Lue keskustelun säännöt.
Oliko 80luvulla ihan yleistäkin että lasta vähäteltiin tai moitittiin jos sanoi vaikka että tomaatti sattuu suuhun tai villahousut kutittaa
19.11.2024 |
IKINÄ en pakottaisi omaa lasta syömään mitään mikä sattuu suuhun tai pukemaan mitään mikä kutittaa.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo eroaa vuodesta 2024? Päiväkodissa on maistamispakko, jokainen ottaa sitä tomaattia ja jos ei maista, niin menee nälkäisenä nukkumaan eikä saa välipalaa. Sama toistuu päivästä toiseen. Kurahousut on pakko pukea, vaikka ne olisi hankalat, kukaan ei sano, että OK, ole ilman, jos ne tuntuu pahalta päällä.
Se että kannustetaan maistamaan, on eri asia kuin se, että istutetaan kolme tuntia jäähtyneen ruokalautasen äärellä kakomassa.
Tämä. Ja kun ei mennyt kurkusta alas, niin sai remmiä "temppuilusta". Eikä vain kerran. En edelleenkään valmista, enkä syö maksakastiketta. Olen jo 50+. Niin, ja koko kouluajan sain olla nälissäni aina, kun oli maksakastiketta tai jauhemaksakastiketta. En voinut mennä koko ruokalaan. Se kuvottava pelkkä haju sai kaikki kropan hälytyskellot soimaan vatsan nurinkääntymisentunteen ohella.
Ja minua pisteli sietämättömästi villapaita lapsena aluspaidankin läpi. Nyt vasta yli viiskymppisenä kahtena edellistalvena olen käyttänyt villapaitaa paksun pitkähihaisen aluspaidan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo eroaa vuodesta 2024? Päiväkodissa on maistamispakko, jokainen ottaa sitä tomaattia ja jos ei maista, niin menee nälkäisenä nukkumaan eikä saa välipalaa. Sama toistuu päivästä toiseen. Kurahousut on pakko pukea, vaikka ne olisi hankalat, kukaan ei sano, että OK, ole ilman, jos ne tuntuu pahalta päällä.
Se että kannustetaan maistamaan, on eri asia kuin se, että istutetaan kolme tuntia jäähtyneen ruokalautasen äärellä kakomassa.
Tämä. Ja kun ei mennyt kurkusta alas, niin sai remmiä "temppuilusta". Eikä vain kerran. En edelleenkään valmista, enkä syö maksakastiketta. Olen jo 50+. Niin, ja koko kouluajan sain olla nälissäni aina, kun oli maksakastiketta tai jauhemaksakastiketta. En voinut mennä koko ruokalaan. Se kuvottava pelkkä haju sai kaikki kropan hälytyskellot soimaan vatsan nurinkään
Tuo on niin karua, että jostain temppuilusta on aikoinaan annettu remmiä. Paremmin ymmärtäisi, että silloin kun se oli sallittua, niin vain sellaisesta, jos oli toheloinut jotain hengenvaarallista.
Vierailija kirjoitti:
No ei mikään ihme, että nykyään eletään tällaisessa dystopiassa jos lähes kaikkialla on tuollaisia kokemuksia. Mä en edes ymmärrä miten joku "sattuu" suussa ellei kyse ole josta super tulisesta tai angiinasta jos nielaisu sattuu. Jos villahousut kutitti, niin äiti sanoi, että "mä tiedän, mutta siellä on niin kylmä ja kyllä se kutina loppuu" ja oli ihan oikeassa. Jos oli jotain ruokana mistä ei tykännyt niin sitten syötiin vähemmän ja toivottiin, että tilanne korjautuu iltapalalla. Vihanneksia ja muita mistä ei tykännyt, piti silti välillä maistaa jos vaikka mieli olisi muuttunut. Ikinä en missään törmännyt siihen, että ketään olisi pakotettu syömään jotain mille on allerginen paitsi jos kyseessä oli henkinen allergia. Mitään angsteja mulla ei ole, mun mielestä mulla oli ihan onnellinen lapsuus ja äiti oli ja on edelleen mun mielestä maailman paras äiti. Isä myös. Musta kasvoi henkisesti ja fyysisesti tasapainoinen ihminen joka on tyyt
No mutta ihanaa, että juuri sinulla oli ja on kaikki hyvin. Varmaan kaikilla muillakin on kaikki hyvin, koska sinullakin on.
