Hyväksyisitkö kumppanilta vastakkaisen sukupuolen kaverit?

Vierailija kirjoitti:

En usko että voisin olla sellaisen miehen kanssa jolla ei yhtään naispuolista ystävää olisi. Kokisin että hän näkee naiset vain seksiobjekteina eikä ihmisinä joiden seura on mukavaa. 

Entäs jos ne kaikki kaverinaiset ovat miehen entisiä hoitoja? Ei vaikuttaisi asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että voisin olla sellaisen miehen kanssa jolla ei yhtään naispuolista ystävää olisi. Kokisin että hän näkee naiset vain seksiobjekteina eikä ihmisinä joiden seura on mukavaa. 

Entäs jos ne kaikki kaverinaiset ovat miehen entisiä hoitoja? Ei vaikuttaisi asiaan?

Ei haittaisi kunhan tuntisin heidät itsekin ja minutkin joskus pyydettäisiin mukaan. Sitten pitäisin outona jos minun seurani ei olisi mukaan toivottua koskaan. Jos välillä pääsisin mukaan niin sitten ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että voisin olla sellaisen miehen kanssa jolla ei yhtään naispuolista ystävää olisi. Kokisin että hän näkee naiset vain seksiobjekteina eikä ihmisinä joiden seura on mukavaa. 

Näinpä. Kerran seurustelin miehen kanssa, jolla ei ole koskaan olla naisia ystävinä eikä ymmärtänyt, miksi pidin sitä outona.

No, tässä suhteessa olikin kaikki pielessä. Mies oletti minut äitinsä jatkoksi, hän ei kuunnellut minua saati kunnioittanut minua yhteisissä päätöksissä ja meni vielä pettämään kun olivat poikaporukalla reissussa. Jäi kiinni, kun sain sukupuolitaudin häneltä, ja senkin jälkeen syytti minua asiasta.

Tämän kokemuksen jälkeen olen huolinut vain miehiä, joilla on kavereina myös naisia. Poikaporukkamiehet ovat pahimmasta päästä. Tällaiset miehet pitävät naisia objekteina.

Edelleen, missä menee se raja? Olen nainen, ja mulla on miespuolisia kavereita, joita tapaan illanvietoissa, tai vaikka brunssilla, mutta aina porukalla. Joskus joku miespuolinen saattaa tulla käymään nopeasti kahvilla tietysti tms.

 

Olen parisuhteessa, ja kyllä minusta olisi outoa, jos menisin jonkun toisen miehen kanssa kahdestaan vaikkapa syömään ja jollekin keikalle, puhumattakaan yön-yli-reissuista. Kuitenkin naispuolisten kavereiden kanssa teen tuollaista, että saatetaan mennä jonkun kanssa kahdestaan vaikka kylpyläviikonloppua viettämään. En kuitenkaan kokisi, että parisuhteessa olevana olisi hyväksyttävää, että lähtisin sinne kylpyläviikonlopulle jonkun toisen miehen kanssa, vaikka hän kuinka olisi vain kaveri. Tiedän, että se aiheuttaisi epävarmuutta miehessäni, eikä mun ole mitään tarvetta lietsoa hänelle sellaista. Näin ollen menen naiskaverin tai oman mieheni kanssa.

Nuorempana hyväksyin tuollaiset reissut, kun halusin olla se "hyvä tyttöystävä".

No, kertoo ehkä tarpeeksi että nykyään nostaisin välittömästi kytkintä, jos täytyy suunnitella jotain reissuja naiskaverinsa kanssa niin, ettei minua ole kutsuttu mukaan. 

Kyllä hyväksyn. Toisaalta asian voisi kääntää näinkin, että hyväksynkö puolisoltani saman sukupuolen kaverit, edustaahan puolisoni samaa sukupuoltani kuin minä. Vastaan, että kyllä hyväksyn. Tuntuisi iahn älyttömältä, että ei saisi olla ystävinä naisia, koska puolisokin on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyväksy. Niin monet miehet on sanoneet, että naisen kanssa ei voi olla täysin platoninen ystävä, jos on heteromies, että en usko että ne kaikki valehtelee.

