*KESKIVIIKKOON SYYS04*
Kommentit (19)
Päivä sinne tai tänne Ayppis, minä skippasin suoraan koko pullahomman, yksinkertaisesti vain siitä syystä, että INHOAN pullan leipomista. Mäessä kävimme eilen ukin ja ukin pojan kanssa. Kepsu oli aivan holtiton. Veteli päätäpahkaa yksin minusta todella isossa mäessä. Sydän syrjällä annoin pienen laskea pyllymäkeä. Toisaalta omanapaisessa kirjoituksessa on se hyvä puoli, että saa sitten kaikkien kuulumiset tietoon. Minua kiinnostaa ainakin juuri teidän kaikkien omanapaiest kuulumiset ;) Tietysti loistavan, reflektoivan ja syväluotaavan keskustelun ohella...
Meillä sama lastencd pyöriin nyt vaikka kuinka monennetta tuntia. Aina käy laittamassa takaisin päälle kun yritän vaivihkaa pistää toosan pois. Sit pitäisi vielä jaksaa tanssia -koko ajan.
Löysin lapselle ihania ruskeavalkoisia vaatteita. Pienet on ilot. Itselleni ostin kaupungilta säihkyvän oranseja ja vihreitä paitoja torjumaan väsymystä, joka on kyläkin lomalla nyt väistynyt aika hyvin.
Kuinka elävästi palasinkaan reippaan parin vuoden taakse lukiessani Tepsun kommentit postsynnytysosastolta. Juu, joitakin asioita ei vain tule ikävä, mutta kyllä sen hetken tietysti elää ;)
nyt maakari vinkuilee, joten solonkkari,
hk
Ayap: Pääasia että sitä omaa napaa edes, sinusta on aina kiva kuulla!
Retriittejä on myös nykyään ilman uskonnollista taustaa, pääpaino kuitenkin myös hiljentymisessä, itsetutkiskelussa, jne. mutta ilman rukouksia.
Voisi kyllä joskus tehdä moinen hyvää, tunnistan itsessäni myös tuon Tean mainitseman Ikiliikkujan, on niin vaikea olla tekemättä yhtään mitään. Tänään ollaan vietetty perheretriittiä, mutta nyt tökkäsin Tomi Traktorin päälle, oli pakko alkaa selvittämään opiskeluaikatauluja, olin ne sotkenut enemmän kuin lahjakkaasti, plääh. En enää ymmärrä kuka lasta oikein hoivailee noiden ajan:/
Kiva Ankkis että hiukan kirjoitit kuinka sujuu. En minäkään tv:tä katsele, mutta yötöiksi/aamuhommiksi nämä menee plus sen mitä päikkäreiden aikaan kerkiää tehdä. Motin hereillä ollessa ei tule yhtään mitään, ei anna hetkeäkään keskittyä mihinkään ja ymmärtäähän sen. Haasteellista tässä on se, että yliopistolle on se kivat 400km ja mies tulee joka ilta kotiin vasta kahdeksalta ja on sitten omista hommistaan ymmärrettävästi ihan naatti. Syksyllä mies hoiteli pääosin nukutukset, mutta nyt on niin väsynyt siitä ettei oikein yhtään pientä hetkeä saanut itselleen, joten palattiin vuoroiltoihin. No itsepähän tähän on ryhtynyt, kyselin kuitenkin siksi, että ensi syksy mietityttää, tekisi mieli heittäytyä hetkeksi opiskelijaksi (Motti hoitoon) ja sitten tahkota oikein täysillä. Tsemppiä sinulle, kyllä tämä panos maksaa itsensä aikanaan takaisin, tähän uskon. Ilman isovanhempia en kyllä selviäisi, se täytyy todeta!
Sori nämä omanapaiset opiskelutilitykset, pyörivät vaan nyt mielessä...
Ihanaa Tiivii:) Nauti! Minä niiskutan edelleen kaikelle lapsiin liittyvälle ihanalle, jäiköhän mulla jotenkin hormoonit sekaisin;)
Jahas, sain pikku miehen syliin, junarata kuulemma pitää tehdä:)
Aavis ja Motti
Kaikki omatnavat on kivoja,on ihana lukea mitä teille kuuluu :-)
Ja opiskelijoiden elämä oikein mielenkiinoista...kun tää miettii täällä tulevaisuuttaan!Ankkiksella on kyllä pidempi vuorokausi kuin muilla tai jotain yliluonnollisia kykyjä ja voimia!!Vau!
