Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surunvalittelukukat tai muistaminen surussa
16.11.2024 |
Isäni 58 v kuoli tönään ja olen ilmoittanut löheisille ja ystäville. Olen ainoa lapsi. Kukaan ei ole tullut käymään, kukaan ei soittanut, eikä lähettänyt surunvslittelukukkasia., Asun yksin ja nuo ystävät asuvat löhellä., tuntuu aivan tosi pahalta. Olen itse aina lähettänyt kukat tai vienyt jos minun ystäville on näin käynyt . En taida olla tykätty henkilö ja se tuntuu nyt todella pahalta tässä surun hetkessä. Kaikki tietävät että isä oli minulle sangen rakas ja hänen syöpäprosessi oli tosi rankka jo myötäeli hänen kanssa pari vuotta .
Kommentit (69)
Jos haluaa viedä osanottokukkia, niin tyylikkäin on yksi valkoinen iso ruusunoksa . Olen itse niin toiminut ja moni muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoja voi esittää muillakin tavoilla kuin lähettämällä kukkia. Esimerkiksi kasvotusten, viestillä tai kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa edes soittaa sille omaisensa menettäneelle, turhaan aristellaan ja kuvitellaan että ei pidä häiritä.
Kannattaa myös ymmärtää jos se omaisensa menettänyt ei vastaa.
Ei kukat ole mitään pakollisia. Harva myöskään siltä seisomalta lähtee kukkia hankkimaan.
Eipä taida kukkakaupat toimittaa lähetyksiä lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus kuin AP:lla. Isän kuoltua yllättäen ystävät kaikkosivat. Oli turha odottaa heiltä yhtään mitään. Lopulta suruprosessia pitkitti ja pahensi juuri se, kuinka yksin surija jätettiin.
Vierailija kirjoitti:
No miten ilmoitit? Eikö he silloin kun kaikille ilmoitit esittäneet surunvalitteluja?
Ei kaikilla ole tapana lähettää erikseen mitään kukkia.
Meillä on tapana lähettää adressi, kortti tai hautajaisiin kukat. Vain silloin on lähetetty tai viety kukkia, kun ei ole menty hautajaisiin ja on kuitenkin sen verran läheinen ollut, että kortti ei ole riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus kuin AP:lla. Isän kuoltua yllättäen ystävät kaikkosivat. Oli turha odottaa heiltä yhtään mitään. Lopulta suruprosessia pitkitti ja pahensi juuri se, kuinka yksin surija jätettiin.
Voi olla, että varsinkaan nuoret ihmiset eivät osaa suhtautua oikein. Siksi on helpompi pysyä kaukana surevasta.
Osanottoni.
Kannattaa muistaa, että suru-uutinen kolahtaa myös muillekin ja vie hetken ennen kuin ihmiset saavat oman tilanteensa hallintaan. Kukaan ei halua rynnätä luoksesi sekavana ja ulvoen itkuaan, vaan he tulevat kun ovat valmiit. Tapoihimme ei kuulu ruumiinvalvojaiset, jotka madaltaisivat kynnystä tulla paikalle.
Jos koet olosi yksinäiseksi ja hylätyksi ota yhteys ja kerro siitä sellaiselle, jonka uskot ymmärtävän.
Kukat ja kortit ovat toki huomaavaisia, mutta niillä kuitataan yleensä sitten kaikki miten surijaa muistetaan. Osanoton lisäksi minulla on tapana soittaa vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sureva todellakin kaipaa kovasti juttukaveria.Ja soitan useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus kuin AP:lla. Isän kuoltua yllättäen ystävät kaikkosivat. Oli turha odottaa heiltä yhtään mitään. Lopulta suruprosessia pitkitti ja pahensi juuri se, kuinka yksin surija jätettiin.
Voi olla, että varsinkaan nuoret ihmiset eivät osaa suhtautua oikein. Siksi on helpompi pysyä kaukana surevasta.
Miten sitten läheisensä menettäneeseen "suhtaudutaan oikein"? Tämähän on ihan subjektiivinen kokemus. Ja koska kukaan ei ole ajatuksenlukija, niin toinen ei välttämättä tiedä, mitä just se tietty ihminen haluaa tai toivoo.
Miten ihmiset kiinnittää huomiota sellaiseen kuin kukat jos on just menettänyt läheisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun faijasi kuoli eilen niin tuskin kukaan ryntää heti tuomaan kukkia. Herran jumala näitä aloituksia.
Eihän kai kukaan samantien tuo kukkia.
Otan osaa ap. Meillä oli työpaikalla tapana muistaa kukilla, jos jonkun omainen kuoli. Minulle tuli todella paha mieli, kun minun läheiseni kuoli, niin kukaan ei noteerannut mitenkään. Silloin tajusin, että ehkä olinkin tietämättäni työpaikkakiusattu. Aikaisemmin enollut sitä tajunnut. Onneksi en ole enää siellä.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ap. Meillä oli työpaikalla tapana muistaa kukilla, jos jonkun omainen kuoli. Minulle tuli todella paha mieli, kun minun läheiseni kuoli, niin kukaan ei noteerannut mitenkään. Silloin tajusin, että ehkä olinkin tietämättäni työpaikkakiusattu. Aikaisemmin enollut sitä tajunnut. Onneksi en ole enää siellä.
Tiesikö he edes siitä?
Kun vanhempani kuolivat, sain vain yhden kukkakimpun ja se tuli työkavereiltani äitini kuoleman johdosta. Täällä päin on tapana lähettää adressi ja sen saapuminen kestää postissa. Kaikki tutut eivät tietenkään lähetä sitäkään.
Alue: Aihe vapaa
Meilläpäin en ole kuullut että kukkien vienti kovin yleistä, itse olen kerran vienyt siskonlapsille kun heidän isänsä kuoli, olivat vielä alaikäisiä, sisko oli eronnut miehestä. Osanottoja ihmiset sanoo.