Lue keskustelun säännöt.
Löydänkö koskaan ketään? Oonko jo liian vanha?
17.11.2024 |
Oon 44 enkä ollut koskaan parisuhteessa. Toisaalta en tiedä tarvitsenko edes ketään mutta en haluaisi olla vanhana katkera ettei kukaan pidä minua kiinnostavana :/
Mielestäni ulkonäössäni ei ole mitään vikaa paitsi, että vihaan turvonnutta mahaani, joka johtuu ärtynyt suoli-oireyhtymästä.
Yläsasteella pari jätkää oli ihastunut minuun ja piti kauniina mutta muuten ei ole kukaan osoittanut kiinnostusta.
Vieläkin kaihertaa kun 10 vuotta sitten olin ihastunut sunnnilleen saman ikäiseen mieheen ja tuntui, että hänkin oli ihastunut minuun, mutta koskaan en saanut varmuutta asiasta. Olin tuohon aikaan työssäoppimisjaksolla tietokeskuksessa opiskellesani matkailua ja tuo mies oli töissä siinä paikassa ATK-ohjaajana. Samaan aikaan olin hakemassa Islantiin työssäoppimaan ja pääsinkin Skypen kautta tehtyyn haastatteluun. Hän muisti kysyä minulta seuraavana päivänä miten haastattelu meni ja kerroin, että hyvin. Myöhemmin hän neuvoi minua vähän englannin ja tietokoneen kanssa ja kiinnitti huomion hakemukseeni, jossa luki päivämäärä, jolloin olen menossa Islantiin töihin ja kysyi 'Ai se on noin pian?' Siitä päättelin, että hän saattoi olla kiinnostunut tai sitten tulkitsin väärin. Hän myös aina hieman naurahti tervehtiessään, kun moikkasin. Uskaltauduin pyytämään häntä kahville työssäoppimisjakson aikana, kun olin sinä päivänä siirtymässä eri kerrokseen samassa paikassa. Hän sanoi, että voisihan sitä ajatella. Sitten odottelin muutaman päivän, mutta koska hän ei tullut ehdottamaan aikaa, menin itse kysymään. Hän vastasi, että sitä miettii mitä muut ajattelevat, vaikka ei kai pitäisi. Pyysin puhelinnumeron ja hän antoi työnumeronsa, johon soitin myöhemmin ja juteltiin kahville menosta. Hän kysyi tuleeko hakemaan minut jostain, koska hänellä on auto, johon vastasin, että voin tulla bussilla. Vastasin näin, koska en halunnut vaivata häntä ja lisäksi, koska asuin tuohon aikaan vielä kotona niin en halunnut mitään ihmettelyä vanhemmiltani, että kuka tulee hakemaan minut. Ei sovittu mitään sen kummempaa aika kahvittelulle, mutta kun kysyin myöhemmin asiasta hän vastasi, ettei ole oikein sillä tuulella, kun käynnissä irtisanomiset. Lähtöni Islantiin läheni ja nyöhemmin kysyin viestitse saiko pitää työpaikkansa, johon vastasi, että sain pitää paikkani, hyvää matkaa Islantiin. Kysyin viestitse onko hänellä tyttöystävä, johon vastasi, että sinkkuna elelen, hyvää matkaa Islantiin. Yritin myös kysyä sähköpostitse häneltä haluaisiko pitää yhteyttä Skypen kautta, jolloin vastasi, että minun kannattaa mieluummin perheeni kanssa jutella siellä.
Tuo tapaus harmitti paljon ja kirjoitin siitä keskustelupalstallekin, jolloin joku ehdotti, että kysyisin asiasta uudelleen palattuani puolen vuoden kuluttua Islannista. Niinpä tein näin ja sain vastauksena, että hän tapailee erästä naista.
Eli oliko hän alun alkaenkaan kiinnostunut minusta vai pelästyikö Islantiin menoa, ettei halunnut kaukosuhteessa olla?
