Miksi tukiverkostottomalla vanhemmalla ei olisi koskaan oikeutta levätä?
Luin noita ketjuja, joissa jyrkästi tuomitaan lapsen vienti päiväkotiin päiväksikin, jos vanhemmalla on lomaa. Voisiko olla niin, että äänessä ovat ne, joilla lapset ovat mummoloissa sun muissa aina välillä, kun vanhemmilla sattuu olemaan jotain mukavaa menoa tai vain vaikka levon tarvetta.
Olenko ihan yksin ajatuksineni, että vaikka lapset ovat rakkainta ja tärkeintä minulle, niin ihan normaalia on, että aikuinenkin tarvitsisi joskus jonkinlaista lepoa tai mahdollisuuden vaikka kumppaninsa kanssa kahdenkeskiseen kävelylenkkiin kerran vuodessa, jaksaakseen paremmin?
Kommentit (43)
Kyllähän näitä vastuuntuntoisia isejä on. Aika moni isä (ja äitikin) tekee kuitenkin vuorotöitä. Kaverin mies joutuu kulkemaan viikot toisella paikkakunnalla töissä. Toisen kaverin mies on yksityisyrittäjä ja tekee maansiirtokoneeliikkeessään töitä kellon ympäri. Kolmannen kaverin mies on puolustusvoimien palveluksessa ja on viikkokausia jossain metsäleirillä tms. Eli elämäntilanteita on monia. Ja ikävä kyllä ne elämäntilanteet voivat muuttuakin. Se vakituinen työnantaja voikin tehdä konkurssin ja isä joutuu etsimään muun työn. Kaikki em. ovat tositarinoita.
mutta on ainakin aina käytettävissä. Mutta se ei edelleenkään poista sitä ongelmaa, että kaipaan vapaata aikaa myös hänen kanssaan. Jossain muualla, kuin kotona.
Kyllähän se hetkellisesti piristää, kun pääsee pariksi tunniksi ulos, mutta tuolloin joudun menemään ilman miestäni, joka hoitaa lapsia sen ajan.
Haluaisin yhden kokonaisen päivän, tai viikonlopun vapaata ihan kahden mieheni kanssa!
niitä lapsia. Yhteiskunta ei saa olla tukiverkosto vanhemmalle. Jätä synnyttämättä jos et jaksa. Terveisin kolmen koliikki vauvan äiti
Mitäpä jos ne voimavarat eivät riitäkään. Mitäpä jos esim. puoliso kuolee?
Vierailija:
niitä lapsia. Yhteiskunta ei saa olla tukiverkosto vanhemmalle. Jätä synnyttämättä jos et jaksa. Terveisin kolmen koliikki vauvan äiti
Elämäntilanteet voivat kuitenkin muuttua. Nykyisin on esim. paljon pätkätyösuhteita, jotka ovat laittaneet ihmisten suunnitelmat todella uusiksi. Esim. nokian irtisanomiset ovat mullistaneet monen tuntemani perheen arjen.
Vierailija:
niitä lapsia. Yhteiskunta ei saa olla tukiverkosto vanhemmalle. Jätä synnyttämättä jos et jaksa. Terveisin kolmen koliikki vauvan äiti
Vierailija:
Hankkikaa kunnollinen vastuuta ottava mies, niin jaksatte arkeakin paremmin, saatte omaa aikaa jne.
Meillä mies hoiti työnsä, raha-asiansa, perheen, harrastuksensa sekä huolehti mun hyvinvoinnista ja meidän yhteisestä onnesta ja meidän parisuhde kukoisti onnea ja rakkautta. Sitten raskausaikana kuin salama kirkkaalta taivaalta mies ilmoitti löytäneensä toisen eikä häntä enää kiinnostakaan perhe-elämä. Sinne meni ja minä jäin lapsen kanssa yksin. Ei mitään ennakkomerkkejä, ei aiempaa pettämistä, ei valheita, ei väkivaltaa, ei viinaa...
Vierailija:
Vanhemman on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan. Kukaan ei halua äidikseen kiukkuista ja väsynyttä marttyyria.Mä en oikein muuten ymmärrä miten tukiverkon voisi rakentaa muuten kuin sukulaisista. Kaikilla meidän ystävillä on vaativa työ ja omia pieniä lapsia, en voisi kuvitella vaivaavani heitä omieni hoidolla muuten kuin todellisessa hädässä. En itsekään jaksaisi enää näiden omieni lisäksi hoitaa muiden lapsia.
