Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vika kun en jaksa enkä halua enää tiivistä seurustelua?
19.11.2024 |
Olen eronnut lasten isästä ja elän yksin/lasten kanssa. Olen treffaillut jo tovin mukavaa miestä, mutta minulle riittää että nähdään tyyliin kerran viikossa. Hän näkisi vaikka joka päivä. Kaipaan itsenäistä elämää. Hänen kanssa on aina mukava olla kun nähdään, mutta en vaan halua tämän enempää. Toiset sanoo että pitää nähdä uudessa suhteessa joka päivä, itse en halua sellaista suhdetta kenenkään kanssa. Onko minussa joku vika? Vai onko muita joille riittää tälläinen suhde.
Kommentit (55)
Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.
Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan.
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.
Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan.
Niin minustakin, mutta halusin olla diplomaattinen. Kuten tekstistäni selviää onnistuin neuvottelemaan lopulta itseäni miellyttävän lopputuloksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vastaavat isoon osaan sosiaalisista tarpeistasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Se olisikin ideaali, mutta kun miehet aloittaa jo verkossa iskemisen lauseella "haluaisin itkeä olkapäätäsi vasten, tai haluaisin pitää sinua sylissä kun itket" kertoo jo sen että mitään rentoa, kasuaalia kivaa tyyppi ei harrasta muuta kuin rypemistä raskaissa asioissa. Kuka sellaisen ihmisen elämäänsä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Tuolla tahdilla tunnette toisenne tarpeeksi hyvin, jotta voisitte nimittää toisianne edes ystäviksi, joskus 20v päästä. Kerran viikossa tapaamalla ei siis oikeasti opi tuntemaan toista, vaan toinen saattaa elää ihan eri elämää, kuin mitä esittää elävänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Se olisikin ideaali, mutta kun miehet aloittaa jo verkossa iskemisen lauseella "haluaisin itkeä olkapäätäsi vasten, tai haluaisin pitää sinua sylissä kun itket" kertoo jo sen että mitään rentoa, kasuaalia kivaa tyyppi ei harrasta muuta kuin rypemistä raskaissa asioissa. Kuka sellaisen ihmisen elämäänsä haluaa?
Kuka näin sanoo, hyi. Mutta itsekin kyllä skippaan profiilit, missä mies etsii kumppania "jakamaan elämän iloja ja suruja". Oma tunne-elämäni ja elämäni muutenkin on niin hyvin järjestyksessä, ettei kiinnosta ryhtyä mieslapsen emotionaaliseksi tamponiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.
Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan.
Niin minustakin, mutta halusin olla diplomaattinen. Kuten tekstistäni selviää onnistuin neuvottelemaan lopulta itseäni miellyttävän lopputuloksen.
Itseäsi miellyttävä lopputulos oli siis se, että erositte ettekä ole enää missään tekemisissä? Vai ymmärsinkö nyt ihan väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Se olisikin ideaali, mutta kun miehet aloittaa jo verkossa iskemisen lauseella "haluaisin itkeä olkapäätäsi vasten, tai haluaisin pitää sinua sylissä kun itket" kertoo jo sen että mitään rentoa, kasuaalia kivaa tyyppi ei harrasta muuta kuin rypemistä raskaissa asioissa. Kuka sellaisen ihmisen elämäänsä haluaa?
Mulla on sellainen ystävällinen, hieman surumielinen naama ja kerään kaikkialla minne menen ihmisiä jotka on joko lohdutuksen tarpeessa itse tai ajattelee, että tarvitsen apua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.
Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan.
Niin minustakin, mutta halusin olla diplomaattinen. Kuten tekstistäni selviää onnistuin neuvottelemaan lopulta itseäni miellyttävän lopputuloksen.
Itseäsi miellyttävä lopputulos oli siis se, että erositte ettekä ole enää missään tekemisissä? Vai ymmärsinkö nyt ihan väärin?
