Miksi tukiverkostottomalla vanhemmalla ei olisi koskaan oikeutta levätä?

Paras vanhempi lapselle on sellainen, joka ajattelee myös itseään.



Itse olen yh, mutta minulla on varmaan paras mahdollinen tukiverkko ikinä =)

Tottakai on oikeus levätä. Siksi (minun mielestäni) pitäisikin aktiivisesti etsiä itselleen sitä tukiverkostoa. Tiedän mistä puhun: Omat vanhempani asuvat 500 km:n päässä, samaten appivanhempani. Kaikki sukulaiset asuvat myös samassa kaupungissa tai muualla Suomessa.



Muutin tähän kaupunkiin opiskelemaan 10 vuotta sitten. Esikoisen syntymän aikaan (nyt neljävuotias) en tuntenut ketään paikkakuntalaista, jolla olisi ollut lapsia. Ahdistuin äitiyslomalla, kun ei ollut ketään jne. jne. Ryhdistäydyin ja " pakotin" itseni tutustumaan ihmisiin, enkä todellakaan ole mikään sosiaalinen tapaus. Osan kanssa synkkaa ja osan kanssa ei. Nykyään minulla on puolenkymmentä hyvää kaveria, joista pari tosi ystävää. Siitä se tukiverkko vähitellen syntyy.

Ei meillä ole ketään muuta hoitajaa kuin minä ja lasteni isä. Me olemme heidät aina hoitaneet. Silti pidämme heidät aina kotona, kun se on vain mahdollista. Tämä johtuu siitä, että omien lasten kanssa oleminen ei ole työtä. Me rakastamme lapsiamme ja haluamme olla heidän kanssaan. Ei heidän kanssaa oleminen väsytä, koska he ovat niin ihania. Juuri tuolla mies katsoo lapsiamme ja kuulen hänen sanovan, miten kiitollinen hän on siitä, että hänellä on nämä lapset.

Tottakai aikuinen saa myös levätä! Ei kai kukaan hullu aina jaksa olla super-aikuinen muuten!?



Mutta verkosto on hyvä olla lapsenkin takia. Ei se kaikille tule automaattisesti. Osa joutuu tekemään töitä sen eteen, mutta se on vaivan arvoista ehdottomasti!



Mulla on mummu ja vaari lähellä, mutta kaikki muut lapsiperheverkostot olen joutunut rakentamaan.

En minä ainakaan hoidata lapsiani vanhuksilla (isovanhemmat), enköhän itse jaksa ne paremmin hoitaa. Päivähoitoa tietysti käytän silloin, kun olen töissä.

Vanhemman on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan. Kukaan ei halua äidikseen kiukkuista ja väsynyttä marttyyria.



Mä en oikein muuten ymmärrä miten tukiverkon voisi rakentaa muuten kuin sukulaisista. Kaikilla meidän ystävillä on vaativa työ ja omia pieniä lapsia, en voisi kuvitella vaivaavani heitä omieni hoidolla muuten kuin todellisessa hädässä. En itsekään jaksaisi enää näiden omieni lisäksi hoitaa muiden lapsia.

Saisko viulumusiikkia taustalle? :)

Vakavasti: Lapset on ihania mussukoita. Mutta se, joka väittää ettei IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN ole väsynyt tai hetkellisesti alamaissa - narraa tai ei tunnista ko. olotiloja.

Vierailija:

Ei heidän kanssaa oleminen väsytä, koska he ovat niin ihania. Juuri tuolla mies katsoo lapsiamme ja kuulen hänen sanovan, miten kiitollinen hän on siitä, että hänellä on nämä lapset.

Töissäkäynti jne. on rankkaa, etenkin jos on yh. MUTTA lapsi on huomattavasti pienempi ja kypsymättömämpi, kyllä lapsi väsyy enemmän hoidossa.



Ehkä yhden päivän voi pitää niin, että lapsi on hoidossa, ja yh-vanhempi lepää. Mutta ei enempää. Kyllä minä ainakin, yh itsekin, osaan lomailla myös lasteni kanssa. Ei sitä tarvitse koko ajan suorittaa jotain, vaikka lapsi olisi kotonakin.

mutta meillä aikuisilla ei ole koskaan aikaa lepäämiseen. Minulle lepo tarkoittaisi sitä, että voisi nukkua riittävästi, olla vaikka hetken yksin tai sitten joskus ihan olla vain. Ei nyt jatkuvasti, mutta edes juuri kerran tai kahdesti vuodessa. ap

Vierailija:

Juuri tuolla mies katsoo lapsiamme ja kuulen hänen sanovan, miten kiitollinen hän on siitä, että hänellä on nämä lapset.

