Lue keskustelun säännöt.
Löydänkö koskaan ketään? Oonko jo liian vanha?
17.11.2024 |
Oon 44 enkä ollut koskaan parisuhteessa. Toisaalta en tiedä tarvitsenko edes ketään mutta en haluaisi olla vanhana katkera ettei kukaan pidä minua kiinnostavana :/
Mielestäni ulkonäössäni ei ole mitään vikaa paitsi, että vihaan turvonnutta mahaani, joka johtuu ärtynyt suoli-oireyhtymästä.
Yläsasteella pari jätkää oli ihastunut minuun ja piti kauniina mutta muuten ei ole kukaan osoittanut kiinnostusta.
Vieläkin kaihertaa kun 10 vuotta sitten olin ihastunut sunnnilleen saman ikäiseen mieheen ja tuntui, että hänkin oli ihastunut minuun, mutta koskaan en saanut varmuutta asiasta. Olin tuohon aikaan työssäoppimisjaksolla tietokeskuksessa opiskellesani matkailua ja tuo mies oli töissä siinä paikassa ATK-ohjaajana. Samaan aikaan olin hakemassa Islantiin työssäoppimaan ja pääsinkin Skypen kautta tehtyyn haastatteluun. Hän muisti kysyä minulta seuraavana päivänä miten haastattelu meni ja kerroin, että hyvin. Myöhemmin hän neuvoi minua vähän englannin ja tietokoneen kanssa ja kiinnitti huomion hakemukseeni, jossa luki päivämäärä, jolloin olen menossa Islantiin töihin ja kysyi 'Ai se on noin pian?' Siitä päättelin, että hän saattoi olla kiinnostunut tai sitten tulkitsin väärin. Hän myös aina hieman naurahti tervehtiessään, kun moikkasin. Uskaltauduin pyytämään häntä kahville työssäoppimisjakson aikana, kun olin sinä päivänä siirtymässä eri kerrokseen samassa paikassa. Hän sanoi, että voisihan sitä ajatella. Sitten odottelin muutaman päivän, mutta koska hän ei tullut ehdottamaan aikaa, menin itse kysymään. Hän vastasi, että sitä miettii mitä muut ajattelevat, vaikka ei kai pitäisi. Pyysin puhelinnumeron ja hän antoi työnumeronsa, johon soitin myöhemmin ja juteltiin kahville menosta. Hän kysyi tuleeko hakemaan minut jostain, koska hänellä on auto, johon vastasin, että voin tulla bussilla. Vastasin näin, koska en halunnut vaivata häntä ja lisäksi, koska asuin tuohon aikaan vielä kotona niin en halunnut mitään ihmettelyä vanhemmiltani, että kuka tulee hakemaan minut. Ei sovittu mitään sen kummempaa aika kahvittelulle, mutta kun kysyin myöhemmin asiasta hän vastasi, ettei ole oikein sillä tuulella, kun käynnissä irtisanomiset. Lähtöni Islantiin läheni ja nyöhemmin kysyin viestitse saiko pitää työpaikkansa, johon vastasi, että sain pitää paikkani, hyvää matkaa Islantiin. Kysyin viestitse onko hänellä tyttöystävä, johon vastasi, että sinkkuna elelen, hyvää matkaa Islantiin. Yritin myös kysyä sähköpostitse häneltä haluaisiko pitää yhteyttä Skypen kautta, jolloin vastasi, että minun kannattaa mieluummin perheeni kanssa jutella siellä.
Tuo tapaus harmitti paljon ja kirjoitin siitä keskustelupalstallekin, jolloin joku ehdotti, että kysyisin asiasta uudelleen palattuani puolen vuoden kuluttua Islannista. Niinpä tein näin ja sain vastauksena, että hän tapailee erästä naista.
Eli oliko hän alun alkaenkaan kiinnostunut minusta vai pelästyikö Islantiin menoa, ettei halunnut kaukosuhteessa olla?
Tapaus tuli eilen mieleeni, kun matkustan Lapissa.Tämän jälkeen ei ole tapahtunut yhtään mitään. Olenko siis jo liian vanha?
Kommentit (64)
41/64
|
17.11.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi joka asiaan pitää nykyään olla joku diagnoosi? Ei tuo nyt sen kummempaa ole kuin ettei ole varma haluaako suhdetta vai ei? Ihan normaalia pohdintaa, varsinkin jos ketään potentiaalista ei ole tullut vastaan."
Ei kyse ollut siitä haluaako suhteen vai ei, vaan siitä, ettei uskalla muuttaa vanhempiensa luota kuin vasta yli kolmekymppisenä. Ei minusta kuulosta kovin tavalliselta toiminnalta.