Minäkään en tahdo töihin,voisin olla kotiäiti vielä piiiitkäääään!
Tean kuvaus oli todella osuva..tahdon sen kaiken vielä kerran! ;-))
Ynis:Jos oikein uuvuttaa,jää huomen ja pe kotiin!4pvää vapaata ja ma oot paljon paremmassa kunnossa!
Itse jään pois jos olo huono,en oottele et kuume nousee.Oma ala kyllä vaatii ihan fyysisiäkin voimia ni jos ei jaksa ni ei jaksa!!Aina kyllä saa miettiä et miten paljon se vaikuttaa kaikkien muiden päivään,mut ku pakko aatella omaa jaksamistakin..ja sitä terveyttä!
Mä oon tosi huono tarjoiluissa :-/ Aina joku suolanen piirakka aikuisille tai jotain coctail piirakoita..lapsille niitä tikkuja mihin lihapullaa,nakkia,kurkkua,porkkanaa yms.Meil ei kyl ole koskaan mitää sellasii isompii juhlia...
Enkeli ja Nea oli meillä kaksin kylässä tosi pitkästä aikaa!oli ihana juoruta ja herkutella....ja tytöt leikki kivasti yhessä :-) Kyllä piristi tätä kotiäippää :-)
Nyt oma typyläinen iltapalalle ja pesulle ja nukkumaan...jos sais sen miehenki taas joskus kotiin!
jatu
voin vain arvailla mitä niistä mahdoit tarkottaa ;-))
Nyt lapselle puuroa...
jatu
Yniksen isorinsessalle onnittelut!
Sinähän se tarjottavien mestari olet. Minun on aika turha antaa vinkkejä. Meillähän esikoinen toivoi suolasarvia, joissa on juustoa ja makkaraa sisällä. Hyviä varsinkin lämmitettynä. Usein oon myös tarjonnu coctailpiirakoita tai jotain omatekoista leipää tai rieskaa. Teemaan liittyen tuli mieleen vain " autonrenkaat" eli sämpylänpuolikkaat, joissa kurkkusiivu vanteena.
Ayap. Aina on kiva lukea kuulumisia.
Voimia Tealle ja Leannalle viimemetreille ja Tiiviille alkumetreille!
T-P:lle voimia läheisten tukemiseen.
Nyt rupeais nämä paukkupakkaskelit kyllä riittämään. Tuun ihan mökkihöperöks. Vaikka tänäänki oli kyllä muskari. Ja huomenna onneks on kerho. Ens viikolla ei ookaan noita menoja, kun täällä on hiihtolomat.
Eli tällä hetkellä en niinkään kaipaa retriittiä, vaan live-juttuseuraa. Hiihtäessä ja lumikenkäillessä taannoin mietin, että nyt pitäisi osata nauttia omasta seurastaan ja rauhasta ympärillä, mutta kun kaipasin juttukaveria.
Mutta nyt tiskit ja nukkumaan. Aamut on vaan aikastunu.
T@hti
ps. Hipsu. En tunnusta ;)
suoraan älywapaalta:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9660456&p=&mpage=1&tmode=…
Eikä siellä mainita napaa ollenkaan, kenenkään ;)
Mutta ohjeet miten löydät sisäisen kauneuden ;-D
jatu
Nekun kanssa aamupalalla, Mini ja kipeä mies nukkumassa. Tosiaan mieleni ollut parempi, kun mies kotona, mutta väliaikaistahan tää on..