Ero oli hyvä juttu, ei olisi ikinä pitänyt olla yhdessä hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Tuolla tahdilla tunnette toisenne tarpeeksi hyvin, jotta voisitte nimittää toisianne edes ystäviksi, joskus 20v päästä. Kerran viikossa tapaamalla ei siis oikeasti opi tuntemaan toista, vaan toinen saattaa elää ihan eri elämää, kuin mitä esittää elävänsä
Ok. Minulla on erittäin hyviä ystäviä joihin ystävyys on muodostunut yhden vuorokauden aikana. Ei tarvitse/voi nähdä usein mutta voi puhua puhelimessa ja viestitelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt kukaan voi nähdä joka päivä, jos on lapsia? Ei tuollainen ihan terve lähtökohta minusta ole, että pitäisi uudessa suhteessa heti alusta alkaen nähdä joka päivä. Itselläni on työ, jossa epätyypilliset työajat, lisäksi on kaksi kouluikäistä lasta - nyt kun tapailen, on kumppanilla myös oma elämänsä, ja pystymme järjestämään tapaamisia 1-2 kertaa viikossa. Minusta tämä on varsin hyvä tahti näin alkuvaiheessa. On myös hyvä olla välillä erillään, ja tosiaan ne muutkin elämässä olevat asiat pitää hoitaa. Lapsille olisi epäreilua tuoda uusi ihminen elämään mukaan 24/7. Niin joo, ja itse en edes tutustuttaisi uutta kumppania lapsiin ennen kuin suhde on vakiintunut ja kestänyt jo pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Jos se on näin molemmille niin hieno homma. Tässä tapauksessa vaan toiselle se ei sitä ole. Ei se silloin ole hänelle riittävää. Aloittaja on hyvä ja etsii sellaisen ystävän joka haluaa samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kuka näin sanoo, hyi. Mutta itsekin kyllä skippaan profiilit, missä mies etsii kumppania "jakamaan elämän iloja ja suruja". Oma tunne-elämäni ja elämäni muutenkin on niin hyvin järjestyksessä, ettei kiinnosta ryhtyä mieslapsen emotionaaliseksi tamponiksi
Taidatte tulkita näitä tekstejä nyt liian kirjaimellisesti. Kieltämättä vähän ärsyttävä klisee, mutta ei tuo todennäköisesti sen kummempaa tarkoita, kuin että etsii suhdetta, ei pelkkää hauskanpitoa. Eikös tuo klisee juurikin tarkoita elämänkumppanuutta - tylsästi ilmaistuna.
Mulla oli pitkään tommonen olo että hyi ei mitään kylki kyljessä elämää enää. Mutta kummasti on vuodet eron jälkeen parantaneet ja nykyään kaipaisi nimenomaan sitä että herätään samassa sängyssä ja mietitään mitä safkaa laittais tänään, viedäkö sukset huoltoon ja hammaslääkäriaika pitäisi varata :D
Tuo on just hyvä. Itse olen eron jälkeen ollut sinkkuna kauan, koska en jaksaisi sitä, että joku roikkuisi hihassa koko ajan. Joillekin sopii tavata joka päivä, minulle ei. Ja miehet vaikuttaa haluavan tavata monta kertaa viikossa, joten parempi olla yksin. Koska sitten leimataan hankalaksi ja vaikka miksi, kun haluaa nähdä vain silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää.
Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.
Jos se on näin molemmille niin hieno homma. Tässä tapauksessa vaan toiselle se ei sitä ole. Ei se silloin ole hänelle riittävää. Aloittaja on hyvä ja etsii sellaisen ystävän joka haluaa samoja asioita.
Aloittajan ei tarvitse etsiä vaan sen toisen jos ei tyydy siihen mitä on tarjolla.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen seurustellut tuohon tyyliin kohta 3 v. Mulla myös ero ja pitkä suhde takana, enkä kaipaa ainakaan juuri nyt mitään tiivistä seurustelua. Kummallakin on omat menonsa ja työrytmit ovat erilaiset, joten ei edes pystyttäisi näkemään useammin. Joka päivä kuitenkin ollaan jotenkin yhteyksissä.