukemaan, ettei vahingossakaan tule houkutusta vastata viesteihin jne. Psykiatri kysyi, että onko kukaan kavereistani aina minulle saatavilla minä päivänä tai kellonaikaan hyvänsä? Se avasi silmäni ja tajusin kätårsiväni jostain messiaskompleksista. En antanut muille mahdollisuutta selviytyä itse vaikeista tilanteista.
Olo on todella hyvä näin huonollakin kelillä kävellessä päivän lenkki ja ajatus, että olen pleen duloksetiinista kuukauden jälkeen vapaa, tekee minut iloiseksi. Tunsin varmaan isoon kaupunkiin muuttaessani itseni epävarmaksi ja luin nettikommentteja, jonka mukaan minulla oli masennus. Ajattelin ratkaisun löytyvän lääkäriltä. Eipä löytynyt ensimmäiseltä. Olisivatpa kaikki samanlaisia kuin psykiatri, jonka vanhempani ovat vieroittautumisessa maksaneet.
Sinulta puuttuu hahmotuskyky, mikä käy ilmi heti aloituksesta. Esim. sairaanhoitajaopinnot oli irrallinen lisäys - ei liity mihinkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele opiskelemaan. Älykkyys on vähän eri asia kuin opiskelutaidot, vaikka tukeekin asioiden parempaa ymmärtämistä.
Erittäin harvoin älykkyys on rajoittava tekijä. Yleensä akilleen kantapääksi muodostuu ihan vanha kunnon laiskuus. Menestyksen eteen pitää tehdä töitä.
Ihan varmasti vaikka olisi vähän keskimääräistä pöhkömpi niin pärjää erinomaissesti jos on ahkera luonne. Ei varmasti ole paras, mutta parempi kuin kaksi kolmasosaa muista. Ihan vaan sillä, että tekee tehokkaasti asioita saavuttaakseen menestyksen.
Tämä. Mulla on eräs sukulainen jota lapsesta asti pidettiin vähän yksinkertaisena. Oli semmoinen hidas ja usein asioita joutui selittämään monelta kantilta, että ymmärsi. Ei meinannut lukemaankaan oppia millään. Jotenkin se kuitenkin raahusti lukioon asti, rimaa hipoen mutta siihen aikaan ja sillä paikkakunnalla kutosen todistuksellakin pääsi lukioon. Lukiokin sitten läpi samalla menetelmällä. Kaikki päivittelivät, että lukio ei hyödytä, koska eihän hän pääse minnekään muualle. Mutta tämä kaveri uskoi että pääsee. Ekana vuonna ei päässyt, mutta toisena vuonna pääsi lukemaan tietojenkäsittelytiedettä suoraan pääsykokeella valituiden kiintiöllä. Hyvä tuurikin, että silloin pääsykokeeseen piti lukea vain 1 yleistajuinen kirja tietotekniikan kehityksestä, ei tarvinnut osata matematiikkaa eikä ohjelmointia. Hän luki sen kirjan kymmeniä kertoja ja oli pääsykokeiden 15 parhaan joukossa. No ei se ainakaan yliiopistosta valmistu, semmoinen yksinkertainen poika, kaikki sanoi. Mutta valmistui. Vähän kauemmin se kesti kuin keskimäärin, mutta silti. Hauskaa on, että nyt 10 vuotta myöhemmin hänellä on hyvä työpaikka ulkomailla, esimiesasemassa (joka luultavasti hänelle paremmin sopiikin kuin teknisempi työ), ja hän on lukenut lisäksi siellä ulkomailla kauppatieteen tutkinnon. Ja edelleen hän on sellainen vähän hitaan ja yksinkertaisen oloinen. Sisulla ja uskolla itseen vaan on mennyt eteenpäin silti.
Miten minusta tuntuu, että kuvailit jokaisen pomon mitä minulla on ikinä ollut. Järjen valo loistaa kelmeän himmeänä, mutta jollain ihmeen konstilla ne on päässeet elämässä tosi pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli matematiikan kanssa suuria vaikeuksia ensimmäisen vuoden syksyllä. Tuntui, ettei se lähde käyntiin millään ja mietin, että apua, miten tämä on mahdollista, sillä mulla oli ollut kymppi melkein jokaisesta lukion matikankurssista ja kirjoitinkin laudaturin pitkästä matikasta (aikana, jolloin oli jo eximia). No, sitten uskaltauduin kertomaan opiskelukavereille olevani "lirissä sen analyysin kanssa". Kävi ilmi, että heillä suunnilleen kaikilla muilla oli ihan samat vaikeudet!