Tea, ymmärrän täysin sun tuntemukset tossa selkäasiassa. Se on niin raskasta.. Mun mies pääsee vihdoin pitkän odotuksen jälkeen huomenna tietokonekuvaukseen. Kipupolille eivät suostu laittamaan lähetettä, ennen kuin kaikki muu on kokeiltu.. Ja lääkettä kuluu järkyttäviä määriä, etenkin kun on kotona ja lapsia kantelee. Kiva että teillä oli mukava reissu sellossa! :)
T@hti, teit varmasti hyvät hankinnat! :)
Retriitistä vielä. Opiskeluuni kuului kaksi pakollista retriittiä ja se ei oikein toiminut, kun sinne ei mennyt omaehtoisesti silloin. Ei ollut niin tarvetta hiljaisuuteen, vaikka toki nautin hyvästä ruuasta ja kirjojen lukemisesta. Mutta olisin sillon vaan halunnut jutella hyvän ystäväni kanssa ja toisella kertaa paettiinkin kävelylle juttelemaan...lisäksi pelkäsin nukkua yksin siellä ja kuvittelin yöllä, et kylpyhuoneen viemäristä alkaa kuulua painajaismaista lapsen laulua: " Jeesus sua rakastaa" .. Hiljaisuuteen oli vaikea laskeutua, kun oltiin vaan yksi yö ja yhteisissä hiljaisissa rukoushetkissä koin elämäni hankalimpia hetkiä yritessäni koota itseni ja olla nauramatta hysteerisesti. Se oli KAMALAA! Muut istuu hartaan näköisinä ja mun sisällä kuplii ja lopulta ryntään vessaan ulvomaan räkäistä naurua. Lopulta riitti, kun näin ystäväni naaman ja hysteerinen nauru alkoi. Ei kovin rentouttavaa. (mulla edelleen vaikeuksia tilanteissa, jossa ei saisi nauraa..). Mutta. Nyt sitten tuntuisi ajatus hiljaisuudesta IHANALTA. Saisi olla vaan, kuunnella itseään ja Jumalan rakastavaa ääntä. Kävellä luonnon hiljaisuudessa, syödä rauhassa hyvää ruokaa, lukea hyviä kirjoja ja nukkua rauhassa!!! Voisinkin lähteä, kunhan Mini tuosta vähän kasvaa! Mutta syysmammojen kanssa ei kannata, hiljaisuus ois liian vaikeaa! ;-)
Aavis, totta puhut kuvaamisesta. Eilen laitoin miehen ottamaan musta ja Ministä muutaman kuvan (joita siis luvattoman vähän). Ministä ei olla onnistuttu hymykuvaa saamaan, kun aina alkaa otsa kurtussa tuijottamaan kameraa. Vaikka muuten hymyileekin paljon!
Jatu, ihanaa tulla tänään teille! :-)))))
Äk ja Tomera, voimia huonoihin öihin! Ootte ajatuksissa! Tomera, juuri niin kuin kirjotit, on stressaavaa, kun Mini heräilee, mitään ei voi aloittaa ja kaikki jää kesken. Sitä tosiaan on hankala selittää, kuin siihen vatkaukseen menee niin paljon aikaaa ja voimia, se täytyy kokea ja nähdä käytännössä. (jatu tietää..) Vieraat aina järkyttyy, kun näkee mitä se sit on..
Mini heräs, pitää lopettaa!
Mukavaa päivää rakkaat!
Enkeli1 ja Nea+Mini
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?sort=DESC&m=9651526&p=1&tmo…
Heräsin sarastukseen. On se, kevät tulossa väistämättä, vaikka minä elän syksyn odotuksessa. Kesä on loppumaisillaan sisäisessä kellossani. Fysiikka ja armoton todellisuus on muualla. Kumpaa kannattaa uskoa?
Kaunokainen nukkui. Jee Jee, se on mahtavaa.
Kukkasella ja Poikasella on ollut kähnäystä. Kukkanen joutui taannoin jäähypenkille kahdeksi minuutiksi. Tuli siitä pois anellen lisää jäähyä. Raaps, raaps *raapii päätään miettivän näköisenä* Ei sen niin pitänyt mennä. Sisäily selvästi painaa, leikit ei meinaa millään sujua.
Retriittiä tuossa aamutuimaan pohdin. Perheretriittiä ei järjestetä, kysyin jo kerran seurakunnassa, saako vauvan ottaa mukaan. Ei saa. Ensin vähän närkästyin moisesta erottelusta, mutta aamulla oivalsin. Perheretriitti on järjestetty jo. Se on kotona, lasten ja perheen kanssa. Siinä ei vaadita hiljaa olemista paitsi jos siihen on mahdollisuus.
Perheretriitissä keskitytään olemaan siinä missä on. Kun leikin lasten kanssa, prpäivänä en haaveile samalla pääseväni pian laittamaan likaisia astioita tiskiin. Prpäivänä siivoan, kun sille on sopiva aika, joka on sitten, kun lapset luonnostaan tekevät muuta. Jos eivät tee, jätän siivoamisen tai otan lapset mukaan työhön.