Kyllähän se ennen oli, että lapsia ei liioin hemmoteltu. Yleensä lasten kohtelu oli verrannollinen siihen millaisena vanhemmat koki elämänsä. Vastoinkäymiset kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusattiin koulussa ja äiti totesi mitä sä mulle sitä kerrot.
Ja mulle höröteltiin samassa tilanteessa "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Niinpä hyväksyin ensimmäisessä avioliitossani kaltoinkohtelua, mutta kurja se mun vanhempienkin liitto on. Ei ne varmaan tienneet muusta.
Toisessa liitossani hevonen on pussaillut rakkaudesta, ei potkinut. Ei varmaan tarvitse arvuutella, kummalla tavalla voi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia tässä ketjussa on tuttua minullekin. Itselläni ikävimmät kokemukset liittyvät atooppiseen ihoon ja pahaan käsi-ihottumaan. Lapsuudenkodissani vanhemmillani oli ongelmia (alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia), joista kärsin henkisesti ja joihin reagoin myös fyysisesti, käsi-ihottumani paheni aina kun kotona oli huonompi kausi. Rystyseni olivat verillä ja kädet täynnä märkiviä vesikelloja. Näistä vanhempani syyllistivät minua: ihottuman syyksi nähtiin liian "likaiset" leikit, hygienian puute yleensäkin tai laiskuuteni käsien rasvaamisessa. Meillä oli lapsille tiskivuorot (ei tiskikonetta kotona) ja minä en vapautunut vuoroistani, vaikka tiskaaminen selvästi pahensi ihottumaa. Sama juttu lattianpesun kanssa (rätillä ja kontaten). Isällänikin oli ihottumaa, mutta hän pääsi lääkäriin (yksityiselle vielä), ja sai siihen hoitoakin. Minä en.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä tehnyt lapsilleni noin. Olen silti onnistunut kasvattamaan uniikin lumihiutaleen, joka on laittamassa välejä poikki, koska en ole tarpeeksi empaattinen.
Niinpä.. teet niin tai näin, saattaa lapsi silti olla tyytymätön kasvatukseensa. Vaikka olisi toiminut useimpien mielestä oikein, niin lapsen mielestä ehkä ei.
Tuossa edellä kiinnitti huomio "uhkailemalla" kasvattamisesta ja myös toisaalla on kirjoitettu että nykynuoret, raasut, ovat niin ahdistuneita. Meillä asuu teini, jota on (hänen sanojensa mukaan) uhkailtu, esim ei tule kyytiä kaverille jos et ole siivonnut huonetta. Ja jota ahdistaa, kun on pakko tehdä jotain ikävää, kuten siivota oma huone.
Että semmosta. Asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta.
Joka sukupolvi kasvattaa vähän paremmin kuin edellinen. Uskoisin. Ehkä ne minunkin 1970-luvun vanhemmat teki parhaansa sen ajan tietämyksellä, ehkä, yritän järkeillä niin etten olisi liian katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin aloitin aika monta kertaan lauseen minä en ikänä, ennen kuin minulla oli lapsia.😂
Olet ääliö. Mun lapset on jo aikuisia enkä kiristänyt ja uhkaillut heitä ruoalla tai pakottanut pukemaan huonolta tuntuvia vaatteita. Miksi ihmeessä edes olisin?
Käytöstapoja et itse silti ole oppinut, kun haukut ääliöksi ihmistä, joka on kanssasi eri mieltä. Toimitko muussakin elämässäsi noin, että jos jollain on eri mielipide, saat hallitsemattoman raivokohtauksen?
Se, että heittäytyy lapsia saadessaan millään osa-alueella kelvottomaksi kasvattajaksi, on pelkkää ääliömäisyyttä. Ja vielä selittelee perään, että ei itselleen mitään voi. Huh huh.