Se on lukuisissa kyselytutkimuksissakin todettu, että enemmistö miehistä kokee, että aina herää myös seksuaalisia ajatuksia naista kohtaan, jos tulee tarpeeksi läheiset ja lämpimät välit. Ja viimeistään jos se nainen ehdottaisi seksiä, niin kyllä mies alkaisi ajatella vaikka mitä. 

Täysin turhaa ja typerää luoda tahallaan sellaisia tilanteita, joissa on suurempi mahdollisuus sortua pettämään ja rikkomaan oma parisuhde. Miespuolisia ystäviä saa miehellä olla niin paljon kuin haluaa, mutta naisia en ystävinä suvaitse. Ei minullakaan ole miehiä ystävänä, ellei lasketa kaverin puolisoa, jonka kanssa en koskaan vietä aikaa ilman kaveriani.

Olen itse fb-yhteydessä naisena kahteen exääni. Ehdotettuani salaista tapaamista molemmat alkoivat vaimosta ja perheestään huolimatta miettiä ja järjestellä salaista tapaamista työmatkaan vedoten. 

Tämä. Minun exäni petti minua hänen exänsä kanssa pidemmän aikaa. Olivat muka kavereita, ja mies esim. kävi auttamassa exäänsä muutossa, kun me olimme olleet ehkä 6kk yhdessä. Myöhemmin jäätyään kiinni pettämisistä, myönsi, että mm. silloin muuttoapuna ollessaan olivat harrastaneet seksiä. Minä sain tietää tästä vuosia myöhemmin, eli hyvin esittivät olevansa vain kavereita pidemmän aikaa. Tuo miehen exä lopulta löysi uuden miehen, unohti sen minun silloisen miehen, ja tutustui minuun sattumalta muussa yhteydessä. Hiprakassa sitten kerran paljasti minulle koko sotkun. Minä erosin miehestä tietysti välittömästi.

Mutta että sen siitä saa, kun uskoo kaiken maailman tarinoita siitä, että on exän kanssa vain kaveri.

Olen muutenkin nähnyt aika usein kuinka perheelliset miehet pettävät vaimojaan kaikenmaailman laskettelu- ja laivareissuilla jne., että jos mies ns. altistaa itsensä tuollaisiin tilanteisiin, jossa on mahdollisuus, niin uskon, että aika todennäköisesti myös pettää. Olen kyllä parisuhteessa nytkin, ja miehelläni on toki paljon mahdollisuuksia pettää. Aika näyttää, kuinka käy, mutta en kyllä tykkäisi siitä, että oikein vartavasten viettäisi aikaa jonkun naisen kanssa kahdestaan. Onneksi miehellä on vain yksi naispuolinen lapsuudenystävä, ja hän todennäköisesti on vain kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että voisin olla sellaisen miehen kanssa jolla ei yhtään naispuolista ystävää olisi. Kokisin että hän näkee naiset vain seksiobjekteina eikä ihmisinä joiden seura on mukavaa. 

Entäs jos ne kaikki kaverinaiset ovat miehen entisiä hoitoja? Ei vaikuttaisi asiaan?

Ei haittaisi kunhan tuntisin heidät itsekin ja minutkin joskus pyydettäisiin mukaan. Sitten pitäisin outona jos minun seurani ei olisi mukaan toivottua koskaan. Jos välillä pääsisin mukaan niin sitten ok.

Näinhän se tietysti menee. Jos on jotain vispilänkauppaa niin silloin kolmas osapuoli tekee olemisesta vaivaannuttavaa. Mutta kun sitä kolmattakin osapuolta pyydetään mukaan spontaanisti niin silloin voi olla hyvinkin varma että mitään huolta ei ole.

Tuskin joku salarakaspari haluaa lemmenretkelleen sitä toisen puolisoa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vastikaan lyhyt panosuhde todella hyvän ja pitkäaikaisen miespuolisen ystävän kanssa. Ollaan nyt molemmat sinkkuja, mutta huolestuttaa jo vähän etukäteen, että meneekö tämä ystävyys siinä, kun toinen alkaa joskus seurustella. Jos uusi kumppani ei hyväksy.  

No se ystävyys meni jo, siinä kun rupesitte paneskelemaan. Ette ole enää ystäviä, vaan ex-rakastajia. Tai ette välttämättä edes niin ex, jos edelleen olette sillä kannalla, että ihan ok paneskella siihen asti, että toinen löytää vakituisen suhteen.