Ihmettelet ensin miten jotkut kokee lapsenhoidon välillä raskaaksi ja samalla itse lekottelet kun miehesi katsoo lapsienne perään. Koitas ite hoitaa YKSIN lapsesi esimerkiksi 3kk putkeen, ilman viiden minuutin taukoa vastuusta ja tule sitten aukomaan päätäsi!

että olet löytänyt ystäviä jne. Minäkin asun paikkakunnalla, jossa minulla ei ole sukulaisia. Lähimmät sukulaiset asuvat 200 km päässä, samoin lähimmät " vanhat" ystävät. UUdella paikkakunnalla olen kyllä sitkeästi työtä tehneenä asian eteen löytänyt uusia ystäviä MUTTA se ei ole tukiverkko, joka hoitaisi lapsiani. Ihanaa, jos sulla on ystäviä, jotka omien lisäksi haluavat sunkin lapsesi hoitoon, kun haluat lepohetken MUTTA minä en ikinä kehtaisi edes kysyä, ottaisiko ystäväni minun lapseni omiensa lisäksi, jotta minä pääsisin vähän shoppailemaan tms. Eli siis kyllä se ns. uusista ystävistä huolimatta saattaa olla aika mahdotonta saada itselleen omaa aikaa, jos sukulaiset asuvat kaukana.

Meillä on 3 lasta (11v, 8v ja 2,5v) ja neljäs tulossa. Mies on paljon matkoilla työn takia ja olen paljon lasten kanssa myös yksin. Silti en koe, ettei minulla olisi omaa aikaa tai aikaa levätä. Tirsatkin voi ottaa, vaikka silloin, kun lapset katsoo lastenohjelmia (näin muuten tein silloinkin, kun lapsia oli vain kaksi iältään 2v ja 5v eli ei kiinni siitä, että nyt isoin katsoo jo pienimmän perään).



Ehdin lukea, katsoa tv:tä, tehdä käsitöitä yms. juttuja pakollisten ruokien ja pyykkien lisäksi. Ja töissäkin käyn.



Ihme homma. Oisko kyse siitä, että meillä ihmisillä on erilaiset tarpeet tuon oman ajan suhteen. Minun oma aikani on pätkinä siellä täällä, ehkä enintään puoli tuntia kerrallaan. Mutta mulle se riittää. Ei varmaan riitä kaikille muille.

olemme ystävieni kanssa töissä yhteensä kaikkina mahdollisina vuorokauden aikoina, meillä on kaikilla monta eri-ikäistä lasta, ja monet vielä opiskelevat. Hätätapauksessa kyllä autamme tottakai toisiamme, mutta mikään muu lastenhoitoapu ei ihan käytännön arjen syistä tule kysymykseenkään.

Täydellinen äitihän ei koskaan väsy (ja täällä palstalla niitä on harvinaisen paljon ;)...tosin olisi kiva päästä näiden super-äitien kattoon kärpäsenä katsomaan, miten se elämä meneekin niin sutjakasti ja hymy huulilla aina :O.



Itse olen varmaan kavereideni mielestä superäiti, kun hoidan kotona kolme pientä lasta, opiskelen ja teen tilapäistöitäkin jatkuvasti. Teen kaikki ruuat itse, siivoan yms. ja mies tekee pitkää päivää, 12h-15h vrk. Silti pystyn sentään myöntämään, että lasten kanssa olo on välillä väsyttävää. Samoista asioista saa kiistellä välillä tuntitolkulla uhmiksen kanssa jne. Silloin tosiaankin kaipaisi omaa aikaa ja ihan omaa aikaa miehenkin kanssa. Me kuulumme niihin, joilla ei ole lastenhoitoapua koskaan eli sukulaiset asuvat kaukana ja lähellä asuvat eivät siihen hommaan tarjoudu. En tosiaankaan kritisoi ihmistä, joka vie lapsensa päivähoitoon saadakseen edes joskus omaa aikaa. Meillä ei ole sitä mahdollisuutta.