Luin vain otsikon tästä oudosta aloitus-lätinästä.
VASTAUS: Ei ollut yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko yleistä, mutta meillä ainakin kaikki ei-toivottu käytös kuitattiin "esittämisenä", "huomion kerjäämisenä" tai "olevinaan olemisena".
Kyllä. Minäkin olin tekosairas silloin, kun kärsin kovista kuukautiskivuista teininä ja mm. oksensin kivusta. Huudettiin vaan ja haukuttiin laiskuriksi, kun en viitsinyt lähteä kouluun. Kipulääkettä ei kukaan tietenkään hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain otsikon tästä oudosta aloitus-lätinästä.
VASTAUS: Ei ollut yleistä.
No kyllä oli yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei silloin oikeasti tajuttu että mitä erityisherkkyys esimerkiksi on. Olen omalta kohdaltani vasta aikuisena ymmärtänyt sen ja viimeistään sitten, kun huomasin että omalla lapsella on ihan samaa.
Allergiat ehkä juuri ja juuri tajuttiin, että joku ihminen ei ihan oikeasti voi syödä jotakin koska kroppa laittaa vastaan.
Eikä oikeastaan edes se, ettei tiedetty nimiä asioille, mutta enemmän häiritsee ettei edes yritetty kuunnella ja ymmärtää omaa lasta. Mentiin vain joidenkin vanhojen kaavojen mukaan että kun näin pitää tehdä niin näin pitää tehdä. Muuten ihan fiksuja ihmisiä minunkin vanhempani vielä, jotenkin käsittämätöntä.
Vaatteiden pesulaput ja saumat tuntuu kuin olisi kaktus vaatteiden alla,kutittaa ja pistää. Samoin puhdas villa,voin käyttää villasukkia mutta sukkien ja legginsien päällä. Lapsuudesta muistan äitini turhautuneen huokailun kun haroin niskaani ja kiljuin kunnes äiti haki sakset ja leikkasi lapun pois. Ja ne pakolliset villalapaset joka talvi!
Sen sijaan laktoosi-intoleranssini otettiin aina vakavasti,liekö siksi että ripuloin ja vatsakivut olivat kovat enkä vaan piereskellyt. Olen käyttänyt Hyla-tuotteita 4vuotiaasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain otsikon tästä oudosta aloitus-lätinästä.
VASTAUS: Ei ollut yleistä.
No kyllä oli yleistä.
Olin 22v kasarilla kun sain esikoiseni. Nyt hoitelen toisinaan 4v ikäistä lapsen lasta. Ja ihan samoilla vedän kuin kasarillakin. Penska pitää mummusta, mummu penskasta ja vanhempansa ovat tyytyväisiä. En tajua mistä revitään näitä aloituksia, joissa oikeastaan puhutaan 60- tai 50-luvuista.
No, kasarilla selitettiin ja perusteltiin: nyt sanoitetaan 😁.
Varmasti kyllä vuonna 2024 löytyy vanhempia, jotka kohtelevat lasta huonosti. Ja aina löytyy WT perheitä. Mutta jos onkin 80-luvulla sellaisessa kasvanut, ei pidä yleistää.
Jostain luin että lapsipsykologia on hyvin nuori tieteenala. Vasta oikeastaan 80-luvulla alettiin pohtia lapsen psyykettä mutta aikaisemmin lapset nähtiin "tyhminä pikkuaikuisina" joita kohdeltiin kuin aikuisia, eli kun lapsi töppäsi häntä ei kannustettu tai lohduteltu vaan häntä kutsuttiin suoraan tyhmäksi tai hänelle suututtiin. Monella tuon ajan lapsella oli kokemuksia mielivaltaisista rangaistuksista esim. sai vitsaa kun oli VAHINGOSSA rikkonut joitain tai innoissaan melunnut. Muistan kuinka ystäni tuli meille pariksi yöksi koska hän ei uskaltanut mennä kotiin koska oli kadottanut uudet hanskansa ja pelkäsi selkäsaunaa.