Tapaus tuli eilen mieleeni, kun matkustan Lapissa.Tämän jälkeen ei ole tapahtunut yhtään mitään. Olenko siis jo liian vanha?
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderiin profiili, seksikkäät kuvat, niin sinulla on jo huomenna treffit jos niin haluat.
Olen noin 40 vuotias mies, enkä eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa.
Minusta Ap sinä et ole liian vanha löytämään ja saamaan itsellesi mahdollsuutta olla parisuhteessa. - Vai miksi olisit? - Vai kuka parisuhdekumppanin löytämsielle on asettanut ikärajan?
Itse olen kyllä jo kohdannut joidenkin taholta ennakkoluuloja, kun avoimesti ja rehellisesti olen kertonut "kokemattomuudestani" eli sen, ettei minulla ole historiassani yhtään pidempää parisuhdetta kun aiempien kumppanien määrää on kysytty. - Sen verran arasta tai herkästä asiasta on kuitenkin kyse, että en itse juurikaan tapaa "kokemattomuuttani" mainostaa tai alleviivata.
En aio jatkossakaan valehdella historiaani toiseksi. Mitä se muuttaisi?
Toiseksi haaveita ja unelmia minusta aina hyvä olla ja pitää itsellä, vaikkeivät ne kaikki toteutuisikaan,
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä miettiin liikaa mennyttä. Ollut ja mennyt. Elämä menee sykleissä,sulla on nyt tämmönen vaihe. Mutta ei se estä mietimästä ja unelmoimasta millaisen kumppanin haluaisit. Sillä välin,tee elämästäsi kivaa -elä itsellesi,tee kivoja juttuja, pidä huoli terveydestäsi.
Eli ole kiitollinen siitä mitä sulla on tällä hetkellä,
Kiitos, näinhän se on. Itseäänhän varten täällä eletään.
Voin sanoa ihan 100% varmuudella että mies ei ollut kiinnostunut. Kiinnostunut mies lähtisi innoissaan kahville, tämä vain venkoili eli ei oikeasti halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa.
Minusta Ap sinä et ole liian vanha löytämään ja saamaan itsellesi mahdollsuutta olla parisuhteessa. - Vai miksi olisit? - Vai kuka parisuhdekumppanin löytämsielle on asettanut ikärajan?
Itse olen kyllä jo kohdannut joidenkin taholta ennakkoluuloja, kun avoimesti ja rehellisesti olen kertonut "kokemattomuudestani" eli sen, ettei minulla ole historiassani yhtään pidempää parisuhdetta kun aiempien kumppanien määrää on kysytty. - Sen verran arasta tai herkästä asiasta on kuitenkin kyse, että en itse juurikaan tapaa "kokemattomuuttani" mainostaa tai alleviivata.
En aio jatkossakaan valehdella historiaani toiseksi. Mitä se muuttaisi?
Toiseksi haaveita ja unelmia minusta aina hyvä olla ja pitää itsellä, vaikkeivät ne kaikki toteutuisikaan,
En ole ikinä ymmärtänyt mitä väliä on aiempien kumppanien määrällä. Tunnen myös tapauksia, että jos parisuhteen toisella osapuolella ei ole ollut ketään niin harmittaa vaikka tällä toisella olisi ollut vain yksi eli ei ole enää koskematon. Minkä sille voi, jos on joutunut eroamaan edellisestä etenkään, jos johtunut täysin siitä toisesta? Lähipiirissäni tällainen tapaus, mutta heillä silti nykyään perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa.
Minusta Ap sinä et ole liian vanha löytämään ja saamaan itsellesi mahdollsuutta olla parisuhteessa. - Vai miksi olisit? - Vai kuka parisuhdekumppanin löytämsielle on asettanut ikärajan?
Itse olen kyllä jo kohdannut joidenkin taholta ennakkoluuloja, kun avoimesti ja rehellisesti olen kertonut "kokemattomuudestani" eli sen, ettei minulla ole historiassani yhtään pidempää parisuhdetta kun aiempien kumppanien määrää on kysytty. - Sen verran arasta tai herkästä asiasta on kuitenkin kyse, että en itse juurikaan tapaa "kokemattomuuttani" mainostaa tai alleviivata.