Prpäivänä en mietiskele miltä näytän huomenna, kun menen juhliin. Prpäivänä saattaisin houkutella lapset vaateleikkiin, ja sitten kokeilisin ne juhlavaatteet päälleni.
Prpäivänä miehen tuleessa kotiin, en kertoisi ensimmäisenä kaikkia harmejani hänelle, koska ne useimmin liittyvät tulevaisuuteen (en saa koskaan olla rauhassa = mistä sellaisen voi tietää? Tänään sain olla rauhassa kun makasin lukemassa lapsille.) Harmeistani kertoisin vain jos ne tulevat kohdalle, kuten tiskivuori, joka kertyy, kun leikkii lasten kanssa. Silloin ehkä kertoisin toiveestani olla siistissä keittiössä. Jos olisi aikaa, tekisin asialle jotain. Jos ei olisi, jättäisin asian sopivaan hetkeen ja miehen harkintaan.
Perheretriitti tiivistettynä. Nyt.
Sori, se alkoi - whiuuuh. *juoksee retriittiinsä*
Kukkuu
Eilen oli lämpö poikki monta tuntia illalla. Tai en tiedä missä vaiheessa yöllä on tullut takas päälle. Ei siis käyty pyllypesulla tms. Onneksi saivat putken korjattua, ettei aamulla oltu täällä ihan pakastuneena:)
Saako tyhmänä kysyä, että mikä tarkalleen on retriitti? Tapauskovainen kyselee nolona.
Esikoinen täyttää tänään 5v, ajatelkaas. Minun pieni:) Oli kovasti iloinen saamastaan autot-kirjasta (äänitehosteilla). Päiväkotiin vietiin paketti jätskiä, mutta saattavat syödä sitä vasta huomenna henkilökuntapulan vuoksi.
Jotenkin on sellainen olo, ettei vähempää vois kiinnostaa työnteko. Tökkii, tökkii.
En ole myöskään YHTÄÄN valmistautunut/miettinyt lauantain synttärijuhlia. Joku autot-teema ois kiva kakun suhteen, mutta mitä muuta tarjottavaa??? Suolaista lähinnä. Auttakee!
T: Ynis
Tänään laskeudun paastoon. Jälleen vuosittaiseen tapaani vähennän television katselua ja töllöttimen päällä oloa ja annan enemmän jakamatonta huomiota perheelle. Kukkuun perheretriitti oivallus oli loistava. Kiitos! Lisäksi yritän tehdä jotain sellaisten ihmisten hyväksi, joilla on ongelmia tai vaikeuksia. Kohdistan ajatuksiani myös uskoon.
Retriitti on muutaman päivän kestävä vetäytyminen rukoukseen, hiljaisuuteen ja rauhaan. Hiljaisuuden retriitissä osallistujat eivät puhu keskenään. Päivänohjelma koostuu messuista, rukouksesta ja meditaatiosta.
Meidän herkkis nukkuu tosi huonosti taas, kun mummi on häntä hoitamassa. Pienen maailma on taas järkkynyt. Ihan pelottaa ensi kuun eka viikonloppu ja minun perheleireily ilman Nöösää. Onneksi Nöösä on silloin isän kanssa kaksin kotona, joten homma toimii varmasti ihan ok, kun paletti pysyy suurin piirtein normaalina.
Äitini on muuten ilokseni ollut tosi pirteä vierailullaan.
Yniksen esikoiselle synttärionnittelut!
Enkelille, Tomeralle, Äk:lle jaksua ja voimia nukuttamisiin. Vaikka Nöösän vauva-ajoista on jo vähän aikaa ja aika kultaa muistot, niin voin silti vielä tunnistaa ne epätoivon tunteet, kun nukutus vei enemmän aikaa kuin mitä Nöösä nukkui sekä päivällä että yöllä. Vaunuja tuli veivattua kynnyksen yli useita tunteja. yhden lapsen kanssa se oli kuitenkin helpompaa, kun ei tarvinnut yrittää jakaa aikaansa muille. Rutistuksia teille kaikille!
Leannan ja Tean viikot ne vain lisääntyy huimaa vauhtia. Jännittävää!
Täytyy lopetella, kun täytyy mennä hierottavaksi. Luksusta, kun työpaikalla käy hieroja, jolta saa ajan varata. Vaikka itse sen maksankin, niin on se kiva, kun ei tarvitse lähteä minnekään kauaksi.