Lukiossa matematiikka oli ollut laskemista. Yliopistossa se olikin todistamista. Meni aikaa saada aivot käännettyä erilaiseen moodiin, mutta kun sen oli saanut tehtyä, kurssit alkoivat sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa.
Perslihaksia? Siis pakaralihaksia treenaamalla pääsee yliopiston tenteistä läpi nykyään? Tämä oli uutinen. 😊
Pitää paikkaansa. Perslihaksia pitää harjoittaa kirjastossa istumalla. Mielellään vähintään pari tuntia joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa.
Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.
Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.
Luokkakaverini sanoi, kun lääkiksessä opiskeli, että ei niitä asioita ymmärrä porokaan. Nyt on ihan arvauskeskuksessa töissä.
Jos luonnontieteet on se vaikea juttu niin älä huolestu sairaanhoitaja opinnoista..
Siellä kyllä pärjää vähemmillä lahjakkuudella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassalla on niitä yliopiston liian hankalaksi kokeneita, mutta sieltäkin on ponnistettu pääministeriksi saakka.
Milloin Suomessa viimeksi on ollut pääministeri joka ei olisi ollut vähintään maisteri?
Minulla oli pitkästä matematiikasta myös kirjoitettuna M. Sitten tuli kuitenkin vaikeuksia yliopistolla matikan ja tilastotieteen opinnoissa. Niissä piti oikeasti osata matikasta ja tilastotieteestä sellaisia asioita, joita ilman olin onnistunut pärjäämään koulussa. Onnistuin lukiossa saamaan esim.pitkästä matikasta päättöarvosanan 9 ilman, että osasin tiettyjä yksittäisiä asioita kuitenkaan, kompensoin osaamalla muuta. Yliopistossa ne kohdat, joita en ollut oppinut, olivatkin just niitä, joita olisi tarvittu. Vaihdoin lopulta pääainetta. Ehkä olisin voinut päästä rimaa hipoen läpi, mutta mitä järkeä valmistua sellaiselle osaamisalalle, jossa ei ole vahvimmillaan. Pitäähän sitä työelämässäkin sillä alalla niitä asioita ymmärtää. Mieluummin vaihdoin suosiolla aineeseen, jossa olin lahjakas ja luonnostani hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kiinnostavaa tietää, mitä näiden E:n papereiden saaneiden "lukemattomuus" tarkoittaa. Olen aivan varma, että jotain ihan muuta kuin minulle. Koska faktahan on se, että jos on saanut E:n niin silloin on lukenut.
Ehkä kelpaan vastaamaan, vaikka kirjoitinkin L:n paperit. Kyllä minä käytin aikaa lukemiseen, mutta kaikki oli aina helppoa eikä minun tarvinnut käyttää energiaa asioiden ymmärtämiseen. Esim. laskin kaikki pitkän matematiikan kotitehtävät, mutta minun ei tarvinnut kertaakaan käyttää yli viisi minuuttia sen miettimiseen, miten jokin tehtävä ratkaistaan. Useimmiten se oli selvä heti, kun olin lukenut tehtävänannon, mutta vaikeimmissakin tehtävissä viimeistään 5 minuutin miettimisen jälkeen.
Kielissä jouduin kyllä pänttäämään sanoja, mutta en käyttämään yhtään energiaa kieliopin opiskeluun. Kun opettaja oli kerran selittänyt jonkin kielioppisäännön, ymmärsin sen heti ja muistin koko kouluajan ilman, että minun piti tehdä mitään asian eteen
Reaaliaineissa jouduin kyllä lukemaan ja painamaan asioita mieleen, koska esim. historiassa on paljon juttuja, jotka pitää vain muistaa. Historia olikin minusta vaikein kouluaine lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassalla on niitä yliopiston liian hankalaksi kokeneita, mutta sieltäkin on ponnistettu pääministeriksi saakka.
Kuka pääministeri ei ole valmistunut yliopistosta?