En aio jatkossakaan valehdella historiaani toiseksi. Mitä se muuttaisi?
Toiseksi haaveita ja unelmia minusta aina hyvä olla ja pitää itsellä, vaikkeivät ne kaikki toteutuisikaan,
Jos ei kolmekymppisenä ole vielä mitään parisuhdekokemusta, niin todennäköisyys kumppanin löytymiselle myöhemmin on erittäin pieni. Tästä on olemassa ihan tilastoakin, mutta en jaksa nyt etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa ihan 100% varmuudella että mies ei ollut kiinnostunut. Kiinnostunut mies lähtisi innoissaan kahville, tämä vain venkoili eli ei oikeasti halunnut.
Miksei sitten voinut suoraan sanoa, ettei kiinnosta tai vaikka valehdella, että on parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mix et löytäny Islannist ketää.
Olihan siellä kiinostavia miehiä mutta he olivat joko varattuja tai osoittautui myöhemmin, että olivat kiinnostuneita eräästä toisesta. Sitä paitsi kaikki yleensä minua nuorempia. Muutenkin nykyään työyhteisössä enimmäkseen nuoria parikymppisiä. Yksi baarissa tapaamani australialainen mies oli lähdössä takaisin Australiaan ja harmitteli, että kutsuisi minut bileisiin, mutta on aikainen lähtö aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa ihan 100% varmuudella että mies ei ollut kiinnostunut. Kiinnostunut mies lähtisi innoissaan kahville, tämä vain venkoili eli ei oikeasti halunnut.
Tämä. Lisäksi ap vaikutti ahdistavalta kun moneen kertaan kyseli tapaamista. Mies ei varmaan osannut sanoa suoraan, että ei kiinnosta ja siksi kierteli ja kaarteli sekä odotti ap:n häipyvän Islantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että et ole käyttänyt deittisovelluksia kun tartuit vain tuohon yhteen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että et ole käyttänyt deittisovelluksia kun tartuit vain tuohon yhteen mieheen.
Olen käyttänyt suomi24:ää ja tavannut muutaman siellä mutta ei ole osunut kohdalle.
"Jos ei kolmekymppisenä ole vielä mitään parisuhdekokemusta, niin todennäköisyys kumppanin löytymiselle myöhemmin on erittäin pieni. Tästä on olemassa ihan tilastoakin, mutta en jaksa nyt etsiä."
Kiitos Tjaa,a varmaa ei ole kuin epävarmuus. En tiedä mitä tuolla tiedolla nyt sitten teksin, jos olsi oikein tutkmusten perusteella osoitettu, että jollei ole kolmenkymmeneen ikävuoteen mennessä minkäänlaista kokemusta parisuhteesta, niin olsi erittäin pieni todennäköisyys saada siihen mahdollsiuus jatkossa. - pitäsikö nyt sitten ripotella tuhkaa pääni päälle?- Vai onnitella, että en ole katkeroitunut sen johdosta, että olen niin "kokematon" kuin olen?
Varmasti suhtautumsieni ainakin saattaisi olla eri ellen muutoin olsi onnistunut luomaan ja ylläpitämään muita merkittäviä ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kannsa.
Olen kuitenkin "jo" tiedostanut sen, että en ole erakko, joka ei kaipasii tai tarvitsiisi mahd. lainkaan minkäänlaisia ihmissuteita elämäänsä. Ja varmasti sekin saattais olla raskasta, jos olisin aina halunnut saada kumppanin lisäksi myös lapsia, - Sen sijaan, että olisin kokenut, että saan omia bilogisia lapsia , jos saan Tai en ainakaan koksaan ole asettanut laps(i)en saamista miksikään elämässä onnsitumsien mittariksi.