Menen suihkuun, lapset seuraavat perässä (käyvät suihkussa = minä autan). Meikkaan, lapset seuraavat perässä (meikkaavat = minä vahdin, etteivät kaikki meikkini tuhoudu), laitain pyykkejä, lapset seuraavat perässä (saan noukkia joka toisen vaatteen takaisin koneesta, kun on laitettu värillisiä valkoisten sekaan), laitan pyykit kuivumaan, lapset seuraavat perässä (= ensin autan lapsia ripustamaan vaatteet. Vaatteet ovat mytyssä, koska en saa niitä oikoa. Joudun tekemään työt uudestaan lasten poistuttua). Teen ruokaa, lapset seuraavat perässä, jatkuvasti saan neuvoa, opastaa, auttaa vahtia ja varoa.

Katson telkkaria, niin joku roikuu vieressä, menen tietokoneelle, niin jo joku taas ruikuttaa omaa vuoronsa ja pyörii sylissä.



Ja se taukoamaton puhe! Kaipaan hetken hiljaisuutta. En jaksa jatkuvasti vastata joka ikiseen kysymykseen, en jaksa ihailla ja kommentoida joka ikistä langan pätkää, joka minulle esitellään.



Haluan edes hetken rauhaa. Haluan edes hetken aikaa saada miettiä omat ajatukseni loppuun. Haluan edes hetken nauttia mieheni seurasta muuallakin, kuin omassa kodissa. Ja kyllä - käymme lasten kanssa ulkona, mutta en halua ja jaksa sitä aina vaan!



Kun lapset ovat viikonlopun " lomalla" kotona, he saavat olla rauhassa ja leikkiä rauhassa ja minä en häiritse heitä. He sen sijaan vaativat minulta jatkuvaa huomiota, oli päivä, mikä tahansa. Viikonloput ja lomat eivät ole minulle vapaa-aikaa.

syytellään, että lapsilla ei ole koskaan lomaa ja blaa blaa blaa...vedetään ne karmeimmat esimerkit kehiin. Itse en ole koskaan vienyt lasta lomani aikana hoitoon, mutta ymmärrän jos joku vie, enkä totta vieköön tuomitse ketään satunnaispäivien vuoksi. Kuinka móni oikeasti tuntee jonkun, joka vei aina lapset hoitoon?

syyllistämisessä. Varsinkin ne, jotka voivat tarvittaessa heittää lapset mummolle tms. Meillä oli pitkän aikaa sellainen tilanne, että tukiverkostoa ei tässä kaupungissa ollut. Ystäviä kyllä oli, mutta heillä on omatkin lapset hoidettavanaan. Lisäksi suurin osa heistä on vuorotöissä, joten lapsia ei niin vain heitetty mihinkään. En halua valittaa, mutta arki oli tosiaan joskus todella vaikeasti järjestettävissä. Varsinkin päiväsaikaan. Esim. hammaslääkäriin, lääkäriin tms. pääsemistä varten piti tehdä suunnitelmat selviksi kuukausia etukäteen. Ilta-aikaan menot (vanhempain illat) onnistuivat vähän paremmin.



Nyt elämä tuntuukin sitten todella helpolta, kun (pitkäaikaisairaudesta parantunut) miehen äiti asuu samalla paikkakunnalla.

Ero näyttäisi olevan siinä, että sinua ei häiritse, vaikka lapsesi seuraavat sinua kaikkialle.



Kyllä minäkin voin ottaa tirsat kesken päivää ja voin lukea päivän lehden jne. Mutta kaipaan nimenomaan sitä aikaa, jolloin saan mennä ihan rauhassa ilman lapsia. Se, että pääsen pois kotoa ilman lapsia on se elämää suurempi asia, jota tässä ajan takaa.



Teenpä mitä tahansa, niin nyt lapset seuraavat aina mukana ja olen lopen kyllästynyt!

Me ollaan jouduttu!!!!! muuttamaan useamman kerran. Koskaan ei ole ehditty saada tukiverrkoa aikaiseksi. :((

Hankkikaa kunnollinen vastuuta ottava mies, niin jaksatte arkeakin paremmin, saatte omaa aikaa jne.