Lue keskustelun säännöt.
Oliko 80luvulla ihan yleistäkin että lasta vähäteltiin tai moitittiin jos sanoi vaikka että tomaatti sattuu suuhun tai villahousut kutittaa
19.11.2024 |
IKINÄ en pakottaisi omaa lasta syömään mitään mikä sattuu suuhun tai pukemaan mitään mikä kutittaa.
Kommentit (164)
Kotona ei pakotettu syömään mitään mitä ei halunnut, mutta ala-asteella oli koulussa pakko syödä. Omia lapsia en pakottanut syömään, en edes maistamaan jos eivät halunneet. Onneksi olen sen pakottamisen johdosta saanut myöhemmin anafylaksiaa voipahan kertoa jos joku kysyy mikset edes maista, no en maista kun kuolen siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että lapsipsykologia on hyvin nuori tieteenala. Vasta oikeastaan 80-luvulla alettiin pohtia lapsen psyykettä mutta aikaisemmin lapset nähtiin "tyhminä pikkuaikuisina" joita kohdeltiin kuin aikuisia, eli kun lapsi töppäsi häntä ei kannustettu tai lohduteltu vaan häntä kutsuttiin suoraan tyhmäksi tai hänelle suututtiin. Monella tuon ajan lapsella oli kokemuksia mielivaltaisista rangaistuksista esim. sai vitsaa kun oli VAHINGOSSA rikkonut joitain tai innoissaan melunnut. Muistan kuinka ystäni tuli meille pariksi yöksi koska hän ei uskaltanut mennä kotiin koska oli kadottanut uudet hanskansa ja pelkäsi selkäsaunaa.
Tuon ajan lapset olivat kovia lukutoukkia. 10-13 vuotiailla lapsilla puhuttiin yleisesti "kirjojenahmimis-kaudesta". Oma suosikkini oli "Sinuhe egyptiläinen". Suurella osalla pojista oli esim. "Tuntematon sotilas" tai "Taru sormusten herrasta".
Sellainen tapa, mitä toivoisin nykyajan tytöille tuolta ajalt
Tarpeettoman pitkä vuodatus. Sillä pimeällä kasarilla ja 22-vuotiaana:
- en ollut lukenut yhtään lastenkasvatusopasta, internettiä ei ollut, neuvolassa joku yritti luennoida (mistä selvisi nyökkäilemällä ja hymyilemällä), tukiverkko oli samanikäiset kaverit.
- lapsen kasvatus perustui siihen, että kohtele lastasi niin kuin olisit halunnut, että sinua olisi kohdeltu lapsena. Mutta opeta lapsi myös selviämään ja kerro mikä on oikein ja mikä väärin.
Helppoa.
Ysarillä, mutta läheltä liippaa.
Minut pakotettiin pitämään kunnon tikkuvillaista villapaitaa, vaikka meinasin oikeasti hyppiä läpi seinistä niissä tuskissani, mitä se aiheutti (ne, jotka ei kestä villaa tietävät tämän tunteen). Mutta koska siskoni pystyi käyttämään samaa materiaalia ongelmitta, pidettiin minua draamailijana.
Kunnes yksi kerta jostain syystä piti laittaa jokin ohut pitkähihainen tuon villapaidan alle, ja käyttö sujuikin ongelmitta. Silloin taidettiin vähän myöntää, että ehkä en draamailekaan.
No kuule, vieläkin omat vanhemmat haukkuu milloin mistäkin yliherkäksi tai liian herkkähipiäiseksi, oli se joku tuollainen juttu tai asia, mistä sanovat ja jos siitä mielensä pahoittaa, niin joko oon yliherkkä tai "käsittänyt väärin".
t. Vm -81, joka ei ole enää ollenkaan vanhempiinsa yhteydessä
"Tarpeettoman pitkä vuodatus. Sillä pimeällä kasarilla ja 22-vuotiaana:
- en ollut lukenut yhtään lastenkasvatusopasta, internettiä ei ollut, neuvolassa joku yritti luennoida (mistä selvisi nyökkäilemällä ja hymyilemällä), tukiverkko oli samanikäiset kaverit.
- lapsen kasvatus perustui siihen, että kohtele lastasi niin kuin olisit halunnut, että sinua olisi kohdeltu lapsena. Mutta opeta lapsi myös selviämään ja kerro mikä on oikein ja mikä väärin.
Helppoa."
Sinähän puhut tuossa nyt vain itsestäsi. Luuletko, että kaikki muut kasvattivat lapsiaan samalla asenteella?
Ei täällä kukaan yritä väittää, että kaikki olisivat suhtautuneet lapsiin ymmärtämättömästi silloin. Totta kai silloinkin oli paljon hyviä ja rakastavia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on joillakin ollut kurjaa. Mä olen säästynyt tollaselta.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo eroaa vuodesta 2024? Päiväkodissa on maistamispakko, jokainen ottaa sitä tomaattia ja jos ei maista, niin menee nälkäisenä nukkumaan eikä saa välipalaa. Sama toistuu päivästä toiseen. Kurahousut on pakko pukea, vaikka ne olisi hankalat, kukaan ei sano, että OK, ole ilman, jos ne tuntuu pahalta päällä.
