Salasuhde

Avaa suhde ja ryhdy polyamoriseksi. Emmi Nuorgamkin suosittelee ja hän kyllä tietää. Miksi tyytyä yhteen, kun voit saada kaiken?

Kyllä aika tekee tehtävänsä ja sen jälkeen jäljelle jää kauniit muistot, jotka eivät kuitenkaan ns.ole enää "häiritseviä".

Sitä saa mitä tilaa...

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin harvinainen ole. Salasuhteet ovat monimutkaisia juttuja ja niissä voi ihan yllättäen herätä tunteita, jota ei odota eikä toivo. Sinun tilanteestasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun

Olisit vaan kuunnellut mummosi neuvoa. Uskottomuudesta alkaneesta liitosta (jos yhtään mummon neuvoja takavuosilta muistan, hän kyllä puhui huorinteosta) ei tule yhtään mitään. Syytä itseäsi, että juutuit keittelemään kissakeittoa omille ja naapurien lapsille.