Tuon ajan lapset olivat kovia lukutoukkia. 10-13 vuotiailla lapsilla puhuttiin yleisesti "kirjojenahmimis-kaudesta". Oma suosikkini oli "Sinuhe egyptiläinen". Suurella osalla pojista oli esim. "Tuntematon sotilas" tai "Taru sormusten herrasta".
Sellainen tapa, mitä toivoisin nykyajan tytöille tuolta ajalta, oli "rakas päiväkirja" eli lukollinen päiväkirja johon sai vuodattaa ilot ja surut. Tuntuu pahalta huomata, että kaupoista on tyystin kadonneet lukolliset päiväkirjat. Oli hyvin terapeuttista kirjoittaa vain itselleen ja "omille silmilleen". Perus-tytöllä oli niitä kaksi: toinen oli salainen, vain itselle ja toista voisi verrata nykyaikaiseen blogiin eli "julkinen" päiväkirja jota annettiin kaverienkin lukea eli vaihdetiin päiväkirjoja bestisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin, Kyllä ainakin äidit ovat aina tunteneet omat muksunsa ja etsineet näille sopivat kamppeet ja syöttäneet ruokaa, joka tenavalle maistuu.
#ällöäitimyytti
Pyh. Kyse on normiäideistä, eikä mistään myyteistä. Sairaat sadistiyksilöt ovat sitten ihan oma lukunsa. Muistan jo 70-luvulta, että sain syödä esim. kaalikääryleistä vain täytteet. Inhottavat kaalit kipattiin iskän lautaselle.
Pyh, sinä sait = kaikki muutkin sai?
Vanhempani olivat sentään syntyneet jo 20- ja 30-luvulla, joten tuskin olivat edistyksellisimmästä päästä. Silti ei pakotettu mitään syömään tai pukemaan. Täällä viljellään ihan ihme tarinoita, kuin 80-luvulla olisi eletty lähestulkoon pimeintä keskiaikaa. Höpöhöpö.
Ei todellakaan. Kyllä koulussa oli tarkkaa ettei vaan kukaan syö mitään mille on allerginen.
Eikä villahousuja ole mun lapsuudessa enää oikeastaan käytetty, mulla oli 70-luvun puolellakin ihan sukkahousut, ja niin oli kaikilla muillakin. 70-luvun puolella oli sukkahousujen lisäksi järkyttäviä vakosamettihousuja, ne tuntui inhottavalta, äiti ei varmaan tajunnut kuinka inhottavalta, vasta myöhemmin äitikin on tajunnut että en voi koskea mitään samettia. Luultavasti en silloin pikkulapsena osannut oikein sanoakaan äidille, tai siitä että inhosin poolokauluksisia paitoja, ja ne oli vielä sellaista tekokuitua. En vaan tykkää että kaulan ympärillä on mitään.
Muistan että äitini, joka on syntynyt 1954 puhui että hänen lapsuudessaan käytettiin vielä villahousuja, ja että ne kutitti, ja niin ne kutitti kaikkia muitakin, myös mumma siitä puhui. Mutta köyhille oli tärkeä asia että ylipäätään oli ne villahousut ettei palellu.
Olen syntynyt vuonna 86 ja kun teini-iässä sain astmakohtauksia esim. perheen hiihtolenkillä, tiuskittiin vain että älä esitä ja ala nyt tulla. Sain rasitusastmadiagnoosin vähä sen jälkeen ja lääkityksen. Nelivuotiaana erehdyin kuumeen laskettua leikkimään leluilla, niin kuulemma olin esittänyt vain kipeää, koska kipeä lapsi ei leiki ja jouduin imuroimaan oman huoneeni. En tiedä kuinka yleistä tällainen oli muissa perheissä.
Hassua. Mun vanhemmat osasivat hakkaamisen vaikka olivat syntyneet sodan jälkeen. Boomerit on ainoa sukupolvi historiassa, jotka kamala sota traumautti vaikkeivät olleet edes syntyneet silloin.