Ihan itse kyllä valitsit heittää ystävyyden menemään, etkä voi siis uhriutua siitä, että uusi kumppani ei halua elämäänsä entisiä sänkykumppaneita kumppanin kylkiäisenä.

Kerron uudelle kumppanille tietysti että hän on vain kaveri. Tyhmänäkö pidät ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vastikaan lyhyt panosuhde todella hyvän ja pitkäaikaisen miespuolisen ystävän kanssa. Ollaan nyt molemmat sinkkuja, mutta huolestuttaa jo vähän etukäteen, että meneekö tämä ystävyys siinä, kun toinen alkaa joskus seurustella. Jos uusi kumppani ei hyväksy.  

No se ystävyys meni jo, siinä kun rupesitte paneskelemaan. Ette ole enää ystäviä, vaan ex-rakastajia. Tai ette välttämättä edes niin ex, jos edelleen olette sillä kannalla, että ihan ok paneskella siihen asti, että toinen löytää vakituisen suhteen.

Ihan itse kyllä valitsit heittää ystävyyden menemään, etkä voi siis uhriutua siitä, että uusi kumppani ei halua elämäänsä entisiä sänkykumppaneita kumppanin kylkiäisenä.

Kerron uudelle kumppanille tietysti että hän on vain kaveri. Tyhmänäkö pidät ?

Nyt oli puhe siitä, että se ystäväsi uusi kumppani ei halua sinua enää ystävän lähipiiriin. Etkä voi kieltää ystävääsi kertomasta teidän historiasta, jos hän sen haluaa kertoa.

Taidat itse pitää sitä potentiaalista uutta kumppania tyhmänä, jos luulet ettei tajuaisi tai saisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.... joo. En ole kovin mustasukkainen. Mitä sitten jos on jotain taustaa. Monet tulee toimeen eksänsä kanssa eron jälkeen.

Ja jotenkin koko kysymyksen asettelu on hölmö. 

Ketään ei voi oikeasti kontrolloida. Jos pettää, niin pettää, ihan sama "hyväksynkö vai en saman sukupuolen kaverit". 

Voi kun ihmiset oppisi ettei toista voi omistaa, kontrolloida, hallita, määrätä. Ihmisillä on vapaa tahto ja ovat vapaita menemään. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai pysymään parisuhteessa. Ne jotka yrittää pakolla, eli alkavat määrittelemään kenen kanssa puoliso voi liikkua, ovat jo menossa kohti eroa. 

Kahdeksan alapeukkua tähän, "toista ei voi omistaa, kontrolloida, hallita, määrätä. Ihmisillä on vapaa tahto ja ovat vapaita menemään. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai pysymään parisuhteessa. "

Ihmiset on järkyttävän omistushaluisia. Haluaako joku oikeasti olla sellaisen kanssa parisuhteessa, joka pysyy rinnalla vain painostettuna? Tai säälistä? Sekö on hyvä? 

Minulle oikeastaan se seksikään toisen kanssa ei olisi mikään paha juttu kunhan minä olen se jota rakastaa ja jonka luoksi aina palaa. Ei se minulta ole pois jos toinen haluaa vaihtelua, päin vastoin saattaisi jopa piristää menoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.... joo. En ole kovin mustasukkainen. Mitä sitten jos on jotain taustaa. Monet tulee toimeen eksänsä kanssa eron jälkeen.

Ja jotenkin koko kysymyksen asettelu on hölmö. 

Ketään ei voi oikeasti kontrolloida. Jos pettää, niin pettää, ihan sama "hyväksynkö vai en saman sukupuolen kaverit". 

Voi kun ihmiset oppisi ettei toista voi omistaa, kontrolloida, hallita, määrätä. Ihmisillä on vapaa tahto ja ovat vapaita menemään. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai pysymään parisuhteessa. Ne jotka yrittää pakolla, eli alkavat määrittelemään kenen kanssa puoliso voi liikkua, ovat jo menossa kohti eroa. 