Ikinä en kehtaisi joitakin hiekkalaatikkotuttavuuksia vaivata hoitamaan lapsiani. Sukulaiset on ainoa, jotka voivat tällaisessa asiassa auttaa ja jos he ovat satojen kilometrien päässä, niin mitäs sitten.
on lapsen/lasten isä? Jos olet tehnyt lapsen/lapset ilman isää olet mielestäni sitoutunut olemaan heidän kanssaan 24/7.
Ymmärrän kyllä lepopäivän silloin tällöin mutta en sitä että lapsi on säännöllisesti kaikki mahdolliset vanhemman vapaat päivähoidossa.
Jos ei jaksa niin sitten on syytä hakea apua jo muualtakin.
Lue esim viesti 26. Sielläpä ne isit on.
Vierailija:
on lapsen/lasten isä? Jos olet tehnyt lapsen/lapset ilman isää olet mielestäni sitoutunut olemaan heidän kanssaan 24/7.Ymmärrän kyllä lepopäivän silloin tällöin mutta en sitä että lapsi on säännöllisesti kaikki mahdolliset vanhemman vapaat päivähoidossa.
Jos ei jaksa niin sitten on syytä hakea apua jo muualtakin.
Meillä lapset päiväkodissa 5-7 h/päivä. Leikkivät, syövät, askartelevat, jumppaavat. Sama meno jatkuu kotona. Menevät päiväkotiin useampina aamuina vasta 9:n jälkeen, haen lapset 3:lta.
Minun elämäni on koko ajan työtä tai lasten hoitoa, miksi muka ei saisi ottaa vapaata edes päiväksi.
Vierailija:
on lapsen/lasten isä? Jos olet tehnyt lapsen/lapset ilman isää olet mielestäni sitoutunut olemaan heidän kanssaan 24/7.Ymmärrän kyllä lepopäivän silloin tällöin mutta en sitä että lapsi on säännöllisesti kaikki mahdolliset vanhemman vapaat päivähoidossa.
Jos ei jaksa niin sitten on syytä hakea apua jo muualtakin.
Entäs jos sun puolisosi kuolisi tai lähtisi eikä ilmoittaisi enää itsestään lainkaan? Katoaisi kuin tuhka tuuleen? Oletko siis tehnyt lapsesi yksin jos näin käy? Tulevaa ei voi kukaan ennustaa, et edes sinä...
Vierailija:
niitä lapsia. Yhteiskunta ei saa olla tukiverkosto vanhemmalle. Jätä synnyttämättä jos et jaksa. Terveisin kolmen koliikki vauvan äiti
Mitäs varten se yhteiskunta on sitten olemassa kuin yksilöitä varten? Vai onko se kenties vain rahanpumppauslaitos, joka käärii rahat pienelle jo valmiiksi rikkaalle elitistijoukolle.
Vierailija:
on lapsen/lasten isä? Jos olet tehnyt lapsen/lapset ilman isää olet mielestäni sitoutunut olemaan heidän kanssaan 24/7.Ymmärrän kyllä lepopäivän silloin tällöin mutta en sitä että lapsi on säännöllisesti kaikki mahdolliset vanhemman vapaat päivähoidossa.
Jos ei jaksa niin sitten on syytä hakea apua jo muualtakin.
Koko ajanhan kyse on ollut siitä, että joskus pitää lapsen muutaman lomapäivän hoidossa.
pienintäkään omantunnonpistosta tuntematta aamulla, vaikka itsellä olisikin iltavuoro. Vienpä joskus silloinkin, vaikka itsellä olisi kokonainen päivä vapaata. Iltavuoroaamuina lapset saavat kyllä nukkua pitempään ja ehditään olla vähän yhdessäkin. Niin saan omaa aikaa ja aikaa hoidella asioita vaikka siivoamiseen se aika yleensä menee.
Ilman sukulaisten tukiverkkoa ei ole helppoa selvitä arjesta. Omaa aikaa en niin kaipaa, mutta jos yllättäviä menoja, sairastumisia jne. tulee, niissä kaipaisin apua. Meillä ei asu yhtään sukulaista koko maassa, lähin sukulainen on kymmenen tunnin automatkan päässä.
