Missä vika kun en jaksa enkä halua enää tiivistä seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää. 

Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.

Tuolla tahdilla tunnette toisenne tarpeeksi hyvin, jotta voisitte nimittää toisianne edes ystäviksi, joskus 20v päästä. Kerran viikossa tapaamalla ei siis oikeasti opi tuntemaan toista, vaan toinen saattaa elää ihan eri elämää, kuin mitä esittää elävänsä

Kyllähän moni hyvän ystävänsä aika hyvin tuntee, vaikkei mitään 24/7-elämää ole yhdessä vietetty. En ymmärrä, miksi suhteessa pitäisi olla jatkuvasti yhdessä tutustuakseen. Ja eipä se aikuismaailmassa enää ole monelle mahdollistakaan, kun on työt, lapset, mahdollisesti iäkkäät vanhemmat, ehkä jotain harrastuksiakin... On hyvä, että ihmisellä on myös omaa elämää, ja toisaalta välillä erillään olo voi olla jopa hyväksi suhteen kehittymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää. 

Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.

Kyllähän kavereitakin voi tuntea syvällisesti vaikkei nähdä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pitkään tommonen olo että hyi ei mitään kylki kyljessä elämää enää. Mutta kummasti on vuodet eron jälkeen parantaneet ja nykyään kaipaisi nimenomaan sitä että herätään samassa sängyssä ja mietitään mitä safkaa laittais tänään, viedäkö sukset huoltoon ja hammaslääkäriaika pitäisi varata :D

Huh, siis yksinolo on parantanut sinut, se suhde menee taas samaa kaavaa pelkkää alamäkeä. Jatka vaan sitä paranemista äläkä tuhlaa hyvää oloasi miehiin

Ei kai sinussa mitään vikaa ole. Et vain halua seurustella, niin miksi sitten edes hankit miesseuraa? Täällä mammat valittaa että miehet eivät halua sitoutua jne. Ja sitten jos joku haluaa niin sekin on huono. Laita sinne tinderiin vain että ei mitään vakavaa, niin saat sitä hakemaasi seksiseuraa ilman sitoumuksia. Mutta sekään ei taida kelvata sinulle? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pitkään tommonen olo että hyi ei mitään kylki kyljessä elämää enää. Mutta kummasti on vuodet eron jälkeen parantaneet ja nykyään kaipaisi nimenomaan sitä että herätään samassa sängyssä ja mietitään mitä safkaa laittais tänään, viedäkö sukset huoltoon ja hammaslääkäriaika pitäisi varata :D

Voi herätä samasta sängystä välillä viisi päivää ja lomilla mutta tällä hetkellä haluan omaa rauhaa ja hiljaisuutta myös. Kolme vuotta on mennyt nyt hyvin tällä mallilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pitkään tommonen olo että hyi ei mitään kylki kyljessä elämää enää. Mutta kummasti on vuodet eron jälkeen parantaneet ja nykyään kaipaisi nimenomaan sitä että herätään samassa sängyssä ja mietitään mitä safkaa laittais tänään, viedäkö sukset huoltoon ja hammaslääkäriaika pitäisi varata :D

Huh, siis yksinolo on parantanut sinut, se suhde menee taas samaa kaavaa pelkkää alamäkeä. Jatka vaan sitä paranemista äläkä tuhlaa hyvää oloasi miehiin

Kun myrkyn vaikutus on lakannut se ei tarkoita, että myrkkyä pitää nauttia lisää vain siksi, että olo on nyt parempi ja uskoo kestävänsä sen myrkyn.

Ei ole mitään vikaa. Ei kaikki halua mitään tiivistä yhdessäoloa koskaan, jotkut ei halua sitä eron jälkeen tai vanhemmiten. Se on ihan ok. Ei kaikkien tarvikaan haluta. Itse en ole halunnut koskaan, mulle oli jo nuorena selvä, että en halua koskaan toista aikuista ihmistä asumaan saman katon alla. Näin olen myös nyt 50 v:ksi asti elänyt. Eipä ole tullut kyllä 18 vuoteen seurusteltuakaan, en kaipaa siitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.

Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan. 