 

Kahdeksan alapeukkua tähän, "toista ei voi omistaa, kontrolloida, hallita, määrätä. Ihmisillä on vapaa tahto ja ovat vapaita menemään. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai pysymään parisuhteessa. "

 

 

Ei, vaan nämä ihmiset pohtivat, että katselevatko kumppaniltaan sellaista käytöstä, jossa kumppani pyörii joidenkin vanhojen heilojen tai muiden potentiaalisten kumppaneiden kanssa, vai lopettaisiko suhteen, jos siinä edes tarvitsee tuollaisia juttuja pohtia. Näin ainakin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.... joo. En ole kovin mustasukkainen. Mitä sitten jos on jotain taustaa. Monet tulee toimeen eksänsä kanssa eron jälkeen.

Ja jotenkin koko kysymyksen asettelu on hölmö. 

Ketään ei voi oikeasti kontrolloida. Jos pettää, niin pettää, ihan sama "hyväksynkö vai en saman sukupuolen kaverit". 

Voi kun ihmiset oppisi ettei toista voi omistaa, kontrolloida, hallita, määrätä. Ihmisillä on vapaa tahto ja ovat vapaita menemään. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai pysymään parisuhteessa. Ne jotka yrittää pakolla, eli alkavat määrittelemään kenen kanssa puoliso voi liikkua, ovat jo menossa kohti eroa. 

 

Kahdeksan alapeukkua tähän, "toista ei voi omistaa, kontrolloida, hallita, määrätä. Ihmisillä on vapaa tahto ja ovat vapaita menemään. Ketään ei voi pakottaa r

Ei, vaan nämä ihmiset pohtivat, että katselevatko kumppaniltaan sellaista käytöstä, jossa kumppani pyörii joidenkin vanhojen heilojen tai muiden potentiaalisten kumppaneiden kanssa, vai lopettaisiko suhteen, jos siinä edes tarvitsee tuollaisia juttuja pohtia. Näin ainakin minä.

 

Lisäys vielä, että ehkä lopputulos sitten on se, että päätyy lopettamaan suhteen, ja sitten se toinen osapuoli valitsee, että voi luopua ystävistään pitääkseen suhteensa. Ei se oikeastaan ole painostamista siihen, vaan aito valinta, että kumman ottaa, kun kumpaakin ei voi saada. Ja sanon tämän myös ystävänä, joka menetti vastakkaista sukupuolta olevan ystävän, koska hänen kumppaninsa ei uskonut meidän olevan vain kavereita, ja ymmärrän, ettei sellaisessa epävarmuudessa pysty kukaan elämään. He ovat edelleen onnellisesti yhdessä ja on lapsiakin, että varmasti tuo mies teki oikean valinnan meidän välillä. Minulla oli onneksi muitakin ystäviä.

Huonosti on kantimet , jos ei hyväksy.Ei sitä ketään omista .

Vierailija kirjoitti:

Huonosti on kantimet , jos ei hyväksy.Ei sitä ketään omista .

Myöskään se, jolla niitä toisen sukupuolen kavereita on, ei omista kumppaniaan. Eli jos tarvitsee olla epävarma siitä, että pettääkö toinen sinua vai ei, ei sen epävarman tarvitse jäädä tuollaiseen suhteeseen, tai sietää sellaista tunnetta elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kumppani. ex on hänen paras kaverinsa nykyään.Ei musta mikään ongelma. Kai ne ois edelleen yhdessä, jos petipuuhat kiinnostaisivat?

Oletko miettinyt, että voi olla toisinpäin? Että petipuuhat edelleen kiinnostaa, mutta yhdessäelämisestä ei tullut mitään, ja siksi tapaavat vieläkin satunnaisesti?

Tähän hieman erilaista näkökulmaa. Exäni on nykyisin hyvä ystäväni. Syy on se, että parisuhde ei toiminut, olimme kuin sisko ja veli. Seksi ei toiminut eikä kiinnostanut, vaikka muut mielenkiinnon kohteet oli yhteisiä.

 

Älä yleistä. On minullakin ollut tuollainen suhde. Vetovoimaa on muttei niin paljon että suhde olisi kantanut pitempään. Tämä vetomoiva tekee kuitenkin sen, että kumpikin toivoo toiselle parasta eikä missään tapauksessa halua sotkea toisen uusia suhteita seksillä tai muulla vastaavalla. Kavereita olemme yhä.