Tavalliselta, ai tilastojen mukaan? Oliko kyse uskalluksesta vai haluamisesta? Uskalsi kuitenkin muuttaa puoleksi vuodeksi Islantiin. Ei se aina tarkoita sitä että jos ei tee asioita juuri niinkuin ihmiset yleensä, että pitäisi olla jotain vikaa tai diagnoosi. Italiassa tuo on yleistä.
"pelottaa täysin yksin olla"
Niin, koko elämänsä. Siihen tuo lause liittyi, ettei ole varma haluaako suhdetta, mutta ajatus yksinolosta koko elämänsä ajan pelottaa. Ei se tarkoita ettei uskalla asua ollenkaan yksin omassa kämpässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan "miesten" mielestä sinulle tulee miehiä ovista ja ikkunoista. Olet vain liian nirso kun et levitä kaikille epätoivon sintiaisillekin haarojasi.
Vierailija kirjoitti:
Palstan "miesten" mielestä sinulle tulee miehiä ovista ja ikkunoista. Olet vain liian nirso kun et levitä kaikille epätoivon sintiaisillekin haarojasi.
Edellä kirjoittaneena noin 40 vuotiaana, pidempää parisuhdetta kokemattomana miehenä sanosin tähän, ettei se, että on elänyt mahd. vanhemmaksi ilman kokemusta tai vain vähäisiä kokemuksia parisuhteesta tee ainakaan itsestään yhtään vähemmän nirsoa. Pikemminkin enempi päinvastoin
Oma kokemukseni on tietysti tylsää yleistää mutta epätovoisuudella ja sillä, että heittäytyy epätoivoiseksi ajatuksella, että vain parisuhde nostaa elämänlaatuni varmasti uudelle ja samalla automaattisesti paremmalle tolalle (, tai kuten täällä varmaan moni sanosi paremmalle tasolle) , niin saattaa rikkoa helposti itsensä ja kokea vieläkin suurempaa "tyhjyyttä" ja tai "arvottomuutta" kuin sillä, että yrittää - ei se aina helppoa ole (, mutta ei se varmasti ole myöskään parisuhteessa) olla kärsivällinen ja luottaa siihen, että sinkkunakin voi elää monin tavoin hyvää ja laadukasta elämää, Ja kohtaa ja löytää sen oman kumppaninsa, jos niin on tarkoitettu, ellei niin sitten jatkaa sinkkuna. "Väksin pariutuminen" tai koska muut ja tai koska läheiset painostavat ja piikittelevät sinkkuna elämistä ovat minusta huonoja perusteita (yrittää) asettua parisuhteeseen.
Tietysti harkitsevuudessa ja nirsoudessa on se vaara olemassa, että joutuu tai saa elää loppuikänsikin yksin. Mutta toivon mukaan ja yrittämällä itse olla aktiivinen ja avoin, niin ei joutuisi elämään yksinäisenä. (- Uskoisin itse olevani paljon yksinäisempi huonossa parisuhteessa kuin nyt kin voin elää omannäkösitäni ja oloitani elämää aidosti sinkkuna).
Lakkaa olemasta fnirso ja lataa Tinderi.
Ei me miehet jakseta mitään mummoja kattella.
Nuorempaakin tarjolla ja hyvään hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos tartut härkää sarvista.
Ota tavoitteeksi edes 2 mieheen tutustua/kk
Se on jo aika monta parissa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei me miehet jakseta mitään mummoja kattella.
Nuorempaakin tarjolla ja hyvään hintaan.
No hu*rilta te saattekin rahalla, mutta parisuhteeseen ja rakkauteen harva nuori nainen kelpuuttaa mitään papparaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa olemasta fnirso ja lataa Tinderi.
Tinder on täyttä paskaa ja siellä miehet vain seksin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että olen todella epävarma haluanko minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa enkä oikein uskalla katsoa ihmisiä silmiin, eritoten miehiä. Ehkä minun on hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen eli, että minulla on sosiaalisia puutteita, jotka estävät parisuhteen ja, jos olen niin epävarma haluanko ylipäänsä mitään, miksi pakottaakaan itseään?
Eli paras varmaan unohtaa kaikki ajatukset miespuolisen tultua vastaan, että suhtaudun häneen samalla tavoin kuin muihinkin ihmisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa ihan 100% varmuudella että mies ei ollut kiinnostunut. Kiinnostunut mies lähtisi innoissaan kahville, tämä vain venkoili eli ei oikeasti halunnut.
Miksei sitten voinut suoraan sanoa, ettei kiinnosta tai vaikka valehdella, että on parisuhteessa?
