Miten olette käsitelleet sen, jos jokin iso unelma ei ole koskaan toteutunut vaivannäöstä huolimatta?
Kuulostaa varmaan lapselliselta kysymykseltä, mutta aihe kuitenkin koskettaa monia. Fakta on, että tässä elämässä ei saa aina mitä haluaa eikä unelmat toteudu aina todellakaan reilusti. Joku tekee jonkin asian eteen koko elämänsä töitä eikä siltikään onnistu, kun taas joku toinen saa lähes kaiken mitä sattuu toivomaan. Toiset myös osaavat asennoitua pettymysten jälkeen näihin paremmin ja joku toinen antaa periksi ja katkeroituu helpommin.
Siksi haluaisin kysyä teiltä, jotka olette kokeneet isoja pettymyksiä mutta koette että olette päässeet yli niistä. Miten teitte sen? Millainen asennoituminen auttoi? Tuliko tilalle ennen pitkää uusia unelmia, vai myöntääkö jotkut että ei niitä saanut ikinä korvattua, mutta silti oppi elämään asian kanssa? Tällaisista esimerkkeinä voisi olla, että haluaa vaikkapa todella paljon omaa lasta mutta vuosien yrityksen jälkeen se todetaan mahdottomaksi. Tai että tietää täsmälleen mitä haluaisi opiskelemaan ja mikä olisi se oma ura, mutta ovet eivät vain aukene lukuisista yrityksistä huolimatta. Siis jos on kyse jostakin mikä tuntuu niin omalta ja olisi valmis antamaan kyseisen asian eteen kaiken, eikä se siltikään vain riitä.
En nyt halua paljastaa mikä tuo asia itselleni tarkemmin on, mutta kaipaisin tsemppausta. En edes tiedä, onko tilanne oikeasti ikuisesti toivoton ja olisiko parempi luovuttaa ja keksiä elämään ihan muuta, vai taistella vielä kovemmin ja etsiä uusia ratkaisuja. Olen tehnyt sitä niin pitkään, etten ole enää edes varma, onko kyse siitä että olen vain syvällä sisimmässäni niin varma oikeasta elämäni tarkoituksesta, vai enkö vain osaa luovuttaa. Katkeroituminen on ehkä pahimpia pelkojani elämässä, joten siksi haluaisin oppia käsittelemään nämä tunteet mahdollisimman järkevästi. Ei se auta kuin hyväksyä tosiasiat, mutta miten tehdä se masentumatta? Vai onko ok masentua siksi aikaa, että menetettyä unelmaa suree?
Miksi sellaisia unelmia annetaan ihmisille, jos niillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuuttakaan toteutua missään muodossa?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
olen saanut tavallaan yhden unelman toteutettua ja sitten ehkä huomaa, että ammatillinen unelma on käytännössä vaikea totetuttaa käytännössä, palkka huono ja vaikea ala.nautin kuitenkin opiskelusta ja siitä yrityksestä. vaikkei saavuttaminen sitten käytännössä, tuonut hyvää elantoa. eli aina se unelma, ei sit toteutuessaan ole realismia.
minulla on myös unelmia jotka ei ole toteutunut kuten oma talo tai mökki. asun vuokralla kivassa asunnossa ja mulla ei ole mitään kodinhoito tai pihatöitä ja oon todennut, et jos olis oma talo niin joutusin jatkuvasti kolaan lunta tms johon ei välttis. terveys riittäisi ikääntyessä.
mun resepti on, että on paljon haaveita osa toteutuu osa ei.
sä et vie keneltäkään tasavertaisuutta
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan on just ärsyttävää, jos olet tehnyt paljon töitä ja nähnyt vaivaa jonkun unelman toteuttamiseksi eikä se siltikään toteudu, mutta tuossa tilanteessa voi ainakin onnitella itseään siitä, että on yrittänyt.
Vielä kamalampaa olisi elää jonkun toteutumattoman unelman kanssa tietäen, ettei edes yrittänyt. Silloin ei voi tietää, olisiko onnistunut vai ei.
Hitto miten typerä sä olet. Millaisella ihmisellä on unelmia?! 😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Hokemalla, että elämä on turhaa ja siirtymällä eteenpäin. Ei kannata jäädä hokemaan liian pitkäksi aikaa.
Mitä sun älystä puuttuu?
Mitä ne teidän unelmat sitten ovat olleet?? Puhutte aika yleisellä tasolla jäi kiinnostamaan, että mitkä ammatilliset unelmat eivät toteutuneet ym.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että kohtalolla on näppinsä pelissä. Se mitä minä haluan, ei ehkä ollut se mitä minä tarvitsin. Vanhemmiten olen myös huomannut mitä asioita olen saanut sen toteutumattoman unelmani tilalle. Olen oppinut kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja uskoa elämään. On mentävä niillä palikoilla, joita elämä antaa.
Sä olet vähä-älyinen ihminen jonka ei ikinä pitänyt saada yhtään mitään
Mun haave oli aina oma okt. 90 l pidin sitä suomessa hyvin vaikeana saavuttaa.
Mutta 2012 ostinkin talon.
Vierailija kirjoitti:
Mun haave oli aina oma okt. 90 l pidin sitä suomessa hyvin vaikeana saavuttaa.
Mutta 2012 ostinkin talon.
Miksi sä haluat ok talon?
Hain kouluun neljä tai viisi kertaa. Kerran minun olisi pitänyt periaatteessa päästä, mutta siinä pääsykokeessa oli joku sekaannus ja en päässyt (kaikkina muina vuosina olisi niillä pisteillä päässyt). Silloin kyllä harmitti ja paljon.
Monen sattuman kautta pääsin kuitenkin tekemään unema-ammattia vastaava työtä ja huomasin, ettei se olekkaan kummoista ja että tylsistyisin aikaa myöten. Tämän kokemuksen innoittamana hain muulle alalle, kävin koulun ja sillä tiellä monen mutkan kautta yrittäjäksi. Nyt takana reilu 10 vuotta sitä polkua ja ei ole kaduttanut.
Eli joskus unelman saavuttamatta jääminen voi poikia jotain muuta. Ja mahdollisesti vielä jotain parempaa.
Olisin halunnut mielenkiintoisen työn, josta voin olla ylpeä. Työelämä on kuitenkin pettänyt minut pahasti, enkä ole oikeastaan koskaan päässyt tekemään mitään, mistä oikeasti pidän.
Sen sijaan sain perheen ja kodin. En koskaan ajatellut haluavani lapsia, mutta nyt heitä on kaksi ja ihana puoliso myös. Sain laitettua pienen kotimme oman makumme mukaan. Olen heistä uskomattoman onnellinen, vaikka työelämä on mitä on.
olen saanut tavallaan yhden unelman toteutettua ja sitten ehkä huomaa, että ammatillinen unelma on käytännössä vaikea totetuttaa käytännössä, palkka huono ja vaikea ala.nautin kuitenkin opiskelusta ja siitä yrityksestä. vaikkei saavuttaminen sitten käytännössä, tuonut hyvää elantoa. eli aina se unelma, ei sit toteutuessaan ole realismia.
minulla on myös unelmia jotka ei ole toteutunut kuten oma talo tai mökki. asun vuokralla kivassa asunnossa ja mulla ei ole mitään kodinhoito tai pihatöitä ja oon todennut, et jos olis oma talo niin joutusin jatkuvasti kolaan lunta tms johon ei välttis. terveys riittäisi ikääntyessä.
mun resepti on, että on paljon haaveita osa toteutuu osa ei.