Smuik!
-Mimmuli
Ihanaa Enkeli että pääsette tulemaan :-) Typykin heti aamulla sanoi että huone täytyy pitää kunnossa että Nekku mahtuu leikkimään :-)
Onnea Isorinsessa :-)
Illalla kyllä teitä Vantaalaisia mietin lämmöllä!!!
Ayap:Kiitos hyvistä nauruista :-) Ja kiva että et heti näe mua risu kädessä riehumassa.Miehelle kyllä tilitin ja jumpassa sain kiukut purettua mut vähä jäi hänkräämää ku selvis mihin anoppi kasvatuksessa uskoo!
Kukkuu:Meillä jäähyn jälkee lapset alkovat leikkiä jäähypenkkiä ja tappelivat kumpi siihen pääsee..raapii myös päätään :-/
Kiitos pr määritelmästä,kuulostaa todella hyvälle ja tarpeelliselle..ihan kun meidän perhettä ajattelen.
Itse olisin tällähetkellä enempi parisuhdeloman tarpeessa kuin ihan hiljaiseuuden.Nyt tuntuu että se päivä ei tule ikinä että päästäs kaksin vaik edes risteilylle..
Minähän olen niitä hyviä keikkoja kaipaillu ja paripvää sitten miehen kans puhuttii et ku Aerosmith tulis viel suomee,10v sitte oli ihan mieletön keikka!!No,eikös eilisessä lehessä ollu et tulee heinäkuussa!!!!
Pakko päästä!Meni vaa niihin Kornin lippuhin melkein 100e ja se on meille paljon yllättäväks menoks!Aerosmithinliput tulee ens ma myyntii eli saman kuun menoihin..voi,voi!Ja äiti sano et eivät tule sillon hoitamaan lapsosia eli hoitajakin pitäs keksiä!Täytys kai rohkastua siihen Mlln hoitajaa jos ehtis kesäks hyvän löytää...
Oih,hieronta kesken työpäivän...nauti,Mimmuli!
Minä tykkäänkeväästä..kesä tulee!Mut täysin olen kesäihminen ja hellekesä sellainen.Syksy ei,ei,ei!!Ja sitä seuraa kamala talvi.
Päätä särkee,nukuin todella huonosti!
Täytys käydä kaupassa ja alottaa kaappien siivous..bläääh!
jatu
Kukkuu sen hienosti ilmaisi. Meillä perheretriitti parhaillaan käynnissä, kiitos hiihtoloman, mitä nyt äitee vain netissä notkuu. Mörköooppera soi vienosti taustalla ja Nasu tutkii Miehekkään sylissä autokirjaa.
Mukavan leppoisaa, kun ei tarvitse minnekään lähteä. Vaikka Ikea kyllä vähän houkuttaisi. Mitä peeärrä sanoo materian himosta kesken hetkessä elämisen? Tarvittaisiin uusi matto olkkariin. Liian monet kahvit on nykyinen nauttinut. Mattoraiskan kulmatkin ihan kippuralla, kun Pikku-Nasu niitä ikeniensä poltoissa aikoinaan jyrsi. Ehkä siis suuntaan Ikeaan. Olkoon peeärrämme teemana sovelletusti carpet diem.
Nyt piti muistaa sanoa jotain jollekin, mutten muista mitä ja kelle. Pöh.
Autokirja on vaihtunut Maailman parhaaseen isiin. Miehen kädessä kolhiintunut kahvikuppi, hiukset suihkun tarpeessa, Martti-sedän jo uutena liian pienet black horset sopivammissa säärissä. Nasu silittää Miehen kättä hiljaa ja hymyilee pienesti. Jarrusukat ja aamutossut heilahtelevat eri tahtiin. Siinä retriittiä minun sielulleni. Kun tämän muistaisikin aina.
Ehdottakaa niitä synttäritarjottavia, joohan:) Juhlissa aikuisia ja lapsia.
Olo on ollut jotenkin tympeä koko päivän. Aamupäivällä yritin laittaa viestiä, mutta nettiyhteys tökki ja kadotti viestin (just sillon taas, kun en sitä kopioinut). Yritin kysellä, että miten herkästi jäätte töistä sairauslomalle? Minä kun en koskaan ole kuumeessa tms. ja sen takia voi jäädä kotiin nukkumaan. Joskus kuitenkin tuntuu, että lepo ois tarpeen. Aamupäivällä tuntui siltä, vaikken edes ole mitenkään tukossa tms. Silti flunssa ja huonot yöt alkaa viedä voimat.