Vaikka en tunnista itsessäni erityistä introvettiyttä, niin joskus sitä on myös yrittänyt haastaa itseäni kysyen:, että mistä minä oikeastaan haaveilen ja unelmoin kun kerron toivovani, että löytäsin ja kohtaisin sen yhden ja erityisen rinnalleni?
Tai kuinka olen kai aina ollut vähän vaativa, koska olen odottanut ja tai vaatinut mahd. kumppanini tuovan elooni "riittävän paljon" lisäarvoa, jotta saattaisin harkita (, kuten hän minun osaltani) olsiko meistä etenemään ja olemaan yhdessä parisuhteessa vai olsiko parempi edetä jotenkin muutoin(?)
Mutta mitä tuo "tarpeeksi paljon" lisä arvoa on? - Se olisi kokonaan oma kirjoituksensa aihe. Ja se on myös jokaisen päätettvä ja tunnettava itse. Pelkällä järjellä sitä tuskin voi nähdä tai erottaa. - Siksi toivonkin, että tunnen ja aisitn sen sitten, jos saan siihen mahdollsuuden, kuten hänkin sitten tajuaisi minun arvoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa ihan 100% varmuudella että mies ei ollut kiinnostunut. Kiinnostunut mies lähtisi innoissaan kahville, tämä vain venkoili eli ei oikeasti halunnut.
Tämä. Lisäksi ap vaikutti ahdistavalta kun moneen kertaan kyseli tapaamista. Mies ei varmaan osannut sanoa suoraan, että ei kiinnosta ja siksi kierteli ja kaarteli sekä odotti ap:n häipyvän Islantiin.
Minusta taas tuntuu, että vähän säikähti kun huomasi Islantiin lähdön tapahtuvan pian eikä siksi halunnut turhaan aloittaa mitään kun ei edes ollut tiedossa miten pitkäksi aikaa olen jäämässä sinne. Tämä oli siis ennen kahvitteluehdotustani. Muistan vieläkin millaisella äänensävyllä sanoi Ai se on noin pian? Oli hämmästynyt eikä innoissaan kuten yleensä luulisi jonkun suhtautuvan. Juttelin asiasta muiden kanssa ja hämmästelivät etenkin miksi antoi työnumeronsa. Hekin olivat samaa mieltä, ettei halunnut kaukosuhdetta eikä pitää itseään hollilla Islannin aikana.
Jotenkin sitä miettii, että tuossako oli ainoa mahdollisuuteni ja olisiko tilanne toinen, jos en olisi lähtenyt Islantiin. Ja toisaalta en ite sanonut rohkeasti, että joo, hae vain autolla, että ehkä koki minut osittain epävarmaksi. Puhelun aikana kysyi sovitaanko joku päivä vai mietitäänkö vielä. Tuo oli ärsyttävää.
Asuit kotona 34-vuotiaana? Miksi et ollut tuohon ikään mennessä muuttanut omillesi? Mulla oli tuon ikäisenä 10v lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Asuit kotona 34-vuotiaana? Miksi et ollut tuohon ikään mennessä muuttanut omillesi? Mulla oli tuon ikäisenä 10v lapsi.
En tiedä. En vain kokenut olevani siihen vielä valmis etenkin, kun kaikilla sisaruksillani mennyt saman kaavan mukaan eli ensiasunto on kumppanin kanssa, mutta itsestä oli vaikeampaa muuttaa täysin yksin. Enkä halunnut myöskään muuttaa pois vain painostuksen alla, kun siskoni kysyi 30-vuotissyntymäpäivilläni Milloin sä muutat? Mielestäni sen täytyy tapahtua silloin kuin itsestä tuntuu.
Ei kannata jäädä miettiin liikaa mennyttä. Ollut ja mennyt. Elämä menee sykleissä,sulla on nyt tämmönen vaihe. Mutta ei se estä mietimästä ja unelmoimasta millaisen kumppanin haluaisit. Sillä välin,tee elämästäsi kivaa -elä itsellesi,tee kivoja juttuja, pidä huoli terveydestäsi.
Eli ole kiitollinen siitä mitä sulla on tällä hetkellä,