Mitä menetän jos jätän lapset hankkimatta?

Ne vanhemmat ihmiset joilla ei ole lapsia voivat olla melko yksinäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat ihmiset joilla ei ole lapsia voivat olla melko yksinäisiä.

Voivat olla tai voivat olla olematta. Ei minun tätini ainakaan ollut enkä minäkään ja tuskin olen vanhempanakaan.

Yksinäinen voi olla myös jos on hankkinut lapsia.

Menetät mielenterveytesi lapsia hankkimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat ihmiset joilla ei ole lapsia voivat olla melko yksinäisiä.

Voivat olla tai voivat olla olematta. Ei minun tätini ainakaan ollut enkä minäkään ja tuskin olen vanhempanakaan.

Yksinäinen voi olla myös jos on hankkinut lapsia.

Ja lisään vielä, että minun vanhempani ainakin nauttivat rauhasta ja yksinäisyydestä. Hyvät välit on ja tavataan toisinaan toki, mutta eivät he meitä TARVITSE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat ihmiset joilla ei ole lapsia voivat olla melko yksinäisiä.

Voivat olla tai voivat olla olematta. Ei minun tätini ainakaan ollut enkä minäkään ja tuskin olen vanhempanakaan.

Yksinäinen voi olla myös jos on hankkinut lapsia.

Ja lisään vielä, että minun vanhempani ainakin nauttivat rauhasta ja yksinäisyydestä. Hyvät välit on ja tavataan toisinaan toki, mutta eivät he meitä TARVITSE.

Ehkä TARVITSEVAT jossain vaiheessa, kun kunto alkaa olla huonompi. Esim. mun tätini on yli kahdeksankymppinen ja huonokuntoinen. Hän tarvitsee paljonkin apua. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta onneksi saa apua sisarusten lapsilta.

Minulla on kolme teini-ikäistä lasta. On jotenkin uskomattoman hienoa huomata, miten mahtavia tyyppejä meidän perheeseemme kuuluu. En voi kuvitella parempaa seuraa iltoihin, viikonloppureissuille, lomamatkoille, arkeen. Toki minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia, mutta lapset menevät heittämällä heistä ohi. Ja tietenkin myös lapsilla on omat ystävänsä, ja irtautuvat omilleen hetki hetkeltä enemmän, mutta hekin arvostavat perheen yhteistä aikaa.

Ajatus, että heitä ei olisi, on musertava. He puuttuisivat minun elämästäni, mutta etenkin se, että he puuttuisivat tästä maailmasta, on surullinen ajatus. 

Menetät kosketuksen nykyaikaan ja sen ilmiöihin.

Lasten kautta olet kärryillä kaikesta uudesta. Muuten saatat jäädä jumiin ikuiseen 90-luvun nuoruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Menetät mielenterveytesi lapsia hankkimalla.

Kun mä katson omaa lähipiiriäni, niin äidiksi tulleet naiset ovat kyllä pääsääntöisesti huomattavasti paremmassa kunnossa henkisesti, kuin lapsettomat "ikisinkku" naiset joita tunnen.

Olen itse 40v, ja tuttavapiiri on 35-45 vuotiaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat ihmiset joilla ei ole lapsia voivat olla melko yksinäisiä.

Voivat olla tai voivat olla olematta. Ei minun tätini ainakaan ollut enkä minäkään ja tuskin olen vanhempanakaan.

Yksinäinen voi olla myös jos on hankkinut lapsia.

Ja lisään vielä, että minun vanhempani ainakin nauttivat rauhasta ja yksinäisyydestä. Hyvät välit on ja tavataan toisinaan toki, mutta eivät he meitä TARVITSE.

Ehkä TARVITSEVAT jossain vaiheessa, kun kunto alkaa olla huonompi. Esim. mun tätini on yli kahdeksankymppinen ja huonokuntoinen. Hän tarvitsee paljonkin apua. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta onneksi saa apua sisarusten lapsilta.

Ei lapsia tai sisaruksen lapsia voi velvoittaa auttamaan. Saattavat myös asua kaukana tai heillä on omia kiireitä/ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme teini-ikäistä lasta. On jotenkin uskomattoman hienoa huomata, miten mahtavia tyyppejä meidän perheeseemme kuuluu. En voi kuvitella parempaa seuraa iltoihin, viikonloppureissuille, lomamatkoille, arkeen. Toki minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia, mutta lapset menevät heittämällä heistä ohi. Ja tietenkin myös lapsilla on omat ystävänsä, ja irtautuvat omilleen hetki hetkeltä enemmän, mutta hekin arvostavat perheen yhteistä aikaa.

Ajatus, että heitä ei olisi, on musertava. He puuttuisivat minun elämästäni, mutta etenkin se, että he puuttuisivat tästä maailmasta, on surullinen ajatus. 