Ampi, kiva kun olet jälleen enemmän vahvuudessa.
T: Ynis
Neuvolasta sain sellasen " rinnalla" opaslehtisen ja heitin samantien roskiin, aattelin ylväänä että tuota en enää tarvitse!
Olinkin tämän unohtanut että imetys alkuun ei tosiaankaan ole nautinnollista, sairaalassa meni vielä hyvin ja aattelin että tällä kertaa ei näitä silikonipalloja tulis edes. No eilen sit iski. Oikee toimii, mutta vasen ei, siis julmetun kipeä ja verillä ja pinkeä. Rintakumia yritin tänään, mutta poju ei huoli. Oonkin imettänyt enempi paremmasta ja pumpannut sit huonompaa ja väliin imettänyt siitäkin vaikka on tuskaa.
Yö sit olikin vähillä unilla kun vauveli olis halunnut imutella alkuun tuntitolkulla ja käy niin kipeää, aamuyön 1-2 h välein. Eilen kyl auttoi kun kävin saunassa illalla , täytynee mennä tänäänkin.
Itku on kanssa herkässä, kaikki itkettää, nuo kortit joita tulee vauvalle postissa, erityisesti pieni paperinen ankanpoikanen ja emo jonka kavri lähetti, aamulla taas itketti väsymys ja kipeät tissit.
Pikku-V on ottanut veljen vastaan toistaiseksi rauhallisesti. Kotiintulopäivänä vaan änkes vauvan koppaan (äp) ja sanoi että tämä on V:n sänky. Pitää laittaa siitä teille kuva. Vauva kiinnostaa, erityisesti vauvan syömispuuhat : ), samalla änkeää syliin testatakseen onko hällä täällä vielä paikka. Mutta aika paljon on nyt isin perään ja eilen halusi papan nukuttaan, ei äitiä. Noo, äiti kelpasi tänään päiväunille kaveriksi.
Tea, meillä ollaan siis oltu vielä samassa pedissä kaikki. Pikku-v ei oo herännyt lainkaan vauvan tuhinoihin, alkuun nukkuu omassa sängyssä ja sit on jossain vaiheessa hypännyt meidän petiin. katotaan miten tää nyt menee, siirtyykö mies ja pikku-V jossain vaiheessa yhessä lastenhuoneeseen.
Kiitos kaikille onnitteluista, niiiisk!
tiivii, pikku-V ja poikavauveli 6 pvä
Huokailuttaa aina, kun yritän miettiä sopivaa otsikkoa;)
Yniksen 5-vuotiaalle hurjastai onnea!!! Iso neitihän se jo 5-vuotias on.
Tänä aamuna sain taas vahvistusta sille ajatukselle, etten halua vielä töihin. Tai oikestaan en koskaan halua töihin;) Meidän piti mennä kerhoon tänään tuntia aiemmin, klo 8. Toinen kerhotädeistä opiskelee ja halus haastatella mua ja Onnia opintoihinhsa liittyen (liittyvät varhaiseen vuorovaikutukseen). Itse nukuin huonosti yön (syitä monia) ja sitten heräsin ennen seiskaa jo itsekseen. Onni mentiin herättään seiskan jälkeen yhdessä tuumin miehen kanssa. No, hyvinhän Onni heräs ja hyväntuulisena ku mikä mutta silti mua jotenkin säälitti mennä kesken unien herättään mun vauvaa;)
Tuo haastattelu oli kiva. Kyseli tosi hyviä juttuja, antoi ajattelemisen aihetta. Kerhosta tultiin sitten ja hyvä tuuli vain jatkui Onnilla. Jopa siinä määrin, että sain ilman mitään itkua, kitinää tai mitään muutakaan äännähdystä sen sisälle nukkumaan!!! Ja nukkui 2h! Itsekin menin sänkyyn ja torkahtelin aikani, varmaan vajaan tunnin ja lopulta nukahdin. Pikkusen oli pöllähtänyt olo kun ONni heräs 15.30... Nuo oli toisen sisäpäikyt Onnilla tässä talossa.
