Löydänkö koskaan ketään? Oonko jo liian vanha?
Oon 44 enkä ollut koskaan parisuhteessa. Toisaalta en tiedä tarvitsenko edes ketään mutta en haluaisi olla vanhana katkera ettei kukaan pidä minua kiinnostavana :/
Mielestäni ulkonäössäni ei ole mitään vikaa paitsi, että vihaan turvonnutta mahaani, joka johtuu ärtynyt suoli-oireyhtymästä.
Yläsasteella pari jätkää oli ihastunut minuun ja piti kauniina mutta muuten ei ole kukaan osoittanut kiinnostusta.
Vieläkin kaihertaa kun 10 vuotta sitten olin ihastunut sunnnilleen saman ikäiseen mieheen ja tuntui, että hänkin oli ihastunut minuun, mutta koskaan en saanut varmuutta asiasta. Olin tuohon aikaan työssäoppimisjaksolla tietokeskuksessa opiskellesani matkailua ja tuo mies oli töissä siinä paikassa ATK-ohjaajana. Samaan aikaan olin hakemassa Islantiin työssäoppimaan ja pääsinkin Skypen kautta tehtyyn haastatteluun. Hän muisti kysyä minulta seuraavana päivänä miten haastattelu meni ja kerroin, että hyvin. Myöhemmin hän neuvoi minua vähän englannin ja tietokoneen kanssa ja kiinnitti huomion hakemukseeni, jossa luki päivämäärä, jolloin olen menossa Islantiin töihin ja kysyi 'Ai se on noin pian?' Siitä päättelin, että hän saattoi olla kiinnostunut tai sitten tulkitsin väärin. Hän myös aina hieman naurahti tervehtiessään, kun moikkasin. Uskaltauduin pyytämään häntä kahville työssäoppimisjakson aikana, kun olin sinä päivänä siirtymässä eri kerrokseen samassa paikassa. Hän sanoi, että voisihan sitä ajatella. Sitten odottelin muutaman päivän, mutta koska hän ei tullut ehdottamaan aikaa, menin itse kysymään. Hän vastasi, että sitä miettii mitä muut ajattelevat, vaikka ei kai pitäisi. Pyysin puhelinnumeron ja hän antoi työnumeronsa, johon soitin myöhemmin ja juteltiin kahville menosta. Hän kysyi tuleeko hakemaan minut jostain, koska hänellä on auto, johon vastasin, että voin tulla bussilla. Vastasin näin, koska en halunnut vaivata häntä ja lisäksi, koska asuin tuohon aikaan vielä kotona niin en halunnut mitään ihmettelyä vanhemmiltani, että kuka tulee hakemaan minut. Ei sovittu mitään sen kummempaa aika kahvittelulle, mutta kun kysyin myöhemmin asiasta hän vastasi, ettei ole oikein sillä tuulella, kun käynnissä irtisanomiset. Lähtöni Islantiin läheni ja nyöhemmin kysyin viestitse saiko pitää työpaikkansa, johon vastasi, että sain pitää paikkani, hyvää matkaa Islantiin. Kysyin viestitse onko hänellä tyttöystävä, johon vastasi, että sinkkuna elelen, hyvää matkaa Islantiin. Yritin myös kysyä sähköpostitse häneltä haluaisiko pitää yhteyttä Skypen kautta, jolloin vastasi, että minun kannattaa mieluummin perheeni kanssa jutella siellä.
Tuo tapaus harmitti paljon ja kirjoitin siitä keskustelupalstallekin, jolloin joku ehdotti, että kysyisin asiasta uudelleen palattuani puolen vuoden kuluttua Islannista. Niinpä tein näin ja sain vastauksena, että hän tapailee erästä naista.
Eli oliko hän alun alkaenkaan kiinnostunut minusta vai pelästyikö Islantiin menoa, ettei halunnut kaukosuhteessa olla?
Tapaus tuli eilen mieleeni, kun matkustan Lapissa.Tämän jälkeen ei ole tapahtunut yhtään mitään. Olenko siis jo liian vanha?
Kommentit (64)
Et ole liian vanha. Aina voi elämä yllättää.
Kun ei itseään voi pakottaakaan ihastumaan, jos ei tunnu siltä. Siksi en halua antaa väärää kuvaa katsomalla silmiin miestä, josta en ole kiinnostunut. Katson yleensä silmiin vain silloin, kun kuuntelen ihmistä, en puhuessani, koska tuntuisi väkinäiseltä ja epämukavalta tehdä niin ja paremmin myös keskityn siihen mitä sanon.
Ap