Omat teinit ovat aina täällä kirjoittavien vanhempiensa mielestä mahtavia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Menetät kosketuksen nykyaikaan ja sen ilmiöihin.

Lasten kautta olet kärryillä kaikesta uudesta. Muuten saatat jäädä jumiin ikuiseen 90-luvun nuoruuteen.

Samassa nykyajassa kaikki ihmiset elävät.

Vierailija kirjoitti:

Menetät mielenterveytesi lapsia hankkimalla.

Niin kuin sinun äitisi ja isäsi menettivät hankittuaan sinut, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetät mielenterveytesi lapsia hankkimalla.

Kun mä katson omaa lähipiiriäni, niin äidiksi tulleet naiset ovat kyllä pääsääntöisesti huomattavasti paremmassa kunnossa henkisesti, kuin lapsettomat "ikisinkku" naiset joita tunnen.

Olen itse 40v, ja tuttavapiiri on 35-45 vuotiaita. 

Niinpä tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Menetät kosketuksen nykyaikaan ja sen ilmiöihin.

Lasten kautta olet kärryillä kaikesta uudesta. Muuten saatat jäädä jumiin ikuiseen 90-luvun nuoruuteen.

Ihan oma valinta pysytteleekö mukana kelkassa vai ei. Vanhuskin voi ladata tiktokin

Vierailija kirjoitti:

Menetät kosketuksen nykyaikaan ja sen ilmiöihin.

Lasten kautta olet kärryillä kaikesta uudesta. Muuten saatat jäädä jumiin ikuiseen 90-luvun nuoruuteen.

Kaikki uusi ei aina ole hyvää.

"Ei lapsia tai sisaruksen lapsia voi velvoittaa auttamaan. Saattavat myös asua kaukana tai heillä on omia kiireitä/ongelmia."

Useimmissa perheissä ja suvuissa kuitenkin ihmiset kokevat, että nimenomaan heidän velvollisuutensa on auttaa ikääntyviä vanhempia ja sukulaisia, ja hyvä niin. Ikääntyminen ja sen myötä toimintakyvyn väheneminen on edessä meillä kaikilla. Esim. jos tuolla tädilläni ei olisi sisarusten lapsia ja lapsenlapsia auttamassa ja tukemassa, hänen elämänsä olisi todella vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetät mielenterveytesi lapsia hankkimalla.

Kun mä katson omaa lähipiiriäni, niin äidiksi tulleet naiset ovat kyllä pääsääntöisesti huomattavasti paremmassa kunnossa henkisesti, kuin lapsettomat "ikisinkku" naiset joita tunnen.

Olen itse 40v, ja tuttavapiiri on 35-45 vuotiaita. 

Lapset nuorentavat ja pitävät mielen nuorekkaana. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään itseisarvoisesti tavoiteltavaa: ihan yhtä hyvin voi arvostaa sitä perspektiiviä, jonka saa, kun ei keskity kakkavaippoihin ja läksyjen tekemiseen

Mun pojista on ollut ihan hyötyäkin.

Vaihtavat äipän autoon renkaat, virittivät äidin tietokoneen ja ovat ilmoittaneet haluavansa rakentaa äidille kunnon myllyn. Saan soittamalla pojiltani kyydin. En joudu maksamaan takseista.

Yksi pojistani neuvoi koronateams-aikana kameran säädöt ja hyvän valaistuksen, että mutsikin näyttää vähän paremmalta 🤣.

Me kaikki vanhemmat olemme olleet lapsettomia ennen kuin meille on tullut lapsia, niin että kyllä me tiedämme millaista lapsettoman elämä on ollut. Hankkimalla lapsia me olemme ottaneet tietoisen riskin: kukaan meistä ei voi olla varma saako sitä mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme teini-ikäistä lasta. On jotenkin uskomattoman hienoa huomata, miten mahtavia tyyppejä meidän perheeseemme kuuluu. En voi kuvitella parempaa seuraa iltoihin, viikonloppureissuille, lomamatkoille, arkeen. Toki minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia, mutta lapset menevät heittämällä heistä ohi. Ja tietenkin myös lapsilla on omat ystävänsä, ja irtautuvat omilleen hetki hetkeltä enemmän, mutta hekin arvostavat perheen yhteistä aikaa.

Ajatus, että heitä ei olisi, on musertava. He puuttuisivat minun elämästäni, mutta etenkin se, että he puuttuisivat tästä maailmasta, on surullinen ajatus. 

Omat teinit ovat aina täällä kirjoittavien vanhempiensa mielestä mahtavia tyyppejä.

Niin? Mitä sitten 😃? Onko se jotenkin huono asia?