Olemme käyneet mieheni kanssa viimeisen viiden vuoden aikana elokuvissa kaksi kertaa ja ulkona syömässä kerran. Olisi kiva käydä useamminkin, mutta lastenhoitajan palkkaan muutamasta tunnista menee melkein summa, jonka saan itse olemalla koko päivän töissä.
Ja ystävien tukiverkko ja sukulaiset ovat eri asia. Ystävältä voi hädässä apua pyytää, mutta heilläkin on oma elämä opiskeluineen, vaativan työn tai pienten lasten kanssa joten kynnys on korkea.
Mies hoitaa 50/50 ja käyn töissä viikolla jolloin lapset päiväkodissa - isovanhemmatkin hoitaa kiitettävästi eli välillä saamme miehen kanssa vapaaviikonlopun ja joskus jopa A-luokan loman eli sekä mies että lapset poissa ja itse yksin kotona. Ja tarvitsen sitä ehdottomasti - välillä pitää päästä ihan yksin omien ajatusten kanssa. Kuulostaisi suorastaan kidutukselta jos ei moneen vuoteen pystyisi sitä tekemään.
Toivottavasti näissä syyllistämistapauksissa ei ole kyse siitä, että nämä superäidit eivät ole sinut itsensä ja omien ajatustensa kanssa - uskaltaisivatko edes jäädä yksin kotiin =)?!?! Jos vaikka siellä pääkopassa menee ne pari noppaa ristiin ja toteaakin, että elämä onkin täyttä paskaa - se on aina se pieni riski kun keskustelee itsensä kanssa - varsinkin jos ei ole päivittänyt tilannetta moneen vuoteen...
Yh:t ilman tukiverkkoa saavat täyden tukeni vapaapäivien pitämiseen. Ja turha tuntea syyllisyyttä!
Tässäpä esimerkkinä meidän taloyhtiö.
A-perhe. Isän (vankka ja vakituinen) työantaja lopetti toiminnan konkurssin seurauksena. Viime talven mies kulki viikoittain 400 kilometrin päässä töissä. Tänä talvena työpaikka löytyi onneksi vain 200 kilsan päästä. Koko perhe muuttaa sinne, kun esikoinen lopettaa ala-asteen vuoden päästä.
B-perheen isä joutui allergian takia uudelleenkoulutukseen toiselle paikkakunnalle. Nyt olisi onneksi luvassa työpaikka kotipaikkakunnalta.
C-perheen isä on yksityisyrittäjä ja joutuu tekemään pitkää päivää elättääkseen perheensä. Vaimo sairastui vakavasti ja joutui eläkkeelle.
D-perheen isä on 3-vuorotöissä.
E-perheen isä on vakavasti sairas ja tällä hetkellä sairaalahoidossa.
Onneksi naapurisopu toimii, mutta en kyllä syyllistä sitä, vaikka joku heistä viekin lapsensa hoitoon ja makaa vaikka sillä aikaa sohvalla.
Vaan oikeat YSTÄVÄT!
hanki sinäkin muutama, niin voit paremmin
he ovat ihan samassa tilanteessa. Yhtä paljon pieniä lapsia, viikot töissä ja sitä rataa. Hekin kaipaavat vapaata.
eli nro 4- et tiedä valitettavasti mistä puhut...
Itse tunnet parhaiten omat voimavarasi ja teidän perhetilanteenne. Olet (miehesi kanssa) paras arvioimaan lastenne hoidon tarvetta ja hoitopaikkoja. Jos naapuri pärjää ilman kenenkään apua yksinhuoltajana kolmen alle kouluikäisen vilkkaan lapsen kanssa, niin se ei tarkoita, että sinun tarvitsee jaksaa. Olet erilainen kuin naapurisi.
Minulla on kolme alle 4-vuotiasta kotona ja usein olisin todella kiitollinen, jos saisin heidät hoitoon tai jos mies hoitaisi heitä hyvillä mielin. Toisille en ole velvollinen selittämään, miksi meillä on kolme lasta pienellä ikäerolla tai miksi välillä tuntuu, ettei jaksa yhtään enää.
Tunnustan, että minua ärsyttää esim 15 kirjoitus. Hänellä on sama määrä lapsia kuin meillä ja vielä yksi tulossa. Mutta toki kouluikäiset lapset ovat helppohoitoisempia kuin pikkulapset. Lasten lukumäärä tai se kuuluuko perheeseen kaksi huoltajaa, ei kerro koko totuutta perhe-elämän rasittavuudesta.