Ajatukset seisoo ja ne vähäisetkin jotka päässä risteilevät, liittyvät tuohon taannoin sähköpostissakin kertomaani tilanteeseen veljen asioista. Ei ole tilanne mennyt parempaan päin, ei... Tosi paha mieli ja oikeasti pelottaakin vähän, mitä tulevaisuus tuo. Tämä on yks niitä asioita, joista haluaa tietysti tietää paljon, koska haluaa auttaa veljeään, edes sitten tarjoamalla keskusteluapua mutta toisaalta tieto lisää sitä omaakin tuskaa:/
No, en nyt jaksa muuta. Olo on jotenkin voimaton.
T-P
Tänään on taas sattunut kävely ihan kiitettävästi. Aamulla piti kävellä neuvolaan, otin Vennakin mukaan jotta sai edes sen hetken ulkoilmaa haukata. Niin kylmä viima oli, ettei oltu tänäänkään puistossa ollenkaan. Kunpa pian olis taas ulkoilukelpoisemmat kelit! Etelärannikolla tuo tuuli kun osaa purra tosi kylmästi, vaikka mittari ei niin pahoja lukemia näytäkään.
Nlassa kaikki hyvin, painoa tullut taas 1,5kg viikossa. Turvottaa, turvottaa. Vauva vipelsi karkuun kun sydänääniä kuunneltiin :)
Minäkin tarvitsisin jonkun retriitinomaisen vähän rauhoittuakseni. Koko ajan " pitäis tehdä sitä ja tätä" - olo, yhtään ei malta olla aloillaan. Nyt tultiin typyn kanssa mummolaan, täällä osaan paremmin vain olla. Ainahan minä oon tällainen " ikiliikkuja" ollut, lomallekin jäädessä menee viikko ennenkuin ymmärrän vähän laskea kierroksia. Oon varmaan oikeesti tosi rasittava vaimo - tasaamassa on onneksi varsin hämäläinen temperamentti. " Nyt heti" -ihminen on kohdannut " ootas kun minä saan silmät auki ja makaan vielä 15 min ennenkuin tuun aamukahville" -miekkosen :D
Ayap, en uskalla miehelle sanoa että palstalla purnailen, mutta mies kiittäisi sanoistasi jos tietäisi. Tänään mies kävi taas OMT-fysioterapeutilla, joka on lähestulkoon henkiparantaja - vika onneksi " vain" lihasjumissa ja mies kuin eri ihminen kotiintultuaan. Itsekin meen tuolle ihmemiehelle hoitoon niskoineni kunhan saadaan tämä vauveli kunnialla maailmaan ja niskat vielä tuplaten pahempaan kuntoon imetyksen myötä...
Tiiviille jaksamista! Kuulostaa niin kovin tutulta. Mullakin oli aikamoiset babybluesit kaksi viikkoa Vennan syntymän jälkeen. Ja DollyPartonit ja joka kerta näki tähtiä kun typy aloitti imemisen... Oli siinä vähän raihnainen olo, kun episiotomia oli kipeä, jälkivuotoa riitti, tissit huusi hoosiannaa ja hormonit myrskysi. Niin ja hikoilutti lakanat märiksi. Voi, niin innolla odotan tuota kaikkea ;)
Siinäpä tämän päivän tunnelmat.
Kivaa, että teitä Kukkuu, Ampi ja Mimmuli tapaa täällä nykyään useammin!
Mitenkäs Mersun liskonodotus sujuu?
TP, en minäkään halua ikinä enää töihin :D - tai ainakaan pariin vuoteen. Talous varmaan pakottaa jotain keikkaa tekemään vanhempainloman loputtua, pöh.
- tea -
nimittäin meillä syötiin tänään laskiaispullia. Piti tehdä ne jo eilen, mutta ei huvittanutkaan.
Syysmammaporukalla ei tulisi hiljentymisestä mitään. Liian paljon liian hyvää keskusteluseuraa, kertakaikkiaan. Minun retriitti (ei siis " virallinen versio" ) on mökillä, yksin. Tai lasten kanssa, kun kaikki nukkuvat paitsi minä. Viime aikoina en varsinaisesti ole yksin mökkeillyt :)
Huomaan olevani melko omanapainen kirjoittelija nykyään, suokaa anteeksi. Ajatuksia ei juuri ole, ja nekin vähät mitä on, katkeilee enemmän kuin pysyy kasassa.
Mukavaa iltaa!