Mun lapsia ei ole pakotettu päiväkodissa Espoossa maistamaan, vuosina noin 2007-2017. Kannustettu ehkä, mutta ei pakotettu tai kiristetty välipalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo eroaa vuodesta 2024? Päiväkodissa on maistamispakko, jokainen ottaa sitä tomaattia ja jos ei maista, niin menee nälkäisenä nukkumaan eikä saa välipalaa. Sama toistuu päivästä toiseen. Kurahousut on pakko pukea, vaikka ne olisi hankalat, kukaan ei sano, että OK, ole ilman, jos ne tuntuu pahalta päällä.
Se että kannustetaan maistamaan, on eri asia kuin se, että istutetaan kolme tuntia jäähtyneen ruokalautasen äärellä kakomassa.
Kannustetaan? Pakotetaan maistamaan, koska jos et maista, et saa välipalaa. Mitä hiton kannustusta on se, että pakotetaan lapsi syömään 1/4 tomaattia ja jos et sitä syö, niin tomaattia ilmestyy lautaselle ihan jokaisella aterialla.
Oma lapsi ei ole saanut päiväkodissa välipalaa kohta 4 kuukauteen "kun se ei syö lounasaikaan lautasta tyhjäksi". Nykyisin men
Ei ole kyllä todellakaan normaalia nykypäiväkodeissa, tee valitus. Ensin pk:n johtajalle, kunnalle ja lopulta aville jos ei auta. Tai vaihda päiväkotia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä silloin kultaisella kasarilla ihan koulussa pakotettiin allergiset syömään niitä ruokia, joille oli allerginen. Aika usein joku sai hirveän yskäkohtauksen, oksenteli tai muuten kärsi. Opettajat haukkuivat sitten vielä valehtelijoiksi ja vaikeiksi ihmisiksi. Muutenkin meno oli hyvin erilaista kuin nykyään. Oksentelevat allergikot pantiin vielä kiittämään jeesusta niistä ruuista. :) Noh, truth be told, ei ole meidän koululuokkaisista kukaan kärsinyt ns. mt-ongelmista, kaikilla on myös lapsia. Se julmuus oli kuitenkin enimmäkseen reilua eli kaikilla oli aika kurjaa. Pahinta on se, kun vaan osa kärsii ja muut nauraa.
Missä oot oikein käynyt koulua? Jollain pikkupaikkakunnalla? Meillä oli ainakin allergikoille ihan asialliset ruoat ja muutenkin hyvät sapuskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain otsikon tästä oudosta aloitus-lätinästä.
VASTAUS: Ei ollut yleistä.
No kyllä oli yleistä.
Olin 22v kasarilla kun sain esikoiseni. Nyt hoitelen toisinaan 4v ikäistä lapsen lasta. Ja ihan samoilla vedän kuin kasarillakin. Penska pitää mummusta, mummu penskasta ja vanhempansa ovat tyytyväisiä. En tajua mistä revitään näitä aloituksia, joissa oikeastaan puhutaan 60- tai 50-luvuista.
No, kasarilla selitettiin ja perusteltiin: nyt sanoitetaan 😁.
Varmasti kyllä vuonna 2024 löytyy vanhempia, jotka kohtelevat lasta huonosti. Ja aina löytyy WT perheitä. Mutta jos onkin 80-luvulla sellaisessa kasvanut, ei pidä yleistää.
Mutta kun tuollainen oli kasarillakin yhä yleistä ihan kaikkien aikuisten taholta. Ei esim. mun vanhemmat todellakaan olleet tuollaisia, mutta todella monen luokkakaverin vanhemmat oli, ja opettajat oli jne. Nimenomaan ei ollut kyse vain yksittäisistä vanhemmista, vaan yleisemmästä asenteesta lapsia kohtaan. Esim. tuo, että lapsia istutettiin siellä kouluruokalassa vaikka kuinka pitkään, että lautanen syötäis tyhjäksi. Melkein jokaisella mun ikätoverilla tuntuu olevan joku ruokatrauma, kun on pakotettu syömään.
Sit ihmetellään, mistä lihavuus johtuu, kun ihmisillä on tuon jäljiltä vinksahtanut suhde ruokaan (ja samaan aikaan kaloreita kuitenkin on saatavilla enemmän kuin ennen vanhaan).
Tästä ketjusta päättelisin, että kasarilla oli massiiviset erot kaupunkien ja maaseudun välillä. Itse Asuin Helsingissä, enkä tunnista mitään näistä kauhukertomuksista. Ainoastaan sen, että vanhemmilla oli ehkä vähän lyhyempi pinna kuin nykyään ja itse piti keksiä itselleen viihdykettä. Toisaalta vapautta oli paljon enemmän kuin nykyään. Ruoat oli hyviä, sekä meillä kotona, että koulussa ja niitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Lisäksi ahmittiin sitä ihanaa unikonsiemennäkkäriä, jota ei saa nykyään enää mistään. Niin ja vaatteet oli enimmäkseen puuvillaa. Mitään mikä "villasti" ei meillä tarvinnut ihoa vasten käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusattiin koulussa ja äiti totesi mitä sä mulle sitä kerrot.