No, en silti siihen väliin tulisi. Ei ehkä tarvitsisi muuta kuin yksi huonompi kausi parisuhteessa, niin se ex, jonka kanssa kaikki oli helppoa ja huoletonta, saattaisi alkaa näyttää taas hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Tämä on sinun näkökantasi. Itse en ymmärrä tuollaista. Jos ja kun heillä on ollut suhde mikä ei toimi niin ei se tule toimimaan myöhemminkään. Aika kultaa muistot muttei niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti on kantimet , jos ei hyväksy.Ei sitä ketään omista .

Myöskään se, jolla niitä toisen sukupuolen kavereita on, ei omista kumppaniaan. Eli jos tarvitsee olla epävarma siitä, että pettääkö toinen sinua vai ei, ei sen epävarman tarvitse jäädä tuollaiseen suhteeseen, tai sietää sellaista tunnetta elämässään.

Usein vain nämä, jotka heilastelevat muiden kanssa, sitten panikoituvat, ja yhtäkkiä ne toiset naiset/miehet ei olleetkaan yhtään tärkeitä, kun se toinen ei suostukaan sellaista touhua katselemaan. :D

Aika kultaa muistot, muttei niin paljon - kommenttiin:

Maailma on täynnä pareja, jotka ovat jossain vaiheessa eronneet, välissä olleet uusissa suhteissa, ja sitten palanneet yhteen. On ihan järkevää olettaa, että näin voi käydä, jos sinä olet toiselle se välivaihe.

Nämä toista ei voi omistaa -kommentit ovat siitä hassuja, että tällaisissa tilanteissa, joissa toisen toiminta ei herätä luottamusta, usein se, jonka toiminta ei herätä luottamusta, ei huomioi kumppaninsa tunteita ollenkaan ja ottaa kumppaninsa täysin itsestäänselvyytenä - siis kuvittelee omistavansa hänet. Eli tilanne on juuri päin vastoin.

Se, joka on mustasukkainen, ymmärtää, ettei omista toista, vaan voi menettää hänet. Ja tilanteessa, jossa toista vaikuttaa kiinnostavan joku potentiaalinen kilpailija, hän tietää, että suhde voi olla kaatumassa ja huolestuu. Hän siis ei ajattele, että toinen itsestäänselvästi olisi hänen omaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vastikaan lyhyt panosuhde todella hyvän ja pitkäaikaisen miespuolisen ystävän kanssa. Ollaan nyt molemmat sinkkuja, mutta huolestuttaa jo vähän etukäteen, että meneekö tämä ystävyys siinä, kun toinen alkaa joskus seurustella. Jos uusi kumppani ei hyväksy.  

No se ystävyys meni jo, siinä kun rupesitte paneskelemaan. Ette ole enää ystäviä, vaan ex-rakastajia. Tai ette välttämättä edes niin ex, jos edelleen olette sillä kannalla, että ihan ok paneskella siihen asti, että toinen löytää vakituisen suhteen.

Ihan itse kyllä valitsit heittää ystävyyden menemään, etkä voi siis uhriutua siitä, että uusi kumppani ei halua elämäänsä entisiä sänkykumppaneita kumppanin kylkiäisenä.

Kerron uudelle kumppanille tietysti että hän on vain kaveri. Tyhmänäkö pidät ?

Uusin lainaus en ole minä.

Jos kumppani vierelleni siunaantuu, niin kerron hänelle historiastani ystävämiehen kanssa rehellisesti. Siinä se avarakatseisuus, jota kumppanilta edellytän ja jota itsekin edustan, testattaisiin.

Pakko kyllä sanoa rehellisesti tähän etten hyväksy vastakkaisen sukupuolen kavereita.  Meitä oli iso kaveri porukka. Mä seurustelin omalla taholla ja moni muukin. 

Kyllä sitä seksiä vaan oli useastikin näiden kavereiden kanssa, ihan sama oliko suhteessa vai ei.  Mullakin oli vuosien säätö yhden naisen kanssa. Aina kun hänellä oli riitaa miehen kanssa mun puhelin soi.

Mä taas soittelin yhdelle vapaalle ns kaverille kun ei saanut tarpeeksi kotona