Tätä samaa minä olen ihmetellyt naisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan "miesten" mielestä sinulle tulee miehiä ovista ja ikkunoista. Olet vain liian nirso kun et levitä kaikille epätoivon sintiaisillekin haarojasi.
Kyllä minä silti veikkaan että tämän tasoisella naisella on paremmat mahdollisuudet kuin saman tason miehellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi joka asiaan pitää nykyään olla joku diagnoosi? Ei tuo nyt sen kummempaa ole kuin ettei ole varma haluaako suhdetta vai ei? Ihan normaalia pohdintaa, varsinkin jos ketään potentiaalista ei ole tullut vastaan."
Ei kyse ollut siitä haluaako suhteen vai ei, vaan siitä, ettei uskalla muuttaa vanhempiensa luota kuin vasta yli kolmekymppisenä. Ei minusta kuulosta kovin tavalliselta toiminnalta.
Veikkaan että se mieskin vähän ihmetellyt että millainen tapaus tämä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi joka asiaan pitää nykyään olla joku diagnoosi? Ei tuo nyt sen kummempaa ole kuin ettei ole varma haluaako suhdetta vai ei? Ihan normaalia pohdintaa, varsinkin jos ketään potentiaalista ei ole tullut vastaan."
Ei kyse ollut siitä haluaako suhteen vai ei, vaan siitä, ettei uskalla muuttaa vanhempiensa luota kuin vasta yli kolmekymppisenä. Ei minusta kuulosta kovin tavalliselta toiminnalta.
Veikkaan että se mieskin vähän ihmetellyt että millainen tapaus tämä on
En minä tietenkään sanonut, että asun kotona.
Tässä mietin sitä, että kiinnostui mies nimenomaan Islantikuvion takia ja sitten kun, tajusi että muutto sinne tapahtuu aika nopeasti perääntyi? Eli olisinko ollut kiinnostava ilman Islannin suunnitelmia?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä mietin sitä, että kiinnostui mies nimenomaan Islantikuvion takia ja sitten kun, tajusi että muutto sinne tapahtuu aika nopeasti perääntyi? Eli olisinko ollut kiinnostava ilman Islannin suunnitelmia?
Ap
Ei voida tietää. Ainakaan ei ollut mitenkään todella ihastunut. Koska ihastunut ihminen haluaa pitää yhteyttä vaikka toinen muuttaa joksikin ajaksi kauemmaksi.
Emme myöskään tiedä oliko hänellä myöhemmin oikeasti uusi nainen, vai oliko valhe.
Keskity tulevaisuuteen. Sulla on mahdollisuus löytää rinnallesi kumppani. Lisää rohkeutta vain. Silmiin katsominen ja hymy on oikein hyvä alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa.
Minusta Ap sinä et ole liian vanha löytämään ja saamaan itsellesi mahdollsuutta olla parisuhteessa. - Vai miksi olisit? - Vai kuka parisuhdekumppanin löytämsielle on asettanut ikärajan?
Itse olen kyllä jo kohdannut joidenkin taholta ennakkoluuloja, kun avoimesti ja rehellisesti olen kertonut "kokemattomuudestani" eli sen, ettei minulla ole historiassani yhtään pidempää parisuhdetta kun aiempien kumppanien määrää on kysytty. - Sen verran arasta tai herkästä asiasta on kuitenkin kyse, että en itse juurikaan tapaa "kokemattomuuttani" mainostaa tai alleviivata.
En aio jatkossakaan valehdella historiaani toiseksi. Mitä se muuttaisi?
Toiseksi haaveita ja unelmia minusta aina hyvä olla ja pitää itsellä, vaikkeivät ne kaikki toteutuisikaan,
Väestötasolla noin voi ollakin, mutta yksilötasolle mentäessä tilastot ennustavat mahdollisuuksia paljon heikommin.
Olen Jyrkiä vanhempi, traumatisoitunut, opinnot keskeyttänyt ja pätkätöitä tekevä, lapsia saanut eronnut nainen. Olen myös läsnäoleva, rakastava ja kärsivällinen äiti ja huumorintajuinen, liikunnallinen ja ystävällinen ihminen. Mitä olen tästä ketjusta oppinut: olen muille luuseri naisvauva, jolle ei kuulu parisuhde. Miehenikin sai minusta tarpeekseen, jätti lapset ja kodin hoidettavakseni ja alkoi pettää minkä kerkesi, koska, noh, olen hänelle nobody. En kyllä enää uskalla edes ajatella lähteväni millekään parisuhdemarkkinoille, vaikka romantiikkaa kaipaankin. Terkut siis kaikille muillekin oman elämänsä jykille!