Minulle taas äiti tokasi, että kyllä sinä taas sopan keitit. Jep jep.
Kyllä kai. Ainakin muistan että jos vahingossa rikoin jotain tai epäonnistuin tuli sanomista. Laita lapsi asialle ja mene itse perässä -tuli usein äidin suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ysärilläkin tuntui olevan todella omituista, mikäli lapsi sairasti jotain muuta kuin tavanomaisia flunssia ja mahatauteja. Sain 17-vuotiaana influenssan jälkitautina asentohuimauksen ja sitä ei tunnistettu silloin lainkaan. Kävin terveyskeskuksessa useamman kerran ja olin poissa koulusta varmaan yli kuukauden, kun en meinannut sängystä ylös päästä. Isä ei meinannut uskoa, että olin sairas, vaan että lintsasin koulusta. Todellakin, minä kympin tyttö, täydellistä lintsarimateriaalia. Lopulta sain lähetteen keskussairaalaan tutkimuksiin ja magneettikuvien, hermoratatestien ja korvalääkärin tutkimuksen jälkeen todettiin asentohuimaus. Hoidot auttoivat. Vaiva on kylläkin krooninen ja kärsin siitä edelleen, mutta hoidot myös auttavat edelleen. Pointtini on se, että uskokaa lapsianne, kun he kertovat voivansa huonosti. En usko, että kukaan kovin mielellään feikkaa sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Ysarillä, mutta läheltä liippaa.
Minut pakotettiin pitämään kunnon tikkuvillaista villapaitaa, vaikka meinasin oikeasti hyppiä läpi seinistä niissä tuskissani, mitä se aiheutti (ne, jotka ei kestä villaa tietävät tämän tunteen). Mutta koska siskoni pystyi käyttämään samaa materiaalia ongelmitta, pidettiin minua draamailijana.
Kunnes yksi kerta jostain syystä piti laittaa jokin ohut pitkähihainen tuon villapaidan alle, ja käyttö sujuikin ongelmitta. Silloin taidettiin vähän myöntää, että ehkä en draamailekaan.
Häh, käyttääkö joku jossain villapaitaa ilman pitkähihaista aluspaitaa? Ihan uutta mulle, olen syntynyt-75. Nytkin istun tässä villapaita päällä ja aluspaita alla. Hyvin herkkä epämukavuudelle olen.
Vierailija kirjoitti:
Vielä ysärilläkin tuntui olevan todella omituista, mikäli lapsi sairasti jotain muuta kuin tavanomaisia flunssia ja mahatauteja. Sain 17-vuotiaana influenssan jälkitautina asentohuimauksen ja sitä ei tunnistettu silloin lainkaan. Kävin terveyskeskuksessa useamman kerran ja olin poissa koulusta varmaan yli kuukauden, kun en meinannut sängystä ylös päästä. Isä ei meinannut uskoa, että olin sairas, vaan että lintsasin koulusta. Todellakin, minä kympin tyttö, täydellistä lintsarimateriaalia. Lopulta sain lähetteen keskussairaalaan tutkimuksiin ja magneettikuvien, hermoratatestien ja korvalääkärin tutkimuksen jälkeen todettiin asentohuimaus. Hoidot auttoivat. Vaiva on kylläkin krooninen ja kärsin siitä edelleen, mutta hoidot myös auttavat edelleen. Pointtini on se, että uskokaa lapsianne, kun he kertovat voivansa huonosti. En usko, että kukaan kovin mielellään feikkaa sairautta.
Ehkä sairautesi oli eksoottisempaa lajia. Ihan asiallisissa allergiatesteissä olin itse kasarin alussa allergiasairaalassa ja sain lääkkeet siitepölyallergiaani.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä oli vielä 90-luvulla. Sanottiin vain että voi voi, palellu sitten mutta älä valita jos tulet kipeäksi. Voi voi, muutakaan ei tule, älä valita sitten nälkää. Jne.
Samaa 1950-luvulla...
Mutta kun tuollainen oli kasarillakin yhä yleistä ihan kaikkien aikuisten taholta. Ei esim. mun vanhemmat todellakaan olleet tuollaisia, mutta todella monen luokkakaverin vanhemmat oli, ja opettajat oli jne. Nimenomaan ei ollut kyse vain yksittäisistä vanhemmista, vaan yleisemmästä asenteesta lapsia kohtaan. Esim. tuo, että lapsia istutettiin siellä kouluruokalassa vaikka kuinka pitkään, että lautanen syötäis tyhjäksi. Melkein jokaisella mun ikätoverilla tuntuu olevan joku ruokatrauma, kun on pakotettu syömään.