Sanna Marin on maisteri, jos häntä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskele ilmiötä, opettele hakemaan ja lukemaan alasi tutkimuksia. Mieti. Rakenna kokonaisuuksia nippelitiedon pänttäyksen sijaan. Älä ikinä jätä mitään tenttiinlukua yhteen iltaan, se ei enää onnistu.
Kaikissa poliisisarjoissa tehdään se kuvaseinä ajattelun tueksi. Voihan samaa metodia käyttää vaikka matematiikassa. Kirjaa sinne oivalluksiaan jne. Tärkeintä on aloittaa ajoissa eli mieluiten jo tänään. Tämä sopii myös kaikkiin muihin oppiaineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Todella monella on nykyään tosi vaikeaa yliopistossa. Mm. lääkisopiskelijat ei meinaa päästä peruskursseilta läpi. Tässä näkyy juuri se, että tullaan papereilla sisään yliopistoon, eikä ole mitään käsitystä kuinka paljon yliopistossa vaaditaan enemmän. L:n sisääntulijatkin on ihan pulassa.
Mutta, sinnittele kuitenkin, ja tee kovasti töitä opintojen eteen, siis oikeasti opettele, äläkä vaan kuvittele, että suoritukset tulee itsekseen.
Pääsykokeet pitäisi tuoda takaisin, niin opiskelijoilla olisi perustiedot opiskelemastaan alasta hallussa jo aloittaessaan.
"Miten minusta tuntuu, että kuvailit jokaisen pomon mitä minulla on ikinä ollut. Järjen valo loistaa kelmeän himmeänä, mutta jollain ihmeen konstilla ne on päässeet elämässä tosi pitkälle."
Hyvällä ulkonäöllä tai suhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa.
Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.
Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.
Luokkakaverini sanoi, kun lääkiksessä opiskeli, että ei niitä asioita ymmärrä porokaan. Nyt on ihan arvauskeskuksessa töissä.
Huolestuttavaa potilasturvallisuuden kannalta.
Minä olin lukiossa hyvä fysiikassa, matikassa ja kemiassa. Korkeakoulussa nämä peijakkaat olivatkin sitten yllättäen todella vaikeita. Silti kahlasin matikasta jopa sivuaineen (arvosanoin 2-4). Suuntauduin tietotekniikkaan ja se piti sisällään myös paljon teoreettisia, tylsiä ja vaikeita pakollisia kursseja, jotka juuri ja juuri sain suoritettua. Olin jo välillä kanssa vähällä luovuttaa, kun arvosanat sakkasivat pahasti ja hainkin muualle kouluihin. Valmistuin lopulta alle kolmosen keskiarvolla. Parhaat arvosanat tulivat kielistä ja oman alani kursseista.
Mutta! Nyt olen ollut 20v työelämässä. Löysin oman alani jo opiskeluaikana ja oldn viihtynyt töissä. Nykyään olen vanhempi asiantuntija. Minua ja osaamistani arvostetaan niin asiakkaiden kuin kollegoiden toimesta. En ole sammaloitunut, vaan opiskelen edelleen alani uusia tuulia.
Tsemppiä sinne opiskeluihin, ei niillä arvosanoilla oikeasti niin painavaa merkitystä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa.
Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.
Lääkiksessä opiskelleena ihmettelen, miten niin vaatii oikeaa älyä. Lääkiksessä vaikein osuus monelle on pääsykokeen fysiikka.
Lääkiksessä ja teknillisessä opiskelleena tiedän että vain teknillinen vaatii työtä.
Alue: Aihe vapaa
Nyt ei puhuttu kehityshäiriöisistä vaan ihan normaaleista ihmisistä. Tottakai jos älylliset lahjat on vasemman jalan kumisaappaan tasoa niin on tuskaa pärjätä missään koulussa. Onhan sitä ihmisiä jotka ei pärjää edes ala-asteen ensimmäisellä luokalla.
Eikä maisterin paperit tarkoita sitä, että jokainen valmistunut on huippututkija tai huippuasiantuntija. Suurin osa on ihan tavallisia valkokaulus duunareita. Yliopistoista valmistuu vuosittain miljoonia ihmisiä. Eikä suurin osa ole "huippuja" oikein missään. Se nyt vain meneee sillä tavalla. Valtaosa on ihan tavallisia ihmisiä.