***

Tämä sopii meille kuin nappiin. Tätä harrastetaankin. Sitten kumpikin voi olla parisuhteessa esim kodinhoitajan tai turvamiehen kanssa ja saada kunnon kyydit jos niitä kaipaa. Tämä on siis erinomaista. Tuletteko viettämään kanssamme 53-vuotishääpäivää joka on ensi toukokuussa, aika kosimisesta tähän päivään - onks ne nyt kultahäät sitten veilä vai mitä... mekin jouduimme pakkoavioliittoon (kihloihin) jo ainakin 7 kk ennen hääpäivää, mutta olemme niitä jotka kuuluivat porukkaan, että oltas me muutenkin menty naimisiin jne... Mäkin tarttisin siivoojan - imurointi on jotenkin hankalaa ja olenkin toivonut joululahjaksi jonkun automaatti-imurin. Se tavaroiden siirtely kuitenkin on se hankalampi osa mutta turvamies on sen verran herrasmies että hoitee sitä ja saa vähän liikuntaa samalla pienenä lisänä salikäynneille josta kyllä jo saanut erinomaiset muskelit kaikkialle kehoon... Ihanaa katsoa 20v nuorempaa hyvännäköistä miestä. Koska elämme tässä etäsuhteessa niin vanhaherra ei tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta tästä minun herrupalastani... jaa... kumpi paremman näköinen: turvamies vai sulho nuoruudessa... Enpä oikein tiedä. Kuka nyt voisi olla edes ihastunut johonkin vanhaan äijänkäkkärään? Paras olla näkemättä niin ei joudu testiinkään: seisoo - ei seiso / rakastaa - ei rakasta jne / MITÄ VÄLIÄ?  

Kuulostaa tutulta.

Mä en kykene minkäänlaiseen emotionaalisesti intiimiin suhteeseen kenenkään kanssa: jo muutaman päivän tiivis yhdessäolo saa minut sekoamaan täysin, muutun ahdistukseeksi ja neuroottiseksi, ja olen sen jälkeen sietämätöntä seuraa. 

Olen elämässäni yrittänyt vakavaa seurustelusuhdetta viisi kertaa, ja poikkeuksetta joka kerta ne yritykset kaatuivat siihen, kun miehet näkivät minkälainen sekopää minusta tulee kun olemme vähänkin pidempään yhtäjaksoisesti yhdessä, ja he laittoivatkin sen jälkeen suhteen hyvin pikaisesti poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.

Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan. 

***

Tämä sopii meille kuin nappiin. Tätä harrastetaankin. Sitten kumpikin voi olla parisuhteessa esim kodinhoitajan tai turvamiehen kanssa ja saada kunnon kyydit jos niitä kaipaa. Tämä on siis erinomaista. Tuletteko viettämään kanssamme 53-vuotishääpäivää joka on ensi toukokuussa, aika kosimisesta tähän päivään - onks ne nyt kultahäät sitten veilä vai mitä... mekin

Jos sinä olet mustasukkainen etkä luota kumppaniisi erossa olessanne, se ei tarkoita että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Lisäksi seksi luotetun ja kunnioitetun etärakastetun kanssa vain paranee vuosi vuodelta. Paneskelu ei kiinnosta tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä näkemään. Ehdotin aikoinaan exälle, että olisi kerran kuussa nähty. Se ei kelvannut ja painosti naimsiin menoa, noh oltiin naimisissa pari vuotta. Ei aikuinen nainen millä on lapset tehtynä eikä tämä nykyinen mies ole lasten isä tarvitse miehestä oikeastaan mitään, koska ei ole tarvetta lastenkaan takia vahvistaa suhdetta.

Kerran kuussakin on liian usein. Mun mielestä paras suhde on sellainen jossa ei nähdä koskaan. 

Tää. Paras suhde mikä mulla on koskaan ollut, oli se kun mätsättiin erään miehen kanssa Tinderissä, eikä kumpikaan meistä koskaan lähettänyt yhtään viestiä toiselle. Siinä kohtaa kommunikointi ja yhdessäolo oli sillä tasolla, minkä kanssa pystyn vielä elämään. 

Ihmiset arvostavat eri asioita. Toiset ovat fyysisempiä ja haluavat kokea läheisyyttä, toisille riittää henkinen yhteys. Kukin tavallaan. Toivottavasti jokainen löytää itselleen sopivan parin, jos sellaista haikailee, muutoin kumpikin kokee ennemmin tai myöhemmin suhteen itselleen sopimattomaksi.

Siis ei mikään herrupala vaan HERKKUPALA, HERKKUPEPPU, PEPPUFRENDI=seuraa kaikkialle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pitkään tommonen olo että hyi ei mitään kylki kyljessä elämää enää. Mutta kummasti on vuodet eron jälkeen parantaneet ja nykyään kaipaisi nimenomaan sitä että herätään samassa sängyssä ja mietitään mitä safkaa laittais tänään, viedäkö sukset huoltoon ja hammaslääkäriaika pitäisi varata :D

Huh, siis yksinolo on parantanut sinut, se suhde menee taas samaa kaavaa pelkkää alamäkeä. Jatka vaan sitä paranemista äläkä tuhlaa hyvää oloasi miehiin

Nääh, sen verran paljon hyviä suhteita on munkin tuttavapiirissä että en mä suostu olemaan loppuelämää katkera siitä, että en tajunnut ihan itse erota eksästä tarpeeksi ajoissa. Nyt oon käsitelly edellisen suhteen karikot ja tiedän, mitä haluan ja mikä ei ole ok :)

Mulla on oikeesti ollut ihana suhde noin 20v nuorempaan mieheen joka oli eronnut ja tuli asumaan luokseni erottuaan. Tiedämme että jos olisimme olleet samanikäisiä niin meille olisi tullut ihana suhde. Nyt oltiin kuin äiti ja poika ja hän oli menettänyt oman ikäiseni äitinsä jo taaperoikäisenä. Molemmilla hirveät elämäntarinat. Meillä oli aivan ihanaa yhdessä, Olisimme kyllä voineet harrastaa seksiäkin, mutta emme kuitenkaan eli emme olleet seksisuhteessa. Minä en voisi ajatella itseäni 20v vanhempaa miestä koska sellainen olisi ollut isäni ikäinen... Voi toimia erinomaisesti olla miehen kanssa ilman seksiä. Eivät kaikki ole sellaisia joiden pitää koko ajan räplätä omia sukupuolielimiään. Kun radiosta tuli jotain hyvää musaa... saattoi haluta tanssia hitaan kanssani vaikka laitoimme safkaa... ollaan taidettu suudellakin... Mutta raja on vedetty. Tätä taisi kestää jotain 15v joten aika hyvä käsitys on siitä että mies voi olla paras ystävä ilman että on seksiä... USKOKAA VAAN TÄMÄKIN! P.S. Mies niin hyvännäköinen, että naiset roikkui perässä häiriöksi asti, mutta häntä ei kiinnostanut vaan kärsi moisesta.

Ei riitä minulle kerran viikossa tapaaminen. Olen juuri sitä tyyppiä joka olisi heti näkemässä vaikka joka päivä, silloin kun löydän miehen johon kunnolla tykästyn. Olen harmikseni tavannut lähinnä miehiä, joille juurikin tuo kerta viikkoon tai jopa harvemmin on jo tapailuvaiheessa riittävä. Joskus mietin miten ihanaa olisi jos löytyisi mies, joka tykästyisi minuun yhtä paljon kuin minä häneen ja olisi yhtä innoissaan tapaamassa.

Olen lapseton eikä pitkiä suhteita ole takana, en tiedä vaikuttaako tämä asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeesti ollut ihana suhde noin 20v nuorempaan mieheen joka oli eronnut ja tuli asumaan luokseni erottuaan. Tiedämme että jos olisimme olleet samanikäisiä niin meille olisi tullut ihana suhde. Nyt oltiin kuin äiti ja poika ja hän oli menettänyt oman ikäiseni äitinsä jo taaperoikäisenä. Molemmilla hirveät elämäntarinat. Meillä oli aivan ihanaa yhdessä, Olisimme kyllä voineet harrastaa seksiäkin, mutta emme kuitenkaan eli emme olleet seksisuhteessa. Minä en voisi ajatella itseäni 20v vanhempaa miestä koska sellainen olisi ollut isäni ikäinen... Voi toimia erinomaisesti olla miehen kanssa ilman seksiä. Eivät kaikki ole sellaisia joiden pitää koko ajan räplätä omia sukupuolielimiään. Kun radiosta tuli jotain hyvää musaa... saattoi haluta tanssia hitaan kanssani vaikka laitoimme safkaa... ollaan taidettu suudellakin... Mutta raja on vedetty. Tätä taisi kestää jotain 15v joten aika hyvä käsitys on siitä että mies voi olla paras ystävä

Eriskummallinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään vikaa. Ei kaikki halua mitään tiivistä yhdessäoloa koskaan, jotkut ei halua sitä eron jälkeen tai vanhemmiten. Se on ihan ok. Ei kaikkien tarvikaan haluta. Itse en ole halunnut koskaan, mulle oli jo nuorena selvä, että en halua koskaan toista aikuista ihmistä asumaan saman katon alla. Näin olen myös nyt 50 v:ksi asti elänyt. Eipä ole tullut kyllä 18 vuoteen seurusteltuakaan, en kaipaa siitä mitään.

Sama!  En minäkään ole halunnut mitään tiivistä yhdessäoloa tai avioliittoa tai lapsia koskaan. Tiesin sen jo 9-vuotiaana jolloin olen sen vanhemmilleni ilmoittanut.

En minäkään kaipaa seurustelusta mitään. Sitä nuorempana yritin mutta koska en jaksa muutamaa kuukautta maksimissaan pitempään, en enää ole aikapäiviin edes yritänyt.

En voisi sietää kotiini ketään toista.  Siis asumaan ja koskemaan asioihini ja yrtittämään päättää mistään jne. 

Ei kaikki ihmiset  - ja vaikuttaa että varsinkaan naiset - kaipaa ketään kylkeensä roikkumaan.  Itselleni tuottaa melkein fyysistä ahdistusta koko ajatus. 

Ystäviä on pari heistä erittäin rakkaita ja mukana kulkeneet 16-vuotiaasta asti. Se on jo syvää ystävyyttä eikä ole katkennut mihinkään mullistukseen.  He ovat tärkeitä ja heidät haluan pitää elämässäni.  Kuitenkaan emme ole siamilaisia kaksosia tai iilmatoja,  vapaita omaa elämää eläviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et kaipaa mitään tappeluita joita väkisinkin tulee kun nähdään joka päivä ja tunnetaan toinen hyvin. Tuollainen kerran viikossa näkeminen on ihan hyvä jos ei halua mitään syvempää. 

Mitä syvempää? Mikä on syvempää kuin erittäin hyvä ystävyys jossa toinen saa olla juuri sellainen kuin on ja elää juuri niinkuin haluaa. Ja tavattaessa kumpikin keskittyy juuri siihen hetkeen eikä tarvitse miettiä kauppalistoja tai treenikamoja.

Se olisikin ideaali, mutta kun miehet aloittaa jo verkossa iskemisen lauseella "haluaisin itkeä olkapäätäsi vasten, tai haluaisin pitää sinua sylissä kun itket" kertoo jo sen että mitään rentoa, kasuaalia kivaa tyyppi ei harrasta muuta kuin rypemistä raskaissa asioissa. Kuka sellaisen ihmisen elämäänsä haluaa?

"mutta kun miehet aloittaa jo verkossa iskemisen lauseella "haluaisin itkeä olkapäätäsi vasten, tai haluaisin pitää sinua sylissä kun itket"

En ole ikinä kuullut kenenkään miehen sanovan noin 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tuo on just hyvä. Itse olen eron jälkeen ollut sinkkuna kauan, koska en jaksaisi sitä, että joku roikkuisi hihassa koko ajan. Joillekin sopii tavata joka päivä, minulle ei. Ja miehet vaikuttaa haluavan tavata monta kertaa viikossa, joten parempi olla yksin. Koska sitten leimataan hankalaksi ja vaikka miksi, kun haluaa nähdä vain silloin tällöin.

Jännä juttu kun itselläni on kokemus, että miehet nimenomaan haluaisivat nähdä vain silloin tällöin. Ehkä olen niin sietämätön ettei minua